Minkä ikäiselle lapselle voi kertoa, että eron syy oli toisen vanhemman henkinen väkivalta?

Sanot, että olette eronneet ja taustoilla ei ole merkitystä eikä se edes kuulu muille. Olette eronneet siksi, kun ette halua olla yhdessä tai tekemisissä.

Jos on muka pakko kertoa nii ku lapsi on aikunen, mut mieluiten ei ollenkaa. Erossa lapsi on aina uhri eikä häne tarvi traumatisoitua enempää tommosilla tiedoilla

Ei minkään ikäiselle lapselle. Kerro kun on 18-vuotias tai mieluummin vielä vanhempi.

Ei lapsille tarvitse kertoa eron syytä. Ei oikeastaan edes kuulu kertoa.

Ei minkään ikäiselle. Lapsi saa itse määritellä suhteensa kumpaankin vanhempaansa.

Lähinnä kysymys on noussut esiin lapsen ihmetellessä sosiaalisen elämäni puutetta ja ylipäätään tätä kuviota: miksi lähdin yhteisestä kodista tyhjin käsin, miksi olen ollut niin väsynyt ja miksi tosiaan ei ole kavereita. Kas kun en saanut mitään mukaani kun lopulta uskalsin lähteä. Ja toinen vanhempi on laittanut koko eron minun syyksi. Olisi tarve selittää edes jotain, vaikka tiedänkin ettei pitäisi. Mutta millainen kuva lapselle jää minusta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kysymys on noussut esiin lapsen ihmetellessä sosiaalisen elämäni puutetta ja ylipäätään tätä kuviota: miksi lähdin yhteisestä kodista tyhjin käsin, miksi olen ollut niin väsynyt ja miksi tosiaan ei ole kavereita. Kas kun en saanut mitään mukaani kun lopulta uskalsin lähteä. Ja toinen vanhempi on laittanut koko eron minun syyksi. Olisi tarve selittää edes jotain, vaikka tiedänkin ettei pitäisi. Mutta millainen kuva lapselle jää minusta? Ap

Voit kertoa että sinulla menee jonkin aikaa järjestää uusi elämäsi.

Lapsi ilmeisesti jäi toisen vanhempansa kanssa. Näe häntä oman jaksamisesi mukaan, älä tee hänestä terapeuttiasi.

Nuorelle voi kertoa jotenkin, jos isä on ollut pahis äitiä kohtaan, mutta sanoo ettei lähde syyllistämään toista vanhempaa. Ja joillakin aikuisilla on riitoja, jos eivät sopineet yhteen. Mutta taas lasten kanssa pitää valita sanat muotoillen, ettei käytä liian kovia termejä, mutta selittää asiat. Sano että pidät huolen omista menoista ja tutuista, että nuoren ei pidä huolehtia, ettet aina osaa vastata joka kysymykseen.

Ja siis tuskin nuori itsekään luottaa siihen henkisesti väkivaltaiseen osapuoleen, jos se voi kohdistua nuoreen tai on ollut pahempaa. Kaikki riippuu kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle voi kertoa jotenkin, jos isä on ollut pahis äitiä kohtaan, mutta sanoo ettei lähde syyllistämään toista vanhempaa. Ja joillakin aikuisilla on riitoja, jos eivät sopineet yhteen. Mutta taas lasten kanssa pitää valita sanat muotoillen, ettei käytä liian kovia termejä, mutta selittää asiat. Sano että pidät huolen omista menoista ja tutuista, että nuoren ei pidä huolehtia, ettet aina osaa vastata joka kysymykseen.

Kai se äitikin voi olla ollut pahis.

-ohis.

No tottakai saat kertoa oman näkökulmasi asiaan omalle lapsellesi! Teinille ja aikuiselle voi kertoa oikein hyvin, keskustelkaa avoimesti ja rakentavasti.

Ei jäänyt lapsi sinne vaan on vuorotellen meillä. Mutta tiedä miten tulevaisuudessa kun minä tosiaan vaikutan varsinaiselta surkimukselta. Toki jonkin verran ainakin todisti sitä menoa, mutta siitä huolimatta tuntuu samastuvan enempi toiseen ja jopa kritisoi minua hyvin tuttuun sävyyn. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei jäänyt lapsi sinne vaan on vuorotellen meillä. Mutta tiedä miten tulevaisuudessa kun minä tosiaan vaikutan varsinaiselta surkimukselta. Toki jonkin verran ainakin todisti sitä menoa, mutta siitä huolimatta tuntuu samastuvan enempi toiseen ja jopa kritisoi minua hyvin tuttuun sävyyn. Ap

No nyt sinun on lusikoitava oma soppasi. Olet valinnut puolisosi ja halunnut lapsen hänen kanssaan. Sinä et pystynyt siinä kuviossa elämään, mutta lapselle se on hänen elämäänsä ja arvostellessasi hänen ihailemaansa vanhempaa arvostelet hänen persoonaansa.

