Opettajat: kannattaako lasta "opettaa" kotona jo lukemaan

nyt ihan tajua tuota tavutusjuttua. Jos lapsi alkaa kiinnostua kirjaimista ja lukemisesta niin eiköhän hän osaa joka tapauksessa jo tavuttaa? Päiväkodissa jo opetetaan tavuttamaan taputtamalla yms.

Meillä 3v osaa tavuttaa. 5v tietää kirjaimet, osaa aakkoset melkein kokonaan ja osaa sanasta sanoa millä kirjaimella alkaa, joskus enemmänkin. Opettamalla opettanut en ole. Lähinnä vastannut kysymyksiin, kirjottanut malleja kun on pyytänyt jne.

Ensin lapsi oppi tavuttamaan, mm. tuolla taputtamalla. Sitten kirjaimet, kirjoittamaan ja lopulta lukemaan vähän ennen kun täytti 6v. Opettaminen ei olisi mulle tullut mieleenkään! ;) Nähtäväksi nyt sitten jää onko tuosta jotain haittaa koulussa aikanaan... Jotenkin inhottavaa kuitenkin, jos jo opettajalla on asenne, että tukiopetus on noloa. :(

Nykytutkimuksen mukaan aikaisin lukemaan oppineiden lukemisen ymmärtämisen taso on melko alhainen ja kohoaa vasta suurinpiirtein seitsemänvuotiaana. Tämän takia olisi tärkeää, että lapselle edelleen luetaan ääneen, vaikka hän olisi oppinutkin lukemaan.



Toisaalta vasta koulussa lukemaan oppivat kurovat parissa viikossa välimatkan kiinni aiemmin oppineihin sekä lukemisen nopeudessa että tekstin ymmärtämisessä.



Oma eskarilaiseni osaa kaikki äänteet ja kirjaimet, mutta ei ole vielä saanut sitä ahaa-elämystä, mitä lukemiseen tarvitaan. Ope

Ei lasta ole tarkoitus pitää tynnyrissä. Jos jokin asia kiinnostaa, sitä voi tehdä siinä tahdissa kun haluaa oppia.

syynä se, että jos lapsi opetetaan väärin (väärällä tavalla) niin tulee hankaluuksia myöhemmin koulussa (kirjoittaminen jne pohjautuvat siihen miten opetellaan lukemaan, tavutus voi olla vaikeaa jne).

Opettaa ei siis kannata, lapsi kyllä oppii jos on oppiakseen.

ja haluaa oppia.

Tappaisi aika tehokkaasti lukuinnon jos sanoisit vaikkapa 5-vuotiaalle että odotapa nyt pari vuotta, nyt ei mitään vielä opetella.



Jos lasta taas ei kiinnosta niin sitten ei kannata lukemistakaan tyrkyttää liikaa.



Koulussa eriyttävät nykyään tehtäviä tasojen mukaan, eli jo lukevat tekevät eri juttuja kuin lukemaan opettelevat, joten jos ope on hyvä ei lapsi tylsisty koulussa.



Lukuherkkyyttä on tutkittukin, ja yhdessä tutkimuksessa lähes kaikki oppivat 5-6-vuotiaina lukemaan ja olivat silloin kiinnostuneet oppimaan. Päiväkodissa leikinomaisesti ja leikinlomassa oli opetustuokioita ja tulokset olivat hyviä.

Oppimista ei saa mielestäni koskaan jarruttaa. Jos pelkää opettavansa väärin, voi aina sanoa, että koulussa sama juttu voidaan opettaa eri tavalla, ja kehottaa siellä sitten kuuntelemaan tarkasti.

Sitä paitsi nykyään koulussakaan ei opeteta lukemaan tavuttamalla. Ja sa-no-jen ta-vut-ta-mi-sen op-pii myö-hem-min-kin.



Nimim. ilman tavutuksia lukemaan oppinut

voisi oppia lukemaan väärällä tavalla. Tai miten ei sitten muka tajuaisi kirjoittamista (aika moni lapsi oppii sen kirjoittamisen samalla kun oppii lukemaankin muuten). Ja jos lapsi on sen verran fiksu että oppii lukemaan, ihan minkä ikäisenä vaan, niin oppii kyllä tavutuksenkin.

