Onko tämä nyt varoitusmerkki miehen käytöksessä? Kertokaahan kokeneemmat
Olen nuori ja tapailen vakavasti miehen kanssa. Tähän saakka kaikki mennyt oikein nappiin mutta kauppareissulla miehestä paljastui ilkeä puoli. Molemmat aikuisia ja käymme töissä mutta mies alkaa kaupassa valittaa että valitsen kaikista kalleimpia tuotteita ostoskoriin, yritän hyötyä miehestä (en yrittänyt!) ja mies vielä haukkui porvariksi. Menimme miehen luo kokkaamaan ja ennen kokkausta mies tarkasti hyvin tarkkaan kuitista ja maksoin sentilleen kaiekn puoliksi. Mies valitsi ruoka-aineiksi halvimpia tuotteita ja halvimman kaupan. Ei kuitenkaan ole rahasta kiinni ja en käytä muita hyväkseni. Annanko anteeksi ja unohdan mukisematta vai lopetanko tapailun? Olen kokematon seukkailuasioissa joten antakaa vinkkejä.
Kommentit (24)
Olet tapaillut 3-4kk? Sen jälkeen alkaa viimeistään paljastua pikkuhiljaa ihmisen oikea luonne. Tiedät kyllä että nyt on aika pistää poikki. Tuo on vasta alkusoittoa.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tapailu. Et pysty ikinä muuttumaan tarpeeksi että maailmankuvanne kohtaisi tarpeeksi toimivaan parisuhteeseen, eikä toista pysty muuttamaan, eli vaihtamalla pysyy yhtä huonona tai paranee.
Porvariksi haukkuminen ennusti ainakin omalla kohdallani sitä, että mies yritti hyötyä minusta, käsi ojossa oli lähdössä ryyppäämään minun rahoillani kun oli omansa jo juonut.
Nämä kannattaa aina kääntää päinvastoin niin kuulee ihmisen oikean motiivin. Esim tässä yritetään syyllistämällä maksattaa tulevaisuudessa ap:lla kaikki koska hän haluaa aina niin kallista.
Jos on liian erilaiset rahankäyttötavat niin se ei tiedä hyvää pidemmän päälle. Myös "kaikki maksetaan aina sentilleen puoliksi" on rankkaa.
Jokainen voi olla joskus törppö, mutta mies ei kommunikoinut ollenkaan kaupassa. Jos hänen mielestään valitsit hänen mielestään turhan/liian kalliita ostoksia, niin miksi syyttelyn ja nimittelyn sijaan, hän ei ehdottanut kalliiden ostoksien sijalle edullisempia?
Kommunikoinnin sijaan valitti.
Kommunikoinnin sijaan syytti sinua, että pyrit hyötymään hänestä.
Kommunikoinnin sijaan haukkui ja nimitteli.
Kysyisin vielä, että mitä ostitte? Söikö mies tasan puolet? Yleensähän miehet syövät enemmän kuin naiset. Jäikö esim. mausteita yli, jotka jaoitte vai jäikö ne miehelle?
Oletteko keskustelleet siitä, että mihin kumpikin teistä haluaa panostaa rahallisesti? On ihan oikein ostaa kalleimpia tuotteita, jos haluaa, mutta on myös oikein ostaa halvimpia tuotteita halvimmasta kaupasta, mikäli haluaa säästää, sijoittaa ja panostaa rahojansa johonkin muuhun asiaan. Jos ei ota miehen kommunikoinnin puutetta huomioon, niin kumppania valitessa kannattaa muistaa se, että raha-asiat ovat monien parien riidan aiheena. Siksi kannattaa valita kumppaniksi sellainen, jonka kanssa suurin piirtein on samoilla viivoilla rahan käytön suhteen. Jokainen meistä pihistää tai säästää jostakin, mikä on joidenkiin muiden mielestä turhaa pihistämistä ja säästämistä. Vastaavasti jokainen meistä käyttää rahaa johonkin sellaiseen, mistä joku toinen voisi sanoa, että ihan turhaa tuhlaamista.
Haukkuminen ja nimittely ovat jo yksinään syy lopettaa suhde, syyllä ei ole merkitystä. Hyvä parisuhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, ilman sitä kaikki muu on turhaa.
Hyviä kommentteja jo tullutkin joten toten vain: RUN FORREST, RUN
Minusta saituus on aina kamala piirre ihmisessä. Ja se vieläpä yhdistettynä syyttelyyn ja haukkumiseen - ei hemmetti.
Mieti itse, mihin se vielä äityy. Jatkuvaa ostosten kyttäämistä ja kulujen tasajakoa - vaikka mies söisi ja kuluttaisi enemmän. Ennen pitkää alkaisit välttää kaikkia yhteisiä kauppareissuja ja ostelemaan salaa asioita. Ja herra paratkoon, jos joskus päättäisitte hankkia lapsia ja jäisit äitiyslomalle - miehen mielestä sekin varmaan on loisimista hänen kukkarollaan. Tai jos jäisit työttömäksi tai sairastuisit, mies piinaisi sinua siitä, että et maksa tasan puolta kuluista. Tai jos saisit vähemmän palkkaa, joutuisit yhä maksamaan puolet kuluista ja mies kyttäisi sitäkin suurennuslasilla.
