Sydäntä särkee kun lapsi jätettiin taas ulkopuolelle

Tuo on sydäntä särkevää ja kamalaa, julmaa toimia noin. Tunnetko kavereiden vanhempia? Voisiko jonkun kanssa jutella asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sydäntä särkevää ja kamalaa, julmaa toimia noin. Tunnetko kavereiden vanhempia? Voisiko jonkun kanssa jutella asiasta?

Ehdotin tätä itse. Tunnen yhden näistä vanhemmista melko hyvin, on lasteni ala-asteen ope. Mutta tyttö ei anna olla yhteydessä, pelkää että joutuvat ottamaan mukaan vain siksi kun on käsketty 😔

Jos on hiljainen ja vetäytyvä ja muut sosiaalisempia, niin helposti jää sivuun. Järjestääkö hän itse mitään synttäreitä, pyytää aktiisesti muita mukaan, tarjoutuu itsekin mukaan suunnittelemaan? Vai odottelee hiljaisena, josko joku pyytäis häntäkin?

Tyttärelläsi on lemmikki. Onko mahdollista sen kanssa harrastaa?

Tiedän tuon tunteen. Olin samanlainen kuin tyttäresi, tosin minulla ei ollut lemmikkiä. Kasvoin viihtymään ja pärjäämään yksin ja 30 vuotta tässä on lähes yksin mentykin. En osaisi enää olla ihmisten kanssa paljoa. Työssä olen ihan normaali ja näin. Mutta vapaa-aika menee pääasiassa yksin ihmetellessä. Kirjat on kivoja kavereita. En ole kuitenkaan masentunut tai tunne itseäni kovin erilaiseksi, mutta nuorena se vaati kasvamista, että oppi olemaan yksin. Negatiivisena voi sen sanoa, että minun on nykyään suht haastava jakaa asioitani ihmisten kanssa kaikessa suhteessa.

Ihan hirveää. 😐

Vierailija kirjoitti:

Jos on hiljainen ja vetäytyvä ja muut sosiaalisempia, niin helposti jää sivuun. Järjestääkö hän itse mitään synttäreitä, pyytää aktiisesti muita mukaan, tarjoutuu itsekin mukaan suunnittelemaan? Vai odottelee hiljaisena, josko joku pyytäis häntäkin?

Jää varmasti helposti syrjään, ehkä nykyisin vähän jo pelkääkin mitä sanoa tai kysyä. Pari viikkoa sitten oli ehdottanut että lähtisivät porukalla yhteen tapahtumaan. Kukaan ei ollut innostunut. Lopuksi selvis että muu porukka olikin mennyt neljästään, mutta ilmeisesti mun tyttöä ei haluttu mukaan.

Jos lähtisi hakemaan ystävää koulun ja ryhmän ulkopuolelta? Noi tyttöporukat on tavalla tai toisella aina jotenkin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtisi hakemaan ystävää koulun ja ryhmän ulkopuolelta? Noi tyttöporukat on tavalla tai toisella aina jotenkin pielessä.

Asutaan pienellä paikkakunnalla, ihan hirveesti ei oo muuta vaihtoehtoa kun samat tyypit on joka paikassa. Oon miettinyt, että naapurikunnassa olis yksi ratsastuskoulu johon voisin viedä, jos sieltä löytyis kavereita…

Yhteiskunta ei hyväksy hiljaisia,tämän huomannut

Ihan tällaisen keittiöpsykologin taustan omaavana, AP:n kannattaisi sanoa tyttärelleen, että ainakaan niiden neljän tytön kanssa ei kannata yrittää viettää aikaa. Tuo ei tule päättymään hyvin, ja syy ei ole siis tyttäresi. Jossain vaiheessa, todennäköisesti aika pian, tulee alkoholi ja pojat jossain muodossa mukaan kuvioihin ja silloin tuollaisesta nelikosta kannattaa pysyä erossa. 

En osaa neuvoa miten ja mistä pitäisi löytää uusi kaveriporukka, mutta olen varma tyttäresi tuhlaavan aikaa yrittäessään kaveerata sen nelikon kanssa. 

Kiusaamistahan tuokin on.

Eli väkisin tunkee porukan mukaan, eikä ymmärrä että nuo neljä ovat keskenään toistensa kavereita, mutta eivät tyttösi

Onko lapsesi menossa rippikouluun tai prometheusleirille? Tuo tuli mieleeni, koska oma lapseni on saman ikäinen ja rippikouluun ilmoittautuminen on ajankohtaista. Jos menisi sellaiseen ryhmään, minne tulisi muualtakin porukkaa, niin voisi saada uusia kavereita. Tai sitten tosiaan hankkisi harrastuksen naapurikunnasta.

