Työkaverin auttavaisuus ja ystävällisyys ei ole merkki ystävyydestä! Uskokaa jo

Minäkin olen ystävällinen kaikille. Olen saanut 3 ihanaa ystävää töistä. Mieskin löytyi työkavereista.

Hallitset ammattietiikan! Minä toimin samoin kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ystävällinen kaikille. Olen saanut 3 ihanaa ystävää töistä. Mieskin löytyi työkavereista.

Sama täällä!

Niinhän se on. Sitä voi kuvitella, että on töissä useita ystäviä, mutta sitten kun työt jostain syystä päättyy tai lähtee toiseen työpaikkaan, ei näistä ihmisistä enää kuulu mitään.

Mä en näe mitään syytä olla noin ehdoton. Työpaikka on paikka siinä missä joku toinenkin saada uusia ystäviä, jos niin on tapahtuakseen. Itsekin olen ystävällinen ja avulias kaikille, mutta ystävyys syntyy vain joidenkin kanssa. Ystävinä ollaan pysytty, vaikka työpaikatkin ovat vaihtuneet, emmekä ole enää kollegoita.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. Sitä voi kuvitella, että on töissä useita ystäviä, mutta sitten kun työt jostain syystä päättyy tai lähtee toiseen työpaikkaan, ei näistä ihmisistä enää kuulu mitään.

Mille tahansa ystävyyssuhteelle voi käydä noin, että aktiivinen yhteydenpito ajaa asiansa tietyn hetken ja sitten nähdään harvemmin, kun elämän täyttää muut asiat. Tämä pätee niin lapsuuden kavereihin, koulu- ja opiskelukavereihin jne. Joitain näen vain kerran vuodessa, mutta kukaan ei siitä pahastu ja aina on siltikin mukava nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. Sitä voi kuvitella, että on töissä useita ystäviä, mutta sitten kun työt jostain syystä päättyy tai lähtee toiseen työpaikkaan, ei näistä ihmisistä enää kuulu mitään.

Ai. Mulla on useita ystäviä joihin olen tutustunut töissä. Monen kanssa ei olla oltu enää vuosiin samassa työpaikassa mutta ystäviä ollaan edelleen ja tavataan säännöllisesti.

Yhden ex-työkaverin kanssa olen menossa naimisiin syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ystävällinen kaikille. Olen saanut 3 ihanaa ystävää töistä. Mieskin löytyi työkavereista.

 

Sama täällä!

Ja täällä :D

Toivottavasti AP:sta tulee työtön, niin ei tarvitse olla ystävällinen.

Se ystävällisyys voi olla osa työroolia ja ammattimaisuutta, että auttaa työkavereita ja on yhteistyökykyinen ja luo hyvää työilmapiiriä ja turvallista työilmapiiriä joissa kaikki viihtyy. 

 

Itse olen oikeasti Introvertti enkä töiden jälkeen kaipaa mitään työkavereiden kanssa seurustelua tai kontaktia heihin. Ja sitten tulee ikäviä tilanteita kun työkaverit haluaakin olla tekemisissä vapaa-aikanakin, vaikka itse ei halua tai kiinnosta pätkääkään

Eniten ihmetyttää se että jotkut ei voi hyväksyä sitä, että toiset ystävystyy vaikeemmin. Itse oon näitä kerran kymmenessä vuodessa ystävystyviä ihmisiä. Oon töissäkin sanonu että oon helppo tutustuu ja vaikee ystävystyy, ja onneksi kaikille tuntuu olevan ok. Ei oo kukaan vielä vetäny raivareita siitä että en lähde leffaan vaikka pyydetään. Mun on vaan vaikee luottaa ihmisiin jollen oo tuntenu heitä vuosia. Kova kuori, kiitos menneen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ystävällinen kaikille. Olen saanut 3 ihanaa ystävää töistä. Mieskin löytyi työkavereista.

Perheriidat jatkuvat siis työpaikallakin. Voi apua sentään, sääliksi käy työkavereitasi.

T muutaman vastaavan tapauksen nähnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. Sitä voi kuvitella, että on töissä useita ystäviä, mutta sitten kun työt jostain syystä päättyy tai lähtee toiseen työpaikkaan, ei näistä ihmisistä enää kuulu mitään.

 

Ai. Mulla on useita ystäviä joihin olen tutustunut töissä. Monen kanssa ei olla oltu enää vuosiin samassa työpaikassa mutta ystäviä ollaan edelleen ja tavataan säännöllisesti.

Yhden ex-työkaverin kanssa olen menossa naimisiin syksyllä.

Ai. Muistakaa aina, että jonkun kirjoitus ei tarkoita asian olevan ehdoton ja aina voimassa. Ota nämä jutut rennommin. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. Sitä voi kuvitella, että on töissä useita ystäviä, mutta sitten kun työt jostain syystä päättyy tai lähtee toiseen työpaikkaan, ei näistä ihmisistä enää kuulu mitään.

Näin juuri.

Mä olen se, joka tuo työpaikalle syksyn omenasatoa, jos sitä tulee liikaa, joskus kotileipomuksia, ja autan kun kysytään (silti en ole mikään päsmäri tai luule itsestäni liikoja, en tunge itseäni ikinä mihinkään).

Heti tällainen avoin ja iloinen ihminen saa "ystäviä", jotka asuvat "sun automatkan varrella just sopivasti, ja kun bussitkin kulkee niiiin huonoon aikaan", ja kun "sä olet niin ihana", voisit varmaan tuurata mua huomenna pari tuntia, kun olis yks tärkeä meno...jne.

Mökilleni olisi kova tunku, mutta kun kysyn "milloin ne sun puutarhajuhlat, joista kuulin eilen puhuttavan, ovat?", saan hämmästyneen katseen ja suoranaisen hätävalheen takaisin.

Niin kieroja ollaan nykyään, ettei tee mieli enää olla ystävällinen todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on. Sitä voi kuvitella, että on töissä useita ystäviä, mutta sitten kun työt jostain syystä päättyy tai lähtee toiseen työpaikkaan, ei näistä ihmisistä enää kuulu mitään.

 

Ai. Mulla on useita ystäviä joihin olen tutustunut töissä. Monen kanssa ei olla oltu enää vuosiin samassa työpaikassa mutta ystäviä ollaan edelleen ja tavataan säännöllisesti.

Yhden ex-työkaverin kanssa olen menossa naimisiin syksyllä.

Ai. Muistakaa aina, että jonkun kirjoitus ei tarkoita asian olevan ehdoton ja aina voimassa. Ota nämä jutut rennommin. 

Eri

En minä ole väittänytkään luulleeni kirjoitusta ehdottomaksi ja aina voimassaolevaksi. Kunhan kerroin omasta kokemuksestani joka on päinvastainen.