Onko pitkät automatkat mielestäsi uuvuttavia?
Ihmettelen tätä, kun moni valittaa, että on väsynyt pitkästä matkasta. Silloinkin, jos ei itse aja. Itselleni pelkkä istuminen on suorastaan lepoa. Voi kuunnella musiikkia rai äänikirjaa, tai jutella, jos on kaverin kanssa liikkeellä. Ja jopa nukkua, jos ei aja itse.
Kommentit (15)
Minä väsyn pitkästä automatkasta, olin sitten kuskina tai kyydissä. En tiedä mistä se johtuu, istumistahan se vaan on. Silti olen ihan poikki matkan jälkeen.
Olen tottunut ajamaan pitkiä matkoja jo nuoresta saakka, pohjoisessa on pitkät välimatkat . Tänä kesänä olen ajanut tosi paljon, pikaisesti laskettuna kesäkuun alusta lähtien 10 000 km. Jos olen yksin liikenteessä, pidän useita taukoja pitemmillä matkoilla ja jos väsyttää vähänkään, otan vartin torkut. Mies ajaa tosi harvoin sairauden vuoksi ja oikeastaan vaan lyhyitä matkoja
Tatpeeksi taukoja matkan varrelle. Me ajetaan vuorotellen. Ja vaikka ajaisin yksin, nin tauko 100 km tai tunnin välein. 5 min riittää verryttelyyn/ venyttelyyn. Johonkin väliin ruokatauko.
Rattiraivo uuvuttaa ja oksettaa, itse olen rauhallinen luonne mutta kärsin mm. matkapahoinvoinnista.
Nuorena sitä reissattiin jopa tuhannen kilsan viikonloppuja, päätöntä ajelua ympäriinsä Suomea katsellen.
Nyt viitsisi ajaa edes naapurikaupunkiin shoppailemaan.
Matkaa sinne 30km😄
Käymme täältä pääkaupunkiseudulta Lapissa kerran tai pari vuodessa ja ajamme matkan aina omalla autolla. Ajamme mieheni kanssa vuorotellen ja sillä, joka on kuskin vieressä, on velvollisuus pitää kuskia juttelulla skarppina, eli armeijamalliin. Siellä tehdään samoin ja sille on syynsä.
Pitkät matkat ovat mielestäni ihanan rauhoittavia ja mukavia. Lähdemme yleensä aikaisin aamulla, jopa joskus neljän aikaan aamuyöllä ja ajelemme hätäilemättä parin tunnin pätkiä ja pidämme taukoja tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Rattiraivo uuvuttaa ja oksettaa, itse olen rauhallinen luonne mutta kärsin mm. matkapahoinvoinnista.
Rattiraivosta ei kannata provosoitua millään tavoin. Kannattaa opetella ottamaan rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Minä väsyn pitkästä automatkasta, olin sitten kuskina tai kyydissä. En tiedä mistä se johtuu, istumistahan se vaan on. Silti olen ihan poikki matkan jälkeen.
No varmasti on jollain tojotan ritsalla koska penkit on täytetty merilevällä,istu nyt niissä tuntikausia=EI kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tatpeeksi taukoja matkan varrelle. Me ajetaan vuorotellen. Ja vaikka ajaisin yksin, nin tauko 100 km tai tunnin välein. 5 min riittää verryttelyyn/ venyttelyyn. Johonkin väliin ruokatauko.
Tunnin välein pysähtyminen on jo todella usein ja ainakaan minä en malta pysähtyä noin orjallisesti pitkällä matkalla.
Kyllä väsyn ja jo 2-3 h on pitkä aika autossa minulle.
Itse en jaksa ajaa kuin pari tuntia, mutta vieressä kyllä istun. Koko päivän autossa istuminen on kyllä rankkaa. Viitisen tuntia menee kyllä.
Vain silloin, kun itse ajan. Erityisen ikävää ajaminen on pimeässä huonolla säällä, ja perässä vielä hevoskoppi tai joku muu. Siinä tielle pomppivat hirvet, pimeät kulkijat... Ei todellakaan "pelkkää istumista" se matkanteko ole!
Muistakaa heijastimet! Ne ovat juuri nyt syyspimeillä tärkeimmät, kun autojen valot eivät paljonkaan valaise varsinkaan sateella.
On ne, sanotaan yli 600km päivässä mutta pitkät bussimatkat ovat täyttä tappoa.
Matkustin pari kesää sitten Helsingistä Turun ja Vaasan kautta Raaheen bussilla yhtä kyytiä.
Melkein 900km putkeen. Olin aivan vainaa perillä.
Jos olen kuskina niin kyllä, jos olen matkustajana niin ei.
Olen tottunut. Itse en pysty lukemaan autossa, mutta itse ajaessa olen kuunnellut radiota tai äänikirjoja. Uusilla reiteillä on ihan kiva katsella maisemia. Mulla on myös joku pyöröpuikoilla tehtävä neule usein mukana, siinä menee aika rattoisasti kun en aja itse. Ajoin yhdessä vaiheessa 750 km joka viikonloppu, puolet matkasta aika hiljaista reittiä perjantai-iltaisin, sunnuntaisin vähän vilkkaampaa. Jopa nautin siitä, joskin en tiedä jaksaisinko enää. 375 km työmatka vaihtui vajaaseen kilometriin muutama vuosi sitten.