Toivotan sinulle jaksamista ja parempaa loppuelämää. Jos olet selvinnyt liitossasi näin pitkään, pystyt kyllä jatkamaan lojaalina lapsellesi ja hakemaan itsetuntosi kohotuksen toisaalta kuin lapseltasi.

Jos exäsi panettelee sinua lapsellenne, kuten voisi helposti kuvitella, älä sinä lähde siihen peliin mukaan. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän oivltaa itsekin taustoja, vaikka et olisi niitä sen enempää avannutkaan. Se, joka on siinä vaiheessa suu vaahdossa haukkunut toista estoitta, on yleensä alakynnessä lapsen silmissä.

Vielä tulee aika, kun voit kertoa tarinasi omalta kannaltasi katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle voi kertoa jotenkin, jos isä on ollut pahis äitiä kohtaan, mutta sanoo ettei lähde syyllistämään toista vanhempaa. Ja joillakin aikuisilla on riitoja, jos eivät sopineet yhteen. Mutta taas lasten kanssa pitää valita sanat muotoillen, ettei käytä liian kovia termejä, mutta selittää asiat. Sano että pidät huolen omista menoista ja tutuista, että nuoren ei pidä huolehtia, ettet aina osaa vastata joka kysymykseen.

Kai se äitikin voi olla ollut pahis.

-ohis.

Älä viitsi. Tuo oli vaan yksi esimerkki, kai jokainen osaa itsekin ajatella. Kysyjät eivät kerro sukupuoltaan koskaan on vain pelkkää "kumppania" ja "vanhempaa", joten aion laittaa sitten oman esimerkin jatkossakin. Usein lapsi on kuitenkin äitiinsä yhteydessä, vaikka äiti olisi ikävä luonne sattumalta. Ikäväluonteisella isällä ei tee mitään, painukoot jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kysymys on noussut esiin lapsen ihmetellessä sosiaalisen elämäni puutetta ja ylipäätään tätä kuviota: miksi lähdin yhteisestä kodista tyhjin käsin, miksi olen ollut niin väsynyt ja miksi tosiaan ei ole kavereita. Kas kun en saanut mitään mukaani kun lopulta uskalsin lähteä. Ja toinen vanhempi on laittanut koko eron minun syyksi. Olisi tarve selittää edes jotain, vaikka tiedänkin ettei pitäisi. Mutta millainen kuva lapselle jää minusta? Ap

Lasten ei tarvitse tietää vanhempien eron tarkkoja yksityiskohtia, edes aikuisena. Oma äitini avautui minulle siitä, miksi erosi isästäni. Mutta siitä seurasi vain se, että äitiä kohtaan menetin arvostusta, koska haukkui isääni syystä X minulle lapselleen, mitä pidin sopimattomana, ja isääni kohtaan menetin arvostusta, koska oli tavalla X toiminut, mitä pidin myös sopimattomana. Eli ei väliä, kumpi vanhempi on ollut asiassaan oikeammassa, suhteissa kumpaankin tuli haavoja.

Voi kertoa asioista yksinkertaisesti. "Erottiin, koska riitelimme jatkuvasti", "erottiin, koska en ollut onnellinen". Jatkokysymykseen lapselle vastaus "Ne ovat isän ja äidin välisiä juttuja, sinun ei rakas tarvitse niistä huolehtia", "Elin pitkään isäsi kanssa, joten nyt minun tarvitsee järjestellä elämää uusiksi, koska ero on tosi iso muutos, siksi ei ole kavereita/kalusteita/energiaa vielä".

Lapsena mulle oli ihan sama, että miks vanhemmat eros, enkä ois halunnu tietää. Näin kyllä, että ne vaan riiteli eikä tullu toimeen, ja se oli 12-vuotiaalle tarpeeks ymmärrettävä indikaattori tilanteeseen. Aikuisenakaan en oo kysyny mitään, mutta oisin saattanu kysyä, jos en alun perinkään ois mitään tienny.

Vierailija kirjoitti:

Jos exäsi panettelee sinua lapsellenne, kuten voisi helposti kuvitella, älä sinä lähde siihen peliin mukaan. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän oivltaa itsekin taustoja, vaikka et olisi niitä sen enempää avannutkaan. Se, joka on siinä vaiheessa suu vaahdossa haukkunut toista estoitta, on yleensä alakynnessä lapsen silmissä.

Vielä tulee aika, kun voit kertoa tarinasi omalta kannaltasi katsottuna.

