Opettajat: kannattaako lasta "opettaa" kotona jo lukemaan
siis ennen kouluikää. Jos lapsi on kovin kiinnostunut kirjaimista, niin kannattaisiko vähän avittaa, jotta oppisi lukemaan?
Onko tästä haittaa koulussa, pitkästyvätkö nämä lukutaidolliset oppilaat, kun toisia opetetaan.
Kommentit (36)
nyt ihan tajua tuota tavutusjuttua. Jos lapsi alkaa kiinnostua kirjaimista ja lukemisesta niin eiköhän hän osaa joka tapauksessa jo tavuttaa? Päiväkodissa jo opetetaan tavuttamaan taputtamalla yms.
Meillä 3v osaa tavuttaa. 5v tietää kirjaimet, osaa aakkoset melkein kokonaan ja osaa sanasta sanoa millä kirjaimella alkaa, joskus enemmänkin. Opettamalla opettanut en ole. Lähinnä vastannut kysymyksiin, kirjottanut malleja kun on pyytänyt jne.
ei ole yhtään väliä, millä systeemillä hän on oppinut. Jos hän lukee ääneen ja myös ymmärtää lukemansa, asia on kunnossa.
Erityisopettajana suosittelisin, ettei lasta kotona tavautettaisi vanhaan tyyliin "koo ii äs kis, äs aa sa, kissa", vaan luetaan malliksi suoraan tavut "kis sa". Nämä ovat suurimmat erot vanhalla ja uudella tyylillä. Jotkut ovat kehittäneet näistä välimuodon, eli äänteittäin tavaamisen, mutta sitä en suosittele.
Kirjoittamisen oppimisessa tavujen maistelu on lapsille luontainen tapa opetella kirjoittamaan. Sen avulla voi oppia myös lukemaan. Siinä sana sanotaan tavuittain, vaikka "mato": "ma to, sano ma, mikä kuuluu alussa? Mmmm." Lapsi voi osata tehdä M-kirjaimen. "Mikä kuuluu sitten? Mmma?" Lapsi voi kuulla tai nähdä a-äänteen. Jne tavuittain etenemällä sana tulee vähitellen kirjoitettua. Hauskoja ja stressittömiä luku- ja kirjoitustuokioita!
Alakoululaiset käyvät uimassa vähintään muutaman kerran. Kuuluu liikunnan opetukseen.
ja tämä paljastuu siinö vaiheessa kun pitäisi kirjoittaa pieniä kirjoitelmia. On aika noloa mennä tavuttamisen takia tukiopetukseen esim. 4. tai 5. luokalla.
Edelleen suosittelisin, ettei lasta varsinaisesti opeteta lukemaan, se ei tarkoita kuitenkaan, että se lukemaan oppimisen into pitäisi tukahduttaa - kaikki ei ole mustavalkoista, siihen väliin mahtuu paljon muutakin =)
Eli älä varsinaisesti avita ja opeta, toki tukea voit innostusta.
Väärin opettamisella tarkoitin, että suurin osa meistä vanhemmista on oppinut lukemaan ns. vanhalla tavalla kun taas nykyopetuksessa metodit ovat muuttuneet. Nykyisin opetellaan äänteittäin, mikä helpottaa huomattavasti kirjoittamista ja sujuvampaa lukemista. Jos lapsi on kotona opetellut vanhempiensa kanssa vanhalla tavalla, tulee melko varmasti hankaluuksia kun koulun opetus pohjautuu nykymetodiin, jonka tuella myös muita juttuja harjoitellaan.
