Kumppanin sairaimmat kaksinaismoralismit tai kaksiteräiset miekat

Luin edelliskeväänä pääsykokeisiin ja viikonloput olivat tärkeää aikaa nimenomaan töiden takia, koska ne olivat ainoat oikeat vapaani. Yhtenä sunnuntaina olin laskenut, että pitää ehtiä lukemaan tietty sivumäärä, että preppauskurssilla pysyn perässä niiden antamissa aikatauluissa. Ex kuitenkin painosti, että minun on tultava hänen isänsä luo sunnuntaipäivällisille. En halunnut lähteä, koska itselläni oli omiakin asioita hoidettavana, niin kuulin sitten hirveän syyllistävän puheen siitä, miten hänen vanhempansa luulevat että suurin piirtein inhoan heitä enkä kunnioita ja on epäkohteliasta olla osallistumatta. Ei tullut kuuloonkaan, että hän vetoaa kiireisiini, tai sanoisi suoraan, että nyt ei käy, vaan hänellä oli kauhea tarve juoksuttaa meitä aina perheensä aikataulujen mukaisesti.
Kun sitten pitkin hampain suostuin osallistumaan, niin tapaaminen oli ihan kiva, mutta loppujen lopuksi tajusin, että tavallisen poislähdön sijaan ex jäi tahallaan kuppaamaan sinne eikä suostunut kirveelläkään lähtemään. Katsoin kun kello käy, eikä herra tee elettäkään vaan jää kahvikupin kanssa istumaan ja jaarittelemaan. Mainitsin kolme kertaa, että nyt olisi hyvä poistua tai ainakin minä lähden, koska muutkin olivat lähteneet jo ajat sitten, mutta ei. Lopulta kun mies sai itsensä liikkeelle, niin sanoin vain "Noni vihdoin", itsekseni lähinnä hänelle.
Kotimatkalla olin helpottunut, että pääsin lähtemään. Heti kun auto oli ajettu motarille, niin siinä selailin puhelimella pääsykoemateriaalin listaa ja aikatauluja, mutta eikö tämä älynjätti nalkuttanut koko 35 minuuttisen ajomatkan, miten olin epäkohtelias sanoessani tuon kaksisanaisen lauseen. Hän ei päässyt siitä yli eikä lopettanut millään, vaikka kaikki oli kiinni hänen täysin tietoisen tahallisesta viivyttelystään. Kaikki mitä yritin sanoa vastaan, niin tyyppi käänsi "oletko sä sitten muka täydellinen", "et kestä kritiikkiä" ja "otat kaiken henkilökohtaisesti", mutta kuitenkin hän kehtasi valittaa narisevalla äänellä koko matkan miten kehtasin loukata hänen vanhempiaan jotka eivät koko kommenttia edes kuulleet.
Kotipihalle päästyäni paiskaisin vain auton oven kiinni ja menin yksin sisälle. Tein selväksi, että luokseni ei ole enää asiaa, koska en halunnut herraa luokseni riitelemään ja viemään yhtään enempää aikaani. Sain kuitenkin luettua heti kun suljin puhelimen, ja sen jälkeen menikin viikko että kuulin eksästä seuraavan kerran kun hän vihdoin suvaitsi antaa minulle anteeksi täysin epäreilun käytökseni.