Minkä ikäiselle lapselle voi kertoa, että eron syy oli toisen vanhemman henkinen väkivalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta kannattaa kertoa. äitini kertoi tälläiset asiat minulle kun olin 13 ja tiesimpä välttää isääni ja olla tukena äidilleni. En olisi kestänyt jos olisin saanut tietää vasta aikuisena ja en sen takia olisi tukenut äitiäni. Ja jos jotain kiinnostaa niin joo lopetin isäni tapaamisen kun sain tietää nämä asiat ja olen onnellinen nyt.

Tuskinpa useimmat meistä haluavat ”tukea” 13-vuotiaalta lapseltaan lapsen isäsuhteen lopullisen katkeamisen hinnalla jos mitenkään muuten selviytyvät.

Nykyään teineihinkin ilmeisesti suhtaudutaan kuin vammaisiin mutta kyllä vain tuonkin ikäisestä voi olla jo tukea vanhemmalleen. Liikaa tietenkään ei kenenkään pitäisi joutua vanhempaansa kannattelemaan, oli sitten aikuinen tai lapsi. Jo teinikin voi kuitenkin tehdä aika paljon vanhempansa hyvinvoinnin eteen vaikka mitään varsinaista velvollisuutta ei olekaan. Täällä tietysti heti kauhistellaan mutta monella teinillä tuossa tilanteessa empatia- ja vastuunkantokyky varmasti vahvistuisi.

Lisään vielä että joskus voi olla niinkin että molemmat vanhemmat ovat kertoneet lapselle ns. omat versionsa mutta näistä toinen on sitten arvioitu totuudenmukaisemmaksi. Huono äiti/isä pystyy satuttamaan luottavaista lasta todella pahasti, joten joissain tilanteissa voi oikeasti olla ihan perusteltua varoittaa lasta vanhemmastaan.

Kuulostaa hieman uhriutumiselta.

Aikuiselle lapselle voit kertoa, olet sitten ehkä ehtinyt jo käsitellä kypsemmin asiaa ja osaat kertoa eron syistä paremmin. Siis, jos lasta enää aikuisena kiinnostaa tietää syytä.

Mielestäni riittää hyvin, jos lapselle tai teinille sanoo, että vanhemmat erosivat, koska eivät tulleet keskenään toimeen. Samalla pitää muistaa korostaa heille, että isäja äiti ovat edelleen heidän vanhempiaan ja rakastavat heitä. On hirvittävää tehdä lapsista kiistakapuloita. Jos vanhemmat ovat kypsiä aikuisia, he ymmärtävät, että lasta ei pidä yrittää ostaa omalle puolelleen eli toista vanhempaa ei pidä missään tapauksessa mustamaalata. Lapset itse ratkaiskoot aikanaan, millaisen suhteen he luovat vanhempiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riittää hyvin, jos lapselle tai teinille sanoo, että vanhemmat erosivat, koska eivät tulleet keskenään toimeen. Samalla pitää muistaa korostaa heille, että isäja äiti ovat edelleen heidän vanhempiaan ja rakastavat heitä. On hirvittävää tehdä lapsista kiistakapuloita. Jos vanhemmat ovat kypsiä aikuisia, he ymmärtävät, että lasta ei pidä yrittää ostaa omalle puolelleen eli toista vanhempaa ei pidä missään tapauksessa mustamaalata. Lapset itse ratkaiskoot aikanaan, millaisen suhteen he luovat vanhempiinsa. 

Viisaita sanoja. Meinasi vain mennä tunteisiin kun toinen on ensin tuhonnut elämäni ja sitten vielä satuilee lapselle ties mitä ja ehkäpä hankaloittaa meidänkin suhdetta sitten. Että joku voi olla niin paha toiselle ja silti kuorii vielä kermat päältä (saa lapsen lojaaliuden). Mutta minäkin puren hammasta ja pysyn linjassani, en ole hänestä pahaa sanaa lapselle sanonut enkä sano. Kävi miten kävi niin voin ainakin itse olla pystypäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei jäänyt lapsi sinne vaan on vuorotellen meillä. Mutta tiedä miten tulevaisuudessa kun minä tosiaan vaikutan varsinaiselta surkimukselta. Toki jonkin verran ainakin todisti sitä menoa, mutta siitä huolimatta tuntuu samastuvan enempi toiseen ja jopa kritisoi minua hyvin tuttuun sävyyn. Ap

Siis millä tavalla sinä vaikutat surkimukselta? Mainitsit sosiaalisen elämän puutteen. Jos lapsi ei asu kokoaikaisesti luonasi, mistä hän tietää, ettei sinulla ole sosiaalista elämää? Puhuit väsymyksestä. Miten se näkyy konkreettisesti lapsellesi? Oletko hakenut apua väsymykseen?

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riittää hyvin, jos lapselle tai teinille sanoo, että vanhemmat erosivat, koska eivät tulleet keskenään toimeen. Samalla pitää muistaa korostaa heille, että isäja äiti ovat edelleen heidän vanhempiaan ja rakastavat heitä. On hirvittävää tehdä lapsista kiistakapuloita. Jos vanhemmat ovat kypsiä aikuisia, he ymmärtävät, että lasta ei pidä yrittää ostaa omalle puolelleen eli toista vanhempaa ei pidä missään tapauksessa mustamaalata. Lapset itse ratkaiskoot aikanaan, millaisen suhteen he luovat vanhempiinsa. 

