Yksinhuoltajuus + Uusi parisuhde = Burn out
Olen eronnut lasteni isästä ja lapset näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu. Seurustelen uuden miehen kanssa ja pidän hänestä kovasti. Olen kuitenkin huomannut itsessäni loppuunpalamisen merkkejä, sillä en saa tarpeeksi omaa aikaa. Velvollisuudesta koen että lapsivapaat on vietettävä uuden kumppanin kanssa. Arki on raskasta yksin lasten kanssa ja kaipaisin vastapainoksi myös omaa aikaa. Olen kokenut ennen loppuunpalamisen ja silloin toimin kuin robotti joka suorittaa asioita mutta ei kykene mihinkään tunteelliseen toimintaan ja ärsyyntyy kaikista "häiriötekijöistä". Olen alkanut ärsyyntymään myös tästä uudesta kumppanista ja hänen näkemisestään, koska se aiheuttaa minulle stressiä ja lisätyötä esim. ruokien takia. En haluaisi päästää häntä menemään, mutta mitä tässä voi tehdä? En usko että tuore suhde voi toimia niin että lapset pyörivät aina jaloissa emmekä näkisi ikinä ilman lapsia. Stressaa todella paljon tämä kun joutuu jatkuvasti ajattelemaan muita eikä ikinä voi olla itsekäs ja tehdä mitä haluaa.
Kommentit (26)
Jos haluat olla välillä yksin niin voit olla. Jos se ei käy tälle uudelle kumppanille, niin se on sianjättöaika sitten. Järkevä kumppani kyllä ymmärtää.
Päästä se mies menemään, ei tuo kuulosta ollenkaan hyvältä noin.
Muutenkin jotenkin sekava ja liian lokeroitu kuvio.
Jos haluat ja tarvitset omaa aikaa, niin ota se.
Elämän mies varmaan auttaisi niiden lasten kanssa, että pääsisit yksin välillä johonkin hengähtämään.
Vierailija kirjoitti:
Päästä se mies menemään, ei tuo kuulosta ollenkaan hyvältä noin.
Muutenkin jotenkin sekava ja liian lokeroitu kuvio.
Jos haluat ja tarvitset omaa aikaa, niin ota se.
Elämän mies varmaan auttaisi niiden lasten kanssa, että pääsisit yksin välillä johonkin hengähtämään.
Lapseni ovat vielä pieniä eikä uusi kumppanini ole tullut heille vielä niin tutuksi että voisin lähteä mihinkään.
-Ap
Uusi suhde voi toimia, vaikka lapset ovatkin läsnä ( itselläni on nyt 20 vuotta takana tätä suhdetta, joka alkoi kun olin ollut 2 vuotta leskenä).
Mutta tottakai molempien pitää silloin nimenomaan olla valmis kohtaamaan myös se lasten vastareaktio, joka usein tulee, kun vanhempi solmii uuden suhteen. Ja yhtenä rintamana asioissa.
ja tietysti silloinkin suhteen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa.
Ehkä ap. sinulla vielä on käsittelemättömiä asioita/ liikaa yksin kannettava lastesi asioista ja siksi kuormitut. Oletko pystynyt puhumaan kumppanillesi ?
Minun mielestäni mikään suhde ei voi toimia kovin hyvin jos näette vaan joka toinen viikonloppu. Ja mielestäni sinun lastesi pitäisi saada olla isållään enemmän kuin joka toinen vkl.
Kohta tosiaan palat loppuun tuossa.
Itse ottaisin uuden miehen osaksi elämääni ja arkeani eri tavalla. Painostaisin exää myös pitämään lapsia enemmän kuