Teini teki itselleen ADHD- diagnoosin ja syyttää nyt meitä vanhempia
Netistä on lukenut oireista ja tunnistanut niitä itsellään. Kaveri on saanut diagnoosin, sekin vaikuttaa. Nyt syyttää meitä vanhempia, kun emme ole vieneet lääkäriin asiasta. Koulusta ei ole ehdotettu mitään, tehostettu tuki purettiin ala-asteen lopulla, kun ei nähty enää tarpeelliseksi. Yläkoulussa on ollut tarjolla tukiopetusta, mutta ei ole ottanut sitä vastaan. Vanhempien apu ei kelpaa, mutta syyttää kuitenkin voi. Jos olisi se diagnoosi, niin auttaisiko se jotain? Ei kai niitä lääkkeitäkään noin vain määrätä? Nekö ne kouluarvosanat nostaisi ilman mitään ponnisteluja ja vaivan näköä?
Kommentit (14)
No kun muillakin on joku diagnoosi, niin haluaa itsellekkin väkisellä. Kerro, että se voi sitten vaikuttaa myöhempäänkin elämään ja työskentelyyn. Käske mennä jonnekkin koulukuraattorin luokse.
Varaa aika yleislääkärille tutkimuksiin.
Muksu sinne. Saa selittää lääkärille oireilunsa. Lääkäri lähettänee tarkempiin tutkimuksiin. Niin suurissa hinnoissa ei tutkimukset ole, etteikö muksu niissä voisi käydä.
Selvii sitten onko vai eikö ole. Jos virallisesti todetaan, ettei ole, niin siinä saa muksu itsereflektointia.
Jos alkaakin muksua epäilyttää sairaalakäyntien todellisuus asian tiimoilta, onko sitten vaan diagnoosikateutta..
Eli sanot muksulle, että varataan sitten aika lääkärille ja katso reaktio. Varaa aika, anna käydä arvioinnissa.
Lääkkeistä on apua keskittymiskyvyn lisäämiseen. Jos oikea lääke löytyy siis. Mutta jos ei ole nepsy-ongelmaa, eivät ne lääkkeet auta.
Mikä diagnoosi on ollut, jos on olut tehostettu tuki?
Lapsen voi viedä nytkin lääkäriin.
Nyt on kasvatuksen paikka, että se oma työ on tärkein tekijä siinä miten oppii ja saa asioita hoidettua. Pitää ensin ottaa vastaan esim. lisäopetusta, jos vaikka ne numerot siitä paranisi? Jos lapsesta ei kenelläkään ole varsinaista huolta, niin ei ole mitään syytä aloittaa tutkimuksia. Teini voi myös itse hakeutua lääkäriin, jos haluaa ja tästä ei vanhemmat edes saa tietoa mistään.
Vierailija kirjoitti:
No kun muillakin on joku diagnoosi, niin haluaa itsellekkin väkisellä. Kerro, että se voi sitten vaikuttaa myöhempäänkin elämään ja työskentelyyn. Käske mennä jonnekkin koulukuraattorin luokse.
Hoitamaton ADD/ADHD todellakin vaikuttaa myöhempäänkin elämään ja työskentelyyn. Loputon määrä keskeytyneitä alisuoritettuja opintoja ja töitä, tuon tuloksena lopulta mt ongelmia.
Apua kannattaa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille tutkimuksiin.
Muksu sinne. Saa selittää lääkärille oireilunsa. Lääkäri lähettänee tarkempiin tutkimuksiin. Niin suurissa hinnoissa ei tutkimukset ole, etteikö muksu niissä voisi käydä.
Selvii sitten onko vai eikö ole. Jos virallisesti todetaan, ettei ole, niin siinä saa muksu itsereflektointia.
Jos alkaakin muksua epäilyttää sairaalakäyntien todellisuus asian tiimoilta, onko sitten vaan diagnoosikateutta..
Eli sanot muksulle, että varataan sitten aika lääkärille ja katso reaktio. Varaa aika, anna käydä arvioinnissa.
Sano nyt vielä kerran muksu...
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kasvatuksen paikka, että se oma työ on tärkein tekijä siinä miten oppii ja saa asioita hoidettua. Pitää ensin ottaa vastaan esim. lisäopetusta, jos vaikka ne numerot siitä paranisi? Jos lapsesta ei kenelläkään ole varsinaista huolta, niin ei ole mitään syytä aloittaa tutkimuksia. Teini voi myös itse hakeutua lääkäriin, jos haluaa ja tästä ei vanhemmat edes saa tietoa mistään.