Sinä siis mieluummin tapat lapsen innostuksen oppia kuin annat hänen oppia omaan tahtiinsa, jolloin hän oppisi nauttimaan myös siitä oppimisesta

syynä se, että jos lapsi opetetaan väärin (väärällä tavalla) niin tulee hankaluuksia myöhemmin koulussa (kirjoittaminen jne pohjautuvat siihen miten opetellaan lukemaan, tavutus voi olla vaikeaa jne).

Opettaa ei siis kannata, lapsi kyllä oppii jos on oppiakseen.

ainakin minulle ja lapselleni on ollut siitä vain hyötyä että olemme oppineet lukemaan aikaisin

ei sitten tarvi muokata myöhemmin tai opettaa uudelleen oikealla tavalla.

kuin nyky "aikuiset" kaunokirjoittavat väärällä tavalla. eivät oikeaoppisesti nykysääntöjen mukaisesti.

jos lapsi oppii itselleen sopivimmalla tavalla eikö se ole vain hyvä?

Ei tällaisessa voi olla vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa.

Ok, koulussa on käytössä tietyt menetelmät, mutta ei se tarkoita että koulun tapa olisi ainoa oikea...

ei sitten tarvi muokata myöhemmin tai opettaa uudelleen oikealla tavalla.

Jos lapsi on oppimaan kiinnostunut, niin kkyllä hän oppii ilman suurta opettamistakin.





Ja oppimismotivaation saa tehokkaasti tapettua sillä, että ei anna toiselle mahdollisuutta jos halua ja kykyä on.



Mä en kanssa tajunnut tuota, että miten voi väärin oppia lukemaan. Kuulostaa ihan väärin sammutetulta tulipalolta.



Mä olen aloittanut eka-luokan 30 vuotta sitten ja kyllä silloinkin osattiin ottaa huomioon, että jos joku osasi lukea.

nykykauno on erilaista kuin entinen, mutta kumpikaan ei ole väärin

kuin nyky "aikuiset" kaunokirjoittavat väärällä tavalla. eivät oikeaoppisesti nykysääntöjen mukaisesti.

ajetaanhan autoakin aikamonella tavalla (ja asenteella)...

Opetusministeriö kenties päättää mikä tapa on koulussa käytössä, mutta ei sielläkään voida päättää mikä tapa on se oikea tapa, ja mitkä muut vääriä.

Kaunokirjoituksessa on erilaisia tyylejä, mutta mikään niistä ei ole väärä tai oikea.



Sen sijaan sanojen tavuttamisessa on säännöt, mutta niiden oppiminen ei liity mitenkään lukemaan opetteluun. Etenkään kun lukemista ei enää opetella tavuttamalla.

tulee aina näitä puhe- ja kirjoitusvammaisia (vikaisia) sopivasti niin riittää vaihtelua. Eivätkä kaikki ole samaa tylsää massaa. Oikene tapoineen ja tyyleineen. Kielikellot onkin sitten oma kastinsa kuraa.

Kyselin joskus hänen mielipidettään asiasta ja oli sitä mieltä, että jos lapsi haluaa niin oppii vaikka omia aikojaan varsinaisesti opettamatta. Ja ei kuulemma yhtään haittaa opettajan työtä vaikka lapsi oppii etukäteen lukemaan.



Lukemaan "opettelun" kielsi meiltä neuvolan täti, mutta tälle opettajalle ko. neuvo tuli ihan yllätyksenä ja sanoi, että hän ei ole koskaan ollut pulassa valmiiksi lukemaan oppineen lapsen kanssa vaan yleensä kaikkein vaikeinta on juuri niiden lapsien kanssa, jotka eivät opi lukemaan vielä toisellakaan kouluvuodella. Hän on opettanut kohta jo 25 vuotta eka- ja tokaluokkalaisia, joten kokemusta on.

Sekin opetetaan koulussa, voi olla että oppii väärin. Tai hiihtämään tai luistelemaan. Tai voi oppia laskemaan väärin ja tulee sitten kaikenlaisia laskuvirheitä koko loppuelämän.

Jos opettaa itse maantietoa, voi oppia maat ja kaupungit väärin. Jos opettaa itse lapselle kellon, voi mennä tekniikka siinäkin pieleen ja tuloksena on näitä aina myöhästeleviä ihmisiä.