Itsekin olin juuri tuon ikäisenä olin yksinäinen. Pyörin kahden pikku porukan välissä, enkä kuulunut oikein kumpaankaan. Rippikoulussa oli melkein ne samat naamat kuin koulussakin, mutta porukka vähän sekoittui, kun meidät jaettiin ryhmiin, jotka eivät olleet samat kuin koululuokat. Sitten juuri tuossa iässä osa porukasta aloitti tupakka- ja alkoholikokeilut, niin kaveriporukka sekoittui vielä senkin mukaan. Minä ja yksi toinen tyttö jäätiin sen tupakkaringin ulkopuolelle ja meistä tuli koulussakin hyvät kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hiljainen ja vetäytyvä ja muut sosiaalisempia, niin helposti jää sivuun. Järjestääkö hän itse mitään synttäreitä, pyytää aktiisesti muita mukaan, tarjoutuu itsekin mukaan suunnittelemaan? Vai odottelee hiljaisena, josko joku pyytäis häntäkin?

Jää varmasti helposti syrjään, ehkä nykyisin vähän jo pelkääkin mitä sanoa tai kysyä. Pari viikkoa sitten oli ehdottanut että lähtisivät porukalla yhteen tapahtumaan. Kukaan ei ollut innostunut. Lopuksi selvis että muu porukka olikin mennyt neljästään, mutta ilmeisesti mun tyttöä ei haluttu mukaan.

Toi on jo kiusaamista. Äkkiä eroon tollasesta porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on paskamaisia pikkusieluja. Taas yksi elämä pilalla…

Onko tätä kansallista itseinhoa ihan pakko tunkea joka ketjuun? Tuollaista ap:n kuvaamaa käytöstä löytyy takuulla joka puolelta maailmaa.

Huomenta ap!

Asutteko itäisessä Suomessa? Jos, voisi tuon eläinasian kautta lähestyä jotenkin yksityisesti ja koettaa tutustua?

Mulla samanikäinen tyttö. Oli lähes koko alakouluajan yksin. Hengaili tyttöporukassa koulussa välillä ja joskus tapasi kavereita vapaa-ajallakin. Porukassa oli valitettavasti dominoiva johtohahmo jonka johdosta tyttöni pikkuhiljaa jätettiin yksin. Siis yksin, oikeasti.

Tyttöni on myös vetäytyvä isossa porukassa. Kaveruusasian pelasti kauheilta vuosilta se, että tutustui harrastuksen myötä yhteen tyttöön jonka kanssa ehti olla pari vuotta ennenkuin tämä kaveri valitettavasti muutti toiselle puolelle Suomea. Soittivat kyllä videopuheluita pitkäänkin muuton jälkeen.

Kamalia oli ne ajat kun kaverit jutteli koulussa mitä olivat vapaa-ajallaan tehneet.

Nyt olen kiitollinen päivittäin siitä että on yläkoulussa kaveriporukka. Kaveriporukan sisältä on sitten yksi jonka kanssa yökyläilevät ja käyvät toistensa luona ym. Isommalla porukalla käyvät kahvilla ym.

Mun poika jätettiin lukiossa aina syrjään.

Yläastekavereita oli joitakin.

Oli ihan seurallinen ja puhelias, mutta ei ryypännyt ja polttanut, joten ei kelvannut porukkaan.

Kertoi vasta vuosien päästä. Tuntuu silti pahalta.

Olisi arvokasta kun löytyisi yksi vaikkapa koulun ulkopuolinen samanhenkinen kaveri, josta tulisi se tukipilari. Eikö luokalla ole muita tyttöjä? Tuollaiset porukat kannattaa todellakin jättää pois kuvioista. Kaveriporukat tarvitsee sen yhden josta puhua pahaa muiden kesken, ja tyttösi on valitettavasti juuri se yksilö. Kun hän jättäytyy pois, saattaa joku muu tytöistä valikoitua tähän rooliin ja porukka alkaa rakoilla.

On luokalla muitakin tyttöjä. Ovat tietysti hekin omissa porukoissaan. Ehdotin myös tätä, että menisi toiseen porukkaan. Pelkää, että jos hakeutuu toiseen porukkaan välitunnilla, jos he eivät ’hyväksy’, jää sitten ihan yksin. Itsetunto on varmasti paljon kärsineempi, kuin mitä antaa ymmärtää…

Rippikoulu tulossa ensi vuonna, samat tyypit sinnekin menossa - pienen paikan ongelma. Mutta toki voi olla että siellä sekoitetaan ryhmät.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei hyväksy hiljaisia,tämän huomannut

Varmaan jo kivikaudella ne hiljaa nuotiotuleen tuijottelijat jäi vähän syrjemmälle. Aina ollut näin. Olen itsekin esim.työpaikan kahvipöydässä se kuuntelija.