5-vuotias takertuu äitiinsä

Mitä hän pelkää?



Meillä nuorempi lapsi on hyvin arka. Hänen kanssaan etenin sitten niin, että meni 3-vuotiaana kerhoon kolmesti viikossa, 4-vuotiaana puolipäivähoitoon ja nyt 5-vuotiaana siirtyi kokopäivähoitoon.



Ja sinne kerhoon vain jäi. Huusi kuin syötävä ohjaajan sylissä, mutta lähdin silti. Välillä joku muu vei, koska ei takertunut muihin yhtä pahasti. Muutamassa viikossa se sitten tasaantui. Teimme täysin selväksi, että takaporttia ei vain ole. Kerhossa on hyvä. Juttelimme paljon kerhon hyvistä puolista ja siitä, miten kiva on kasvaa isommaksi, saa kavereita jne.



Vuosi sitten päiväkodissa aloittaminen oli hyvin uuvuttavaa, mutta jäi jo mielellään. Iltaisin oli ihan puhki ja nukkui valtavan pitkät yöunet, mutta sitkeästi kävi.



Nyt ei arkaile enää ollenkaan! Menee mielellään, solmii uusia ystävyyksiä koko ajan ja kehitys etenee huimasti.

Luonnekysymys taitaa olla! Meidän kaksoset olivat päivähoidossakin, silti kerhoon jääminen takerteli.



Miksi et voisi jättää itkevää lasta kerhoon? Kyllä minä jätin ja näin kehotettiin tekemään. Jos jäät paikalle kun lapsi itkee, niin hän oppii että itkulla hän saa sinut jäämään sinne.



Jätin kyllä kaksoseni kerhoon vaikka välillä itkivät perään. Ohjaaja oli hyvä ja piti sylissä ja lohdutteli ja itkut kyllä loppuivat aina heti kun olin lähtenyt pois. Pikkuhiljaa eivät itkeneet enää!



Kyllä tuota jättämistä kannattaisi harjoitella. Muuten voi eskariin jääminen olla vaikeaa. Tiedän pojan joka ei olllut ollut missään hoidossa ennen eskari-ikää ja kyllä oli eskarin aloitus vaikeaa! Saivat väkipakolla pakottaa pojan joka aamu eskariin. Sopeutuminen kesti kuulemma puoli vuotta:(.

riitä, että se lapsi on niissä missä tykkää?



miksi viet lapsen paikkaan, jos se ei tykkääkään olla siellä, kun itkuksikin menee?



mä en välttämättä veisi lasta sun tilanteessasi noin moneen paikkaan, vain ainoastaan niihin missä tykkää olla.



itselläni vanhin täyttää kohta 3 ja nuorin on 5kk ja aion olla vielä pitkäänkin kotona, joten en tosiaan ajattele, että olisit pilannut lapsesi hoitamalla häntä kotona. Päinvastoin - sehän on todella hienoa, että olet jaksanut hoitaa poikaasi niin pitkään :)

EI SAA jättää itkevää lasta. Jättäisinkin, koska se olisi ainoa keino. Täällä ei oteta syliin vaan kerhotädit tekevät välillä jotain toimistohommia yms eli vapaan leikin aikana poikani alkaa kitisemään ja jos en ole käytävässä, minua soitetaan hakemaan poikani pois.

Tunnen olevani niin huono äiti. Toki tämä on luonnekysymys, sillä pikkusisko on täysin erilainen. Ja ollaan juteltu pojan kanssa; ei pelkää kuulemma, mut äiti ei saa lähteä.

Juuri äsken jätin väkisin hänet mummolle ja siellä nyt ovat pikkusiskon kanssa. Ja minä poden syyllisyyttä..



No, mulla alkaa tammikuussa opinnot ja molemmat menee hoitoon eli josko tuo ehtisi tottua hoitopäiviin ennen eskaria.

vanhemmista mukana; isä jääkiekkokaukalon laidalla ja minä liikuntasalissa. Positiivista on että suostuu noissa harrastuksissa tekemään mitä muutkin eikä siellä takerru vanhempiin. Tuonne kerhoon on sen takia viety, koska olisi hyvä opetella olemaan yksin. Kerhossa suurinpiirtein kauhistellaan kun poika niin takertuu.. Ei hoitajilla riitä siellä aika olemaan niin paljoa yhden lapsen kanssa.

5-vuotias pyörittää aikuisia ja kerhotädit soittelee äidin perään.



Ei kuulosta kovin ammattitaitoiselta paikalta, joten sinuna lopettaisin tahkoamisen saman tien.



Mutta varaisin kyllä pidemmän hoitoontotutteluajan eli toivottavasti et aloita opintoja samaan aikaan kuin mitä hoito alkaa.



2

vie aikaa ja tarkoitus onkin olla aloituksessa mukana ja tukena pojalle. Kunhan vaan se hoitopaikka löytyisi ajoissa että ehditään rauhassa tutustua.

Olen ajatellut tuota kerhon lopettamista.. Sitten vaan tuntuu että poika oppii siihen että saa periksi..

On tää välillä niin vaikeaa.



ap

että hän saa tahtonsa läpi. Ja hänhän saa sen nyt joka kerta läpi, kun tädit soittavat perääsi.



Joten vähemmän niitä periksiantoja tulee, jos lopetatte.



2

5 v. huusi ja kiukutteli aina kerhoon lähtöä, mutta viihtyi kyllä sitten kerhossa. Me tehtiin taulukko johon laiettiin tarra aina kun kerhoon meno sujui ilman huutoa ja luvattiin sitten palkkio tietystä määrästä tarroja. Tepsi melkein kerrasta.