Joku - itsekin yhtä pihi - ehkä sietäisikin tuota, minusta parisuhteen ei pidä olla taloudellinen taistelukenttä.
Saituus on vielä erittäin syvällä luonteessa, se ei mihinkään puhumalla lähde ihmisestä.
Sanoisin miehelle, että se kauppareissu riitti, kiitos ja näkemiin. Miettiköön itsekseen käytöstään ja toivon mukaan oppikoot jotain...
PS: ja koska joku kumminkin nyt sanoo, että hyvä se on loisivien naisten kritisoida taloudestaan tarkkoja niin ei - ansaitsen miestäni enemmän ja olen ansainnut aina.
N54
Joo, tosi huono merkki! Ota jalat allesi ja mene muualle!
Jos noin aikasessa vaiheessa riitelee jo rahasta, en edes halua tietää miten olisi asiat myöhemmin. Päästä pihistelemään jonkun toisen kanssa.
Näillä tutkimusten mukaan voi onnistua
1) Miellyttääkö ulkonäkö tai olemus
2) toimiiko kommunikaatio (ei kiukuttelua, passiivisaggressivista käytöstä yms)
3) pystyykö toimimaan pyyteettömästi (muiden huomioonottaminen)
Mieti voitko elää pidemmällä tähtäimellä tuon miehessä havaitsemasi luonteenpiirteen kanssa. Jos et voi niin älä edes yritä. Jos taas voit niin sitten hyväksyt sen osana miestä ja menet eteenpäin.
Huonoin vaihtoehto on se että jatkat mutta sitten kuitenkin kärsit ja valitat tästä piirteestä jatkuvasti.
Hän vain huomasi miten tuhlailevaa elämäntapaa vietät. Ei hän halua elättää tuommoista.
Ei jatkoon. Pihi on pihi kaikessa. Myös kiitoksissa ja kehuissa.
Ei kannata. Jos saisitte lapsia niin pistäisi sinut maksamaan kaiken puoliksi äitiystuistasi.
Tiedät varmasti mitä sialle tehdään.
Jaa-a, ikävältä kuulostaa. Jos ero ei houkuta, kävisin miehen kanssa ainakin perusteellisen keskustelun siitä, miten raha-asiat hänen mielestään hoidettaisiin yhteenmuuton jälkeen. Laitetaanko ylös jokainen syöty leipäpala, että kumpi sen maksaa? Ovatko tulot yhteisiä vai erillisiä? Kuka päättää, mitä ostetaan ja milloin? Ja ehkä se vaikein... Jos toinen teistä on kotona hoitamassa yhteistä lasta, miten tulot ja menot jaetaan?
Syöminen on semmoinen juttu, että sitä pitää tehdä päivittäin. Kuten joku jo aiemmin totesi, on ihan ok ostaa sieltä kaupasta mitä tahansa siellä on tarjolla.
Itse en osta brasilialaista pihvilihaa vaan maksan suomalaisesta. Enkä argentiinalaisia omenoita, kun kerran puolalaisiakin on. Kananmunissakin valintaperuste on se, että voin saada jonkun takuun siitä että Kanan lyhytkin elämä on ollut kanalle sopivaa. Ja hunaja! Sitä menee kaksi purkkia vuodessa, ostan paikalliselta tuottajalta.
Mutta ne ovat minun arvojani. Joku toinen nakkaa pitkät sille, että brasilialaiset naudat laiduntaa sademetsät ja teuraseläimen käsittely ja kylmäkuljetus vie aikaa.
Eli tässä on mielestäni ihan hyvä keskustelun paikka, tai sitten voi jo suoraan vetää johtopäätöksiä. Olen kuullut sanottavan, että näytä minulle mihin käytät rahasi, niin minä kerron sinulle arvoistasi.
Millainenhan tuo epeli mahtaa olla siinä vaiheessa, kun arki astuu kuvioihin?
Parhaillaanhan elätte kiihkeintä intohimon huumaa, joka tekee sokeaksi kaikille kumppanin virheille...
Lopeta tapailu. Et pysty ikinä muuttumaan tarpeeksi että maailmankuvanne kohtaisi tarpeeksi toimivaan parisuhteeseen, eikä toista pysty muuttamaan, eli vaihtamalla pysyy yhtä huonona tai paranee.
Porvariksi haukkuminen ennusti ainakin omalla kohdallani sitä, että mies yritti hyötyä minusta, käsi ojossa oli lähdössä ryyppäämään minun rahoillani kun oli omansa jo juonut.