Lue keskustelun säännöt.
Pariutumisvinkkejä naisille?
06.09.2021 |
Miten nainen voisi parantaa pariutumismahdollisuuksiaan? Tässä tapauksessa ylipainoa ei ole, kuten ei tatuointejakaan. Hiukset ovat pitkät ja pukeutumistyyli neutraali. Miestä ei vain löydy millään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Itse samassa tilanteessa oleva mies. Parisuhdemarkkinoilla tuntuu olevan paljon miehiä ja naisia jotka haluavat parisuhteen mutta eivät löydä toisiaan.
Etkö ole panosovelluksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin asut?
Täällä sama tilanne ja haudon muuttoa hkistä 400km pohjoiseen. Toivon että löytyisi miehiä joita vielä kiinnostaisi sitoutuminen ja normiarki. :/
Mistä aloittaja on etsinyt ja millaisia aloitteita tehnyt mielenkiintoisille miehille?
Itse aikoinaan löysin opintojen parista, töistä, ravintoloista ja netistä. Joskus bussista ja kerran lentokoneestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse samassa tilanteessa oleva mies. Parisuhdemarkkinoilla tuntuu olevan paljon miehiä ja naisia jotka haluavat parisuhteen mutta eivät löydä toisiaan.
Mitä tuo markkinoilla ole käytännössä tarkoittaa? Odottelette, että joku tulisi ja ottaisi? Mielummin vielä kotoa?
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tuttavani ovat löytäneet toisensa pitkän etsinnän jälkeen
- opiskelijabileistä
- opiskelukavereiden joukosta
- kavereiden kautta kotibileistä tai juhannuksena mökkibileistä
- netistä jonkun keskustelu tai treffipalvelun kautta
- keirintäalueen juhannusbileistä
- vähän vanhempana miesvoittoisista harrastekerhoista ( suosittelen)
- ravintolasta
- kuoroista , harrastebandeistä
- joskus työkavereiden joukosta ( varotan, voi tuoda ongelmia, pikkujouluista ei ole alkanut mitään hyvää)
Hiljaisimmilla on suurin riski jäädä yksin vaikka ulkonäössä ja tyypissä ei olisi muuten mitään vikaa.
Kannattaisi avata suunsa. Puhuminen ja hymy on kaikkein tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin asut?
Täällä sama tilanne ja haudon muuttoa hkistä 400km pohjoiseen. Toivon että löytyisi miehiä joita vielä kiinnostaisi sitoutuminen ja normiarki. :/
Totta. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa kuten Turussa ja Tampereella ei yö- eikä työelämässä tapaa muita kuin seksiaddikteja ja usein monisuhteisia sellaisia, perheenisiä ym. miehiä, joilla vaimo raskaana mikä tietenkin unohtuu kertomatta. Riittää kun muuttaa n. 200 km etäisyydelle noista kaupungeista niin meno rauhoittuu ja miehilläkin alkaa realiteetit olla kunnossa kun nuoria naisia maakunnissa aika vähän joten tietävät että pariutumismahdollisuudet hyvälläkin miehellä vähän heikot. Pakko ottaa mitä sattuu saamaan jos saa ylipäätään naisen ollenkaan. Päinvastoin kuin isojen kaupunkien naislihatiskit, varaa valita ja pyörittää useampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset, kokeilkaa ennakkoluulottomasti jotain moottoriurheilu,-, eräeretki-, metsästys-, urheilu tms harrastusta.
Miehet, kokeilkaa kuoroja, ryhmäliikuntaa, tanssitunteja jossa on naisia tms ennakkoluulottomasti.
Avatkaa suunne juhlissa ja ravintoloissa.
En ole ap, mutta vastaavassa tilanteessa olen. Olen yli 40 ja ok näköinen. Tinderissä olen, mutta se peli siellä on jotain syvältä... Ei sieltä mitään löydä. 20 vuotta sitten mahdollisuudet oli paremmat, niin se vain on. Nimimerkillä loppuelämänikö yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on uskaltamista. Pitää lähteä rohkeasti ulos kolostaan tutustumaan ihmisiin. Kahdessa kuukaudessa ei vielä tapahdu mitään ja tämä näyttää unohtuvan pitkään sinkkuna olleelta.
Ei epätoivoa vaan mukavaa tutustumista ja siitä se alkaa natsaamaan mikäli uskaltaa olla avoin ja kertoa - ilman epätoivoa ja viestiä että kelpaa kuka vaan ja pätee niin naisiin kuin miehiin - halunsa löytää ihminen rinnalle kulkemaan.
Monikin myös verhoutuu "no en minä, mitäpä minä, no eihän se nyt musta voi olla kiinnostunut" ja samalla torppaa omat mahdollisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on uskaltamista. Pitää lähteä rohkeasti ulos kolostaan tutustumaan ihmisiin. Kahdessa kuukaudessa ei vielä tapahdu mitään ja tämä näyttää unohtuvan pitkään sinkkuna olleelta.
Ei epätoivoa vaan mukavaa tutustumista ja siitä se alkaa natsaamaan mikäli uskaltaa olla avoin ja kertoa - ilman epätoivoa ja viestiä että kelpaa kuka vaan ja pätee niin naisiin kuin miehiin - halunsa löytää ihminen rinnalle kulkemaan.
Monikin myös verhoutuu "no en minä, mitäpä minä, no eihän se nyt musta voi olla kiinnostunut" ja samalla torppaa omat mahdollisuutensa.
Yleensä jos tuo ajatus jonkun ihmisen kohdalla tulee, siinä on jotain perää. Ei se yleensä ihan tyhjästä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on harhaluulo että maalta mies löytyy helpommin. Siihen ansaan ei kannata mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta vastaavassa tilanteessa olen. Olen yli 40 ja ok näköinen. Tinderissä olen, mutta se peli siellä on jotain syvältä... Ei sieltä mitään löydä. 20 vuotta sitten mahdollisuudet oli paremmat, niin se vain on. Nimimerkillä loppuelämänikö yksin?
Mikä 20 vuotta sitten oli paremmin, paitsi että itse olit nuorempi? Mikä estää toimimasta muuten samoin kuin silloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Niinpä. Ei ole kovin kiva lähteä kaverin kanssa viihteelle/reissulle kun nippanappa ehtii baarijonoon notta kaverille tarjoillaan juomia ja itse on yhtä seinän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
No ei ole helppoa myöskään kaikilla joita lähestytään. Minua on lähestytty suht paljon ihan arjessakin, mutta ei koskaan kukaan sellainen, jota voisin edes harkita. Sun tuntemilla naisilla on täytynyt olla tosi hyvä tuuri, jos on just itseä miellyttävä mies sattunut yrittämään.
Itse samassa tilanteessa oleva mies. Parisuhdemarkkinoilla tuntuu olevan paljon miehiä ja naisia jotka haluavat parisuhteen mutta eivät löydä toisiaan.