Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sydäntä särkee kun lapsi jätettiin taas ulkopuolelle
03.09.2021 |
Miten auttaisin? 14 v tyttöä ei kukaan huoli kaverikseen. Hengailee 5 hengen porukassa kyllä koulussa, kertoo että muut suunnittelevat mitä tekevät neljästään mutta mun tyttöä eivät halua mukaan. Esimerkiksi koko viikon tyttöni kuunnellut vierestä kuinka juhlivat yhden synttäreitä, mutta tyttöni ei kuulunut näihin suunnitelmiin. Tyttöni on vähän hiljainen ja nykyisin vetäytyy vain kuoreensa. Sanoo että on kaikille se viimeinen vaihtoehto, miettii miksi ei kelpaa kaveriksi kennellekään… Harrastuksia on, mutta enemmän yksilölajeissa. Purkaa oloaan musiikkiin ja lemmikin kanssa oleiluun.
Kommentit (116)
Tuo on jo hyvä että tyttösi kertoo asiasta. Jos olisi poika, tuskin tietäisit asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole oikein ratkaisua tuohon. Äidin vähän hankala ratkaista tuota paitsi olemalla tukena lapselleen.
Niin, surullistahan tässä on se että se tuki ei vaan riitä. Eikä kaveriksi voi muuttua tai toisia pakottaa. Kun vain jotenkin pääsisi asian yli ja uskoisi, että joskus varmasti joku aito ystävä löytyy. Ehkä vuoden tai 10 vuoden päästä.
Onko luokalla muita tyttöjä, jotka ovat yksin? Tällaisesta tytöstä voisi löytyä sydänystävä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sydäntä särkevää ja kamalaa, julmaa toimia noin. Tunnetko kavereiden vanhempia? Voisiko jonkun kanssa jutella asiasta?
Ja heti ensimmäiseksi paskin neuvo koskaan! Tuon neuvon mukaisesti toimiessasi tyttäresi olisi todellinen naurun ja pilkan kohde.
Minun poika oli koko yläasteen yksin. Seisoi yksin kaikki välitunnit lk 7-9. Edes opet ei käyny jotain sanaa sanomassa. Nekin katto vaan vierestä. Tai siis katsoivat ohi. Nyt lukiossa ei enää mitään kontaktia kehenkään. Ei ole edes luokan whatsapp-ryhmässä. Totaalisen eristäytyny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sydäntä särkevää ja kamalaa, julmaa toimia noin. Tunnetko kavereiden vanhempia? Voisiko jonkun kanssa jutella asiasta?
Ja heti ensimmäiseksi paskin neuvo koskaan! Tuon neuvon mukaisesti toimiessasi tyttäresi olisi todellinen naurun ja pilkan kohde.
Näinhän se olisi. Aina käsketään kertoa, puuttua ja yrittää tehdä jotain. Jos teet, eniten kärsii se ketä yritettiin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sydäntä särkevää ja kamalaa, julmaa toimia noin. Tunnetko kavereiden vanhempia? Voisiko jonkun kanssa jutella asiasta?
Ehdotin tätä itse. Tunnen yhden näistä vanhemmista melko hyvin, on lasteni ala-asteen ope. Mutta tyttö ei anna olla yhteydessä, pelkää että joutuvat ottamaan mukaan vain siksi kun on käsketty 😔
”Tyttö ei anna lupaa”?. Sinähän se aikuinen olet!
Puhu sen äidin kanssa. Heti.
Ei teidän tarvitse lapsille kertoa, jos ette halua.
Ota vastuu nyt. Lapsesi tarvitsee apua.
Lapsen rooli on kieltäytyä avusta… sinun roolisi aikuisena on auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyttä ei voi myöskään pakottaa. Jos on hissukka joka ei koskaan sano mitään niin se on hankalaa seurassa.
Ei kukaan halua että asioistaan tietää kamu joka itse ei anna mitään itsestään
Ei vanhemmat voi päättää teinien kavereista. Kiusata ei toki saa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, tiedän niin sun tuskan. Mulla on kolme vuotta vanhempi lapsi kuin sulla, ja samaa surua täällä käyn läpi. On sydäntäsärkevää katsoa, miten teini on innoissaan kun ovat lähdössä kavereitten kanssa ajelemaan. Käy suihkussa, vaihtaa vaatteet ja käy odottamaan... ja odottaa... ja odottaa... kunnes kaverit ilmoittaa, että "auto on jo täynnä, et mahdu mukaan". :( Ja näin käy ihan liian usein. Todella surullista ja sydäntä särkevää, enkä mä oikein voi asialle yhtään mitään :((
Vierailija kirjoitti:
Onko luokalla muita tyttöjä, jotka ovat yksin? Tällaisesta tytöstä voisi löytyä sydänystävä.
Ei ei ei. Sama kuin sanoisit onko kellään muulla tytöllä ruskea tukka. Voisivat olla kavereita. Just tämmönen ajattelu että lyödäänpä hiljaset yhteen niin kyllähän niiden pitää automaattisesti tulla kavereiksi-ajattelu on hirveetä nuorten aliarvioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen alapeukuttaa tätä aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole oikein ratkaisua tuohon. Äidin vähän hankala ratkaista tuota paitsi olemalla tukena lapselleen.
Niin, surullistahan tässä on se että se tuki ei vaan riitä. Eikä kaveriksi voi muuttua tai toisia pakottaa. Kun vain jotenkin pääsisi asian yli ja uskoisi, että joskus varmasti joku aito ystävä löytyy. Ehkä vuoden tai 10 vuoden päästä.