Teillä tilanne on sikäli erilainen että lapsi ei ilmeisesti unohda ikäväänsä kun lähdet pois? Siihen voi tietysti vaikuttaa sekin, että kerhosta pääsee pois kun alkaa itkeä, lapsi on oppinut reagoimaan ekaan kurjaan tunteeseen itkulla ja kotiin lähdöllä. Sikäli voi olla että päiväkoti onkin parempi paikka harjoitella vanhemmista erossa oloa: siellä hoidetaan ikävöivätkin lapset ja teidänkin on helppo aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja uusilla säännöillä. Mutta jos kavereita ja harrastuksia on ilman tuota kerhoakin, ei päiväkodillakaan ole kiirettä. Harjoittelette keväällä muutaman kuukauden, pidätte kesäloman ja syksyllä eskariin.

Meillä lapset siis olivat seurakunnan kerhossa ja kyllä siellä hoidettiin hyvin nämä itkevät lapset. Ei ole tarkoitus että aletaan soitella äitien perään, vaan tarkoitushan on että lapsi oppii olemaan ilman äitiä ja olemaan kavereiden kanssa. Kavereiden takia minäkin heidät kerhoon vein.



Lopettaisin tuon kerhon ja alkaisin totutella 5-vuotiasta siihen ajatukseen että hän aloittaa kohta hoitopaikassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää sen! Aloittakaa totuttelu tosi ajoissa, kun saatte tietää hoitopaikan nimen, soitat ja sovit että tulette käymään ja tutustumaan.



Minä olin kaksosten kansas 3 päivää eskarissa. Ekana päivänä koko päivän, sitten vähemmän ja lopulta kolmantena päivänä lähdin pois ja olin poissa muutaman tunnin. Hyvin sen meni. Sen ikäisen tulisi jo ymmärtää, että on pakko olla välillä yksinkin.



3

äidiksi, sillä siltä tässä on enemmän ja vähemmän tuntunut. Päiväkodissa varmasti tulee olemaan erilaista ja uskon että keväällä muutaman kuukauden oltuaan se eskarikin sit syksyllä alkaa sujua.



Juuri äsken soitti mummo; jätin siis pojan sinne tuossa reilu tunti sitten itkun kanssa ja nyt jo leikkii siellä pikkusiskonsa kanssa, olivat kalakeittoakin tehneet. Eli nyt kun ei annettu periksi niin, hoitoon jäänti onnistui. Oli poika mummollekin yrittänyt selittää että soitetaan äidille niin äiti hakee pois..

Ja siis ennen tuota kerhon aloitusta poika jäi enemmän kuin mielellään mummolle; kotiin ei saanut millään lähtemään...

ja yhä enemmän alkaa tuntua että antaa tuon kerhon nyt olla, käydään jatkossa vaan perhekahvilassa ja niissä harrastuksissa. Ja tosiaan kun hoitopaikka selviää, käydään tutustumassa.

Tuntuu että koko alkusyksy on mennyt meillä kaikilla pilalle kun on vaan murehdittu poikaamme. Minusta on jännä että kerhotädeillä on niin kiire, etteivät ehdi nähdä vaivaa että arempi/syrjäänvetäytyvämpikin lapsi saisi kerhon aloitettua.

pääsin kerhosta lähtemään pois mutta viimeistään puolen tunnin kuluttua soiteltiin että poika itkee ja kaipaa. Eli siihen on menty että nyt ei anna edes lähteä minnekään ja ei puhettakaan että pääsisin pois. Heti pitäisi olla äidille soittamassa.. Kerhosta vaan sanottiin että kun täällähän ei ole pakko olla..

Eli päiväkoti taitaa sit olla se meidän paikka



ap

ulkoiluretkiä iltaisin ja viikonloppuisin, jotta paikka tulee tutuksi!



Ei se ole kiireestä kiinni, vaan asenteesta.



2

Lapseni on aina ollut arka ja teidän että päivähoidon aloittaminen on kova paikka, ja siksi käymmekin siellä yhdessä tutustumassa useamman kerran. Ja sama hommahan on edessä myös pikkusiskolla.



ap

Haetko samaan vai eri ryhmään paikkaa?

Jos ei kerran halua olla kerhossa, niin miksi väkisin viet sinne? Kyllähän nuo harrastukset riittää. Ja hoitoon menee sit aikanaan.

Anna pienen olla pieni. Kyllä se siitä "itsenäistyy", kun saa tehdä sen omaa tahtiaan ja silloin, kun tuntee olevansa siihen valmis.



Meilläkin oli äitiin ripustautuva eskarilainen, josta ajattelin, ettei siitä ikinä tule koululaista. Mutta niin vain on nyt vähän liiankin itsenäinen teini, jolle äiti ei kelpaa enää mihinkään :)

eli jos ryhmikseen menevät, sitten ovat samassa ryhmässä ensi kevään mutta päiväkodissa olisivat eri puolilla.



Niin, kyllä minä olen ajatellutkin että ehtiihän tuo poika vielä "itsenäistyä" ja tosihan on että 5 v on vielä pieni. Mutta ympäristön paine on aika kova; siis kun on aina ollut arka, sitä aina tiavastellaan pojan kuullen (en voi sietää sitä) ja kerhossakin oltiin niin kummissaan ettei koskaan ole ollut näin vaikeaa tapausta ja heilläkin kuulemma keinot loppuu. Se on aika musertavaa kuulla; sitten siitä tulee itsellekin niin valtava asia.

Mutta nyt loppuu lapsen "kiusaaminen" , hoitoon menee sit aikanaan ja tämä syksy nautitaan vielä kotona olosta; tehdään retkiä ja askarrellaan sit kotona.

Minä varmaan tekisin valituksen esimiehelle.



2