Haluaisin erota mutta pelkään liikaa tehdäkseni sen :(
Olen ollut pitkään parisuhteessa miehen kanssa joka on varmasti hyvä mies jollekin, mutta meidän kemiat ei oikein kohtaa ja sillä tarkoitan sitä että kaikesta tulee riitaa ja yhdessä olo on jatkuvaa vääntöä ja mielipahaa kaikesta vaikka kuinka yrittäisi. Meillä on samankaltainen arvomaailma, mutta ihan erillaiset lähestymistavat asioihin. Mutta en halua nyt keskittyä tässä puimaan sen enempää itse parisuhdetta vaan sitä ongelmaa jota aloitus koskee, nimittäin en uskalla tehdä eropäätöstä koska pelkään. Pelkään tulevaisuutta ja yksinäisyyttä ja sitä että en koskaan löytäisi enää ketään yhtä hyvää, en haluaisi aloittaa uuden kumppanin etsimistä tai parisuhdetta uudestaan, mutta kaikkein eniten en haluaisi jäädä yksin!
Tuntuu vain että elämä junnaa todella pahasti paikoillaan ja samaan aikaan muutos pelottaa...minulla on kamala tunne että en koskaan
Kommentit (6)
Isoja ja tämän hetken päätöksiä tehdessä ei kannattaisi vaatia itseltään liian tiukkaa aikataulua. Ota pieniä askelia kerrallaan
Eron harkitseminen on myös yksi lähestymistapa, näkökulma, teidän tilanteeseen. Se ei aina tarkoita, että oikeasti eroaa, vaan sillä voi suodattaa suhdettanne ja nouseeko eron harkinnan myötä kuitenkin järjellisiä syitä sittenkin jäädä suhteeseen. Ota ajatus vastaan rauhassa, turvallisin mielin, ja kohtaa sen myötä kaikki mieleesi pyrkivät ajatukset sekä tunteet. KUkaan ei pääse kurkkimaan ajatuksiisi ja minkä vuoksi voit antaa ajatuksiesi virrata ihan mihin suuntaan tahansa.
Jos on mahdollisuus voit puhua luottoihmiselle, mutta mieluummin oikeamieliselle kuin jollekin hössäävälle auttamishaluiselle pöljälle tai rasittavalle tunteilijalle. TArvitset puolueettomia, järkeviä mielipiteitä. SEllainen voi olla parisuhdeterapeutti, jolle voi mennä yksinkin puhumaan.
Usein päätöksen tekeminen pelottaa aina. Et ole ainoa. Kun lopulta tietää, mitä tekee, on helpompi heti olla.
Tulevaisuutta et voi mitenkään suunnitella. Voit pohjustaa sitä etsimällä oman asunnon, asettumalla uuteen kotiisi ja katsoa mitä uusi elämä tuo tullessaan. Laske siis tulosi ja menosi ja millaisen elämän voi itsellesi rakentaa. Se ratkaisee jo aika lailla, missä voit asua ja millaista elämää yksin viettää.
Eroa nyt ja ryhdy elämään yksin. Yksinkertaista, eikö olekin?
Itselläkin oli samanlainen tilanne ja tuhlasin vain aikaa, kun en uskaltanut tehdä lopullista päätöstä 😅 näin jälkikäteen asiat näkee ihan eri näkökulmasta ja kaduttaa kun en vain lopettanut sitä jahkailua kyllä minä sisimmässni tiesin ettei juttu vaan toimi
Hei ap, minulla on samankaltainen tilanne. Paitsi riitelyn ja väännön tilalla puhdas hiljaisuus ja voisko sanoa että jonkinlainen välinpitämättömyys toista kohtaan? Sinällään ei mitään selvää syytä onnettomaan oloon, mutta jokin vain kertoo sisimmässä ettei tämä ole enää onnellinen ja hyvä suhde kummallekaan. Ei vaan uskalla lähteä. Tänään laitoin taas asuntohakemuksen, mutta en tiedä uskallanko ottaa seuraavaa askelta ja mennä katsomaan sitä asuntoa. Pelottaa.
Olisi mukava ap vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Olisi kiva kuulla muiden tätä henkistä prosessia, että miten etenitte henkisten esteiden yli eroprosessissa?
...saa mielenrauhaa ja onnea, teinpä mitä tahansa. Kaikki johtuu pohjimmiltaan siitä että en usko itseeni ja siihen että selviytyisin yksin. ja totta puhuen en selviytyisikään
-ap