Se mitä voi tehdä, on mahdollistaa harrastuksia joista saa muita ystäviä.
Itselläni ei ollut hyviä oikeita ystäviä kouluaikana. Oltiin porukassa olosuhteiden pakosta, ei Yhteensopivuudesta tai yhteydestä. Pieni paikkakunta ja asuttiin samalla suunnalla. Itse löysin oikeat samanhenkiset ystävät yliopistosta.
Tyttärelläni ei ollut peruskoulussa ystäviä, mutta hänellä oli ja on vieläkin joukkueurheiluharrastus, josta sai ystäviä. Lukioon hän lähti muualle, koska mitkään kaverisuhteet ei pidätelleet kotikunnan lukiossa. Sieltä hän sai tiiviin ystäväporukan ,jonka kanssa pitävät yhteyttä vaikka jakaantuivatkin opiskelemaan eri yliopistoihin. Toki jatko-opinnoistakin on löytynyt se oma ystäväpiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, tiedän niin sun tuskan. Mulla on kolme vuotta vanhempi lapsi kuin sulla, ja samaa surua täällä käyn läpi. On sydäntäsärkevää katsoa, miten teini on innoissaan kun ovat lähdössä kavereitten kanssa ajelemaan. Käy suihkussa, vaihtaa vaatteet ja käy odottamaan... ja odottaa... ja odottaa... kunnes kaverit ilmoittaa, että "auto on jo täynnä, et mahdu mukaan". :( Ja näin käy ihan liian usein. Todella surullista ja sydäntä särkevää, enkä mä oikein voi asialle yhtään mitään :((
Tekipä pahaa lukea. Mulla samanikäinen poika jolla ei edes toivoa päästä ajelemaan kenenkään kanssa. Voimia sinulle ja pojallesi. ❤
Minusta ylireagointia sanoa että hirveää. Lapsen kuullen ainakaan. Koska eihän se ole . Yksi lapsistamme ei löytänyt kaveripiiriä vasta kuin lukiosta ja yliopistosta , aikaisemmin ei ollut vaan sopivia tyyppejä vaikka tuli toimeen kyllä eri ihmisten kanssa. Ei kannata tehdä asiasta draamaa. Hyvä kun on harrastuksia.
Miksi teininne yrittää roikkua porukoissa jotka ei heidän seuraa arvosta. On parempi tutustua uusiin kamuihin joiden kanssa natsaa.
Ei kukaan oo jonkun kamu äidin käskystä etenkään teininä tai vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Minun poika oli koko yläasteen yksin. Seisoi yksin kaikki välitunnit lk 7-9. Edes opet ei käyny jotain sanaa sanomassa. Nekin katto vaan vierestä. Tai siis katsoivat ohi. Nyt lukiossa ei enää mitään kontaktia kehenkään. Ei ole edes luokan whatsapp-ryhmässä. Totaalisen eristäytyny.
Surullista, mutta vanhemman tehtävä on kasvatuksessa annettaa lapselle vuorovaikutustaidot ja mahdollistettava harrastukset, joissa opitaan toimimaan muiden ihmisten kanssa ja saadaan kavereita ja kuulutaan porukkaan. Toivottavasti poikasi ei kymmenen vuoden päästä kirjoittele av-palstalle, että miksei tytöt puhu peruskoulussa "kilteille" pojille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poika oli koko yläasteen yksin. Seisoi yksin kaikki välitunnit lk 7-9. Edes opet ei käyny jotain sanaa sanomassa. Nekin katto vaan vierestä. Tai siis katsoivat ohi. Nyt lukiossa ei enää mitään kontaktia kehenkään. Ei ole edes luokan whatsapp-ryhmässä. Totaalisen eristäytyny.
Surullista, mutta vanhemman tehtävä on kasvatuksessa annettaa lapselle vuorovaikutustaidot ja mahdollistettava harrastukset, joissa opitaan toimimaan muiden ihmisten kanssa ja saadaan kavereita ja kuulutaan porukkaan. Toivottavasti poikasi ei kymmenen vuoden päästä kirjoittele av-palstalle, että miksei tytöt puhu peruskoulussa "kilteille" pojille.
Ei niillä taidoilla ole mitään merkitystä jos muut syrjii. Sille on vaikea tehdä mitään. Mua ei voinut yläasteella muut tytöt sietää vaikka olin oma aloitteinen ja kyselin usein kylään tuloa tai muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylireagointia sanoa että hirveää. Lapsen kuullen ainakaan. Koska eihän se ole . Yksi lapsistamme ei löytänyt kaveripiiriä vasta kuin lukiosta ja yliopistosta , aikaisemmin ei ollut vaan sopivia tyyppejä vaikka tuli toimeen kyllä eri ihmisten kanssa. Ei kannata tehdä asiasta draamaa. Hyvä kun on harrastuksia.
Minunkin tyttäreni suri peruskoulussa yksinäisyyttä ja kannustin häntä etsimään kaverit muualta kuin koulusta. Lukioaikana jo löytyi sitten harrastus kavereiden lisäksi se oma samanhenkinen porukka mafyke-kursseilta. Peruskoulussa lukioon tähtääviä ivattiin ja pilkattiin säälittä.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole oikein ratkaisua tuohon. Äidin vähän hankala ratkaista tuota paitsi olemalla tukena lapselleen.