Olenko tyhmä jos mietin ettei ole järkeä erota?
Olen 33v nainen ja olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 13 vuotta. Meillä on suhteessa kaikki hyvin. Seksi sujuu ja on hyvää, arjen pyöritys toimii, huumori lentää joka päivä, nautitaan toistemme seurasta, arvomaailma on samanlainen, annetaan toistemme olla sellaisia kun ollaan, tuetaan toisiamme jne. Meillä on siis kaikin puolin hyvä elämä yhdessä.
Välillä vaan olen ihastunut johonkin toiseen mieheen. Ihastus tulee ja menee. En ruoki ihastusta millään tavalla ja järkeilen aina itselleni miksi ei ole järkevää lähteä toisen matkaan. Joskus tunne saattaa hetkessä sanoa että mene, mutta järki sanoo ettei ole mitään järkeä lähteä tällaisesta suhteesta.
Puhuin tästä parin kaverin kanssa ja he pitivät minua hölmönä. Sanoivat, että pitää seurata tunnetta eikä järkeä.
Eli miten on?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Olet mielestäni harvinaisen järkevä ja emotionaalisesti kypsä ihminen, kun et lähde jokaisen ihastuksesi perään vaan osaat arvostaa nykyistä suhdettasi. Siitä, että seuraa jokaista hetkellistä tunnetta eikä ajattele asioita pidemmällä tähtäimellä seuraa vain epävakautta ja hirveästi sydänsuruja tähän maailmaan. Miehesi on todella onnekas kun hänellä on sinut :)
Voi kiitos, olipa kivasti sanottu! :) ap
Sitä kutsutaan sitoutumiseksi. Toki kiinnostavia ihmisiä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen, ihastumisiakin, varmasti kaikilla. Meinaatko, että pitäisi parisuhde pilata ja rikkoa aina kun tällaisia tulee vastaan? Ethän silloin ikinä pysty olemaan pitkässä ja vakaassa suhteessa. Tietysti noissa tilanteissa ajatellaan järjellä.
Olet mielestäni harvinaisen järkevä ja emotionaalisesti kypsä ihminen, kun et lähde jokaisen ihastuksesi perään vaan osaat arvostaa nykyistä suhdettasi. Siitä, että seuraa jokaista hetkellistä tunnetta eikä ajattele asioita pidemmällä tähtäimellä seuraa vain epävakautta ja hirveästi sydänsuruja tähän maailmaan. Miehesi on todella onnekas kun hänellä on sinut :)