Tämä on ketjun järkevin viesti. Lisäksi et tiedä, millä lailla lapsi kritisoi toista vanhempaansa siellä ollessaan. Pidä lapsesi kokonaan poissa suhteestasi hänen toiseen vanhempaansa, se on ainoa järkevä tapa. Kaikki teinit häpeävät vanhempiaan, kaverittomuutesi yms. eivät välttämättä vaikuta siihen mitään. 

Minusta voisit kertoa lapsellesi erosta omasta näkökulmastasi jos hän on jo kouluikäinen, ja ehkä pienemmällekin voisi jotain ainakin sanoa. Kunhan vain valitset sanasi tarkasti ja muistutat lasta siitä, että kyseessä on sinun näkemyksesi ja että toisella vanhemmalla voi olla ihan erilaisia ajatuksia. Voisit ehkä sanoa jotain sellaista että aikoinaan ex-puoliso oli rakas ja tärkeä mutta ajan myötä huomasit ettei hänen kanssaan ollutkaan hyvä olla ja sinusta tuntui usein ettei hän kohtele sinua hyvin. Ei tarvitse eikä varmaan kannatakaan mennä yksityiskohtiin.

Lapsen näkemys asioista voi olla erilainen mutta hänellä on kuitenkin oikeus järkeillä omalla tavallaan. Ymmärrän kyllä että haluat puolustaa itseäsi ja antaa jonkinlaisen selityksen varsinkin jos lapsi vaikuttaa olevan enemmän toisen vanhemman puolella ja kritisoivan sinua. Täytyy sanoa että lapsesi vaikuttaa jotenkin kylmältä kun noin ihmettelee tuota kavereiden puutetta. Yleensä jo hyvin pienetkin lapset ymmärtävät että on erilaisia elämäntilanteita ja tietävät että on esim. yksinäisiä ja surullisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle voi kertoa jotenkin, jos isä on ollut pahis äitiä kohtaan, mutta sanoo ettei lähde syyllistämään toista vanhempaa. Ja joillakin aikuisilla on riitoja, jos eivät sopineet yhteen. Mutta taas lasten kanssa pitää valita sanat muotoillen, ettei käytä liian kovia termejä, mutta selittää asiat. Sano että pidät huolen omista menoista ja tutuista, että nuoren ei pidä huolehtia, ettet aina osaa vastata joka kysymykseen.

Kai se äitikin voi olla ollut pahis.

-ohis.

Älä viitsi. Tuo oli vaan yksi esimerkki, kai jokainen osaa itsekin ajatella. Kysyjät eivät kerro sukupuoltaan koskaan on vain pelkkää "kumppania" ja "vanhempaa", joten aion laittaa sitten oman esimerkin jatkossakin. Usein lapsi on kuitenkin äitiinsä yhteydessä, vaikka äiti olisi ikävä luonne sattumalta. Ikäväluonteisella isällä ei tee mitään, painukoot jonnekin muualle.

Mutta jos kysyjät eivät koskaan kerro sukupuoltaan, miksi sinun pitää saada kertoa se ”oma esimerkki” joka ei anna mitään lisäarvoa keskustelulle mutta voi aivan hyvin olla pielessä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta voisit kertoa lapsellesi erosta omasta näkökulmastasi jos hän on jo kouluikäinen, ja ehkä pienemmällekin voisi jotain ainakin sanoa. Kunhan vain valitset sanasi tarkasti ja muistutat lasta siitä, että kyseessä on sinun näkemyksesi ja että toisella vanhemmalla voi olla ihan erilaisia ajatuksia. Voisit ehkä sanoa jotain sellaista että aikoinaan ex-puoliso oli rakas ja tärkeä mutta ajan myötä huomasit ettei hänen kanssaan ollutkaan hyvä olla ja sinusta tuntui usein ettei hän kohtele sinua hyvin. Ei tarvitse eikä varmaan kannatakaan mennä yksityiskohtiin.

Lapsen näkemys asioista voi olla erilainen mutta hänellä on kuitenkin oikeus järkeillä omalla tavallaan. Ymmärrän kyllä että haluat puolustaa itseäsi ja antaa jonkinlaisen selityksen varsinkin jos lapsi vaikuttaa olevan enemmän toisen vanhemman puolella ja kritisoivan sinua. Täytyy sanoa että lapsesi vaikuttaa jotenkin kylmältä kun noin ihmettelee tuota kavereiden puutetta. Yleensä jo hyvin pienetkin lapset ymmärtävät että on erilaisia elämäntilanteita ja tietävät että on esim. yksinäisiä ja surullisia ihmisiä.

Kyllä teineiltä usein tulee aika julmaa palautetta vanhemman elämästä ja sen puutteista. Mutta ei aikuisen pitäisi lähteä siihen mukaan.