Etenkin älykäs ADD nuori saattaa mennä diagnosoimatta pitkälle aikuisikään. Ongelmia tulee kuormituksen kasvaessa.
Sano nyt alkajaisiksi teinille, että ruutuaika nollaan pakollisia yhteydenottoja ja kouluhommia lukuun ottamatta ja kaikki sokeri pois. Monella helpottavat adhd-oireet jo noilla. Sitten jos ei riitä, niin lääkitystä hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt alkajaisiksi teinille, että ruutuaika nollaan pakollisia yhteydenottoja ja kouluhommia lukuun ottamatta ja kaikki sokeri pois. Monella helpottavat adhd-oireet jo noilla. Sitten jos ei riitä, niin lääkitystä hakemaan.
Alapeukuttajalle terveisiä, että nämä vaikuttavat aivokemiaan aivan siinä missä lääkkeetkin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kasvatuksen paikka, että se oma työ on tärkein tekijä siinä miten oppii ja saa asioita hoidettua. Pitää ensin ottaa vastaan esim. lisäopetusta, jos vaikka ne numerot siitä paranisi? Jos lapsesta ei kenelläkään ole varsinaista huolta, niin ei ole mitään syytä aloittaa tutkimuksia. Teini voi myös itse hakeutua lääkäriin, jos haluaa ja tästä ei vanhemmat edes saa tietoa mistään.
Minä en ymmärrä, miten diagnoosin saamisella voisi välttyä esim tukiopetukselta, jos oikeasti haluaa arvosanojaan parantaa. Nyt jo ysiluokka menossa kuitenkin. Voin varata lääkäriajan. Minusta vaan vaikuttaa vahvasti siltä, että haluaa mennä diagnoosin taakse piiloon, eli mitään ei voi vaatia sen jälkeen jos sen saa. Ja kouluun saisi apuja myös meiltä vanhemmilta, mutta hoitaa kuulemma itse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kasvatuksen paikka, että se oma työ on tärkein tekijä siinä miten oppii ja saa asioita hoidettua. Pitää ensin ottaa vastaan esim. lisäopetusta, jos vaikka ne numerot siitä paranisi? Jos lapsesta ei kenelläkään ole varsinaista huolta, niin ei ole mitään syytä aloittaa tutkimuksia. Teini voi myös itse hakeutua lääkäriin, jos haluaa ja tästä ei vanhemmat edes saa tietoa mistään.
Eiköhän se kasvatus tule aloittaa heti kun vaihtaa ensimäistä vaippaa vauvalleen.
Aloittajan lapsi ollut kokoajan tuen piirissä ja huonompaan suuntaan on mennyt. Ymmärrän vanhemman huolen, mihin koulutoimeen ahdetut rahat menevät kun lapset voivat aina vain huonommin Suomessa. Enkä puhu nyt Pisatutkimuksista. Olisin hirvittävän hädissäni, hakisin kaikki mahdolliset reitit pelastaakseni lapseni. Tietoa tänä päivänä saa, monella kielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kasvatuksen paikka, että se oma työ on tärkein tekijä siinä miten oppii ja saa asioita hoidettua. Pitää ensin ottaa vastaan esim. lisäopetusta, jos vaikka ne numerot siitä paranisi? Jos lapsesta ei kenelläkään ole varsinaista huolta, niin ei ole mitään syytä aloittaa tutkimuksia. Teini voi myös itse hakeutua lääkäriin, jos haluaa ja tästä ei vanhemmat edes saa tietoa mistään.
Eiköhän se kasvatus tule aloittaa heti kun vaihtaa ensimäistä vaippaa vauvalleen.
Aloittajan lapsi ollut kokoajan tuen piirissä ja huonompaan suuntaan on mennyt. Ymmärrän vanhemman huolen, mihin koulutoimeen ahdetut rahat menevät kun lapset voivat aina vain huonommin Suomessa. Enkä puhu nyt Pisatutkimuksista. Olisin hirvittävän hädissäni, hakisin kaikki mahdolliset reitit pelastaakseni lapseni. Tietoa tänä päivänä saa, monella kielellä.
Eikös tässä juuri kerrottu että lapsi on kieltäytynyt tukiopetuksesta. Joten koulutoimea ei pidä syyttää.
Kohta vaihtaa sukupuolensa. Unelmaa tämäkin.