Mm. kirjoittamaan oppiminen on tutkimusten mukaan huomattavasti helpompaa kun lukemaan on oppinut äänne- eikä tavumenetelmällä.
t. ope
Meidän esikoinen oli 2-3-vuotiaana äärettömän kiinnostunut kirjaimista ja oppikin ne nopeasti, kun niitä tavattiin joka paikasta. Mitä olisi pitänyt tehdä, kun lapsi kysyy? Sanoa, että höpshöi, ei sun tartte vielä tietää..? Nyt 4-vuotiaana kirjaininto on ohi, eikä lasta kiinnosta lukemaan opettelu. Tehdään sitä mikä kiinnostaa.
ja sanojen lukemisessa tavuittain ole mitään väärää, mutta TAVAUS on todettu huonommaksi menetelmäksi lukemaan opettamisessa. Parempi menetelmä on siis äänteestä toiseen liukuminen.
lukemaan opetetaan ns. "käts-menetelmällä" jossa
on
kirjain äänne tavu sana
Jos ei osata jakaa sanoja tavuihin, mitäs sitten kun rivi loppuu kirjoittaessa sanan jatkuessa?
Tavuttaminen on ihan eri taito, ja sen oppii luonnollisesti nopeammin sellainen lapsi, joka jo osaa lukea.
Ei siitä mitään haittaa ole ja opettelevat jokatapauksessa itse,jos ovat innostuneet. Meillä kaksi osasi lukea 5-vuotiaina ja kolmas oppi eskarisyksynä lukemaan. Koulussa annetaan muita harjoitteita ja tehtäviä lukemaan jo oppineille ja tavutus harjoitukset ovat kaikille hauskoja yhteisiä "leikkituokioita" johon lukevatkin osallistuvat. Mitä kirjasin tyyppiin tulee, niin meillä on kahden vuoden välein lapset aloittaneet koulun ja kaikilla on erilaisia numeroita ja tekstauskirjaimia sekä kaunokirjaimia. Tää meidän peruskoulu uudistuu koko ajan. Kukin luokka-aste kirjoittaa tyylillään kotitehtäviin, mutta "siviilissä" käytetään milloin mitäkin kirjeisiin ja kortteihin, mikä on mielestäni rikkaus; eihän sellaista asiaa ole olemassakaan kuin oikea kirjasintyyppi, kirjaimet elää ja kieli elää koko ajan. Mutta en lähtisi ketään erityisesti preppaamaan lukutaidon suhteen koulua varten, vaan nimenomaan lapsen oman kiinnostuksen mukaan.
ihan vanhalla tavalla lapsilleni tavutin, eivät ole kärsineet, heistä oli vaan hauskaa oppia uusi juttu koulussa, kun kerran osasivat jo lukea. Höpönhöpön, ei lapset kaikesta erilaisesta toimintamallista automaattisesti kärsi, eikä se ole varmaankaan tavaton ja harvinainen tavutusmalli suomalaiskodeissa ja pääseepähän muksu opettaa vanhempiaan miten tehdään "oikein" ;-D
joka oppii uimaan kahdesta kerrasta. Ala-asteella kävivät uimassa 2 kertaa. Oletko todella sitä mieltä, että lapsi oppii uimataidon kahdella erillisellä kerralla joiden kesto on vajaa tunti.
En usko.
Muistelen nähneeni noin vuosi sitten (keskieurooppalaisen?) tutkimuksen, jossa todettiin yhteyttä poikien lukemaan oppimisen ongelmien ja tämän foneettisen 'venyttävän' lukemaanopettamisen välillä. Tytöille tästä uudesta tavasta ei nyt ollut juuri haittaa, mutta pojat kärsivät kyseisestä opetusmetodista. Pojat saavuttivat siis huomattavasti parempia oppimistuloksia perinteisellä tavauksella.
mutta kommentoin kuitenkin.
Itsellä on kaksi lasta koulussa ja kumpaakaan en ole opettanut lukemaan. Ovat oppineet ihan itsekseen lukemaan juuri ennen koulun alkua. En oikeastaan tiedä miten, ehkä eskarilla on jotain tekemistä asian kanssa.
Molemmat ovat osanneet aakkoset muistaakseni 4-vuotiaana.
Koulun opetusohjelmassa ei ole uimaopetusta, joten koulussa ei kyllä opita uimaan. (paitsi uimakoulussa)