Viisaita sanoja. Meinasi vain mennä tunteisiin kun toinen on ensin tuhonnut elämäni ja sitten vielä satuilee lapselle ties mitä ja ehkäpä hankaloittaa meidänkin suhdetta sitten. Että joku voi olla niin paha toiselle ja silti kuorii vielä kermat päältä (saa lapsen lojaaliuden). Mutta minäkin puren hammasta ja pysyn linjassani, en ole hänestä pahaa sanaa lapselle sanonut enkä sano. Kävi miten kävi niin voin ainakin itse olla pystypäin. Ap

Sanot nyt että kävi miten kävi mutta ne seuraukset voi olla ikävämpiä kuin kuvittelet enkä usko että sitten lohduttaa ajatella että itse sentään toimit "oikein". Jos toinen vanhempi haukkuu sinua niin en näe mitään syytä että mikset sinä voisi asiallisesti kertoa tilanteesta omasta näkökulmastasi.

Helposti voi kertaa, kun samalla kertoo että toinen syy oli oma henkinen heikkous.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se, ilmeisesti lapselle on jo kerrottu ”syy” eroomme, eli minä. Mutta kun oikeasti tilanne on aivan päinvastainen ja jos kertoisin sen, niin lapsihan menisi aivan lopullisesti sekaisin eikä tietäisi ketä uskoa. Ap

Millä tavalla eron syy olet sinä? Siis mistä ex-puolisosi sinua syyttää?

Voisitko sanoa lapselle, että isillä/äidillä on oma näkemyksensä eron syistä ja sinulla omasi. Yhtä oikeaa totuutta tuskin onkaan. Ja korostaa lapselle, että hän ei ole eron syynä missään nimessä, ja että sekä isi että äiti rakastavat häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin.

Teillä vaikuttaa ex-puolisosi kanssa olevan molemmilla samanlainen tapa suhtautua eroon; syytätte molemmat yksinomaan toista osapuolta. Tuolloin on tosiaan järkevää, että jos exäsi on jo alkanut sinua haukkumaan lapselle, niin sinä et syyllisty samaan. Sekaisin se lapsi tosiaan menee, jos kumpikin vanhemmista vain syyttelee toista. Mutta sinun ei tarvitse kuitenkaan alistua ns. "paskan vanhemman" rooliin. Jos sinua syytetään jostain ihan konkreettisista teoista, jotka eivät pidä paikkaansa, niin sinun kannattaa sanoa, että tuo asia ei ole totta. Sinun ei tarvitse myöskään kiltisti kuunnella, että lapsesi haukkuu sinua. Sinulla on oikeus ja velvollisuus puuttua siihen, kuinka toisia ihmisiä kohdellaan. Sinulla on oikeus sanoa lapsellesi suoraan, milloin hänen käytöksensä on asiatonta. Älä alistu kynnysmatoksi ja surkimukseksi, vaan toimi älykkäästi, aikuismaisesti ja päättäväisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jäänyt lapsi sinne vaan on vuorotellen meillä. Mutta tiedä miten tulevaisuudessa kun minä tosiaan vaikutan varsinaiselta surkimukselta. Toki jonkin verran ainakin todisti sitä menoa, mutta siitä huolimatta tuntuu samastuvan enempi toiseen ja jopa kritisoi minua hyvin tuttuun sävyyn. Ap

Siis millä tavalla sinä vaikutat surkimukselta? Mainitsit sosiaalisen elämän puutteen. Jos lapsi ei asu kokoaikaisesti luonasi, mistä hän tietää, ettei sinulla ole sosiaalista elämää? Puhuit väsymyksestä. Miten se näkyy konkreettisesti lapsellesi? Oletko hakenut apua väsymykseen?

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä?

Mitä utelet ei kuulu varmaan sinulle kun sen verran kun täällä lukee. Älä leiki terapeuttia myöskään. Epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä se, ilmeisesti lapselle on jo kerrottu ”syy” eroomme, eli minä. Mutta kun oikeasti tilanne on aivan päinvastainen ja jos kertoisin sen, niin lapsihan menisi aivan lopullisesti sekaisin eikä tietäisi ketä uskoa. Ap

Millä tavalla eron syy olet sinä? Siis mistä ex-puolisosi sinua syyttää?

Voisitko sanoa lapselle, että isillä/äidillä on oma näkemyksensä eron syistä ja sinulla omasi. Yhtä oikeaa totuutta tuskin onkaan. Ja korostaa lapselle, että hän ei ole eron syynä missään nimessä, ja että sekä isi että äiti rakastavat häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin.

Teillä vaikuttaa ex-puolisosi kanssa olevan molemmilla samanlainen tapa suhtautua eroon; syytätte molemmat yksinomaan toista osapuolta. Tuolloin on tosiaan järkevää, että jos exäsi on jo alkanut sinua haukkumaan lapselle, niin sinä et syyllisty samaan. Sekaisin se lapsi tosiaan menee, jos kumpikin vanhemmista vain syyttelee toista. Mutta sinun ei tarvitse kuitenkaan alistua ns. "paskan vanhemman" rooliin. Jos sinua syytetään jostain ihan konkreettisista teoista, jotka eivät pidä paikkaansa, niin sinun kannattaa sanoa, että tuo asia ei ole totta. Sinun ei tarvitse myöskään kiltisti kuunnella, että lapsesi haukkuu sinua. Sinulla on oikeus ja velvollisuus puuttua siihen, kuinka toisia ihmisiä kohdellaan. Sinulla on oikeus sanoa lapsellesi suoraan, milloin hänen käytöksensä on asiatonta. Älä alistu kynnysmatoksi ja surkimukseksi, vaan toimi älykkäästi, aikuismaisesti ja päättäväisesti.

Varmaan toimisi normaalissa tilanteessa.

Ikäänkuin tuo edellinen kumppani olis mitenkään normaali jos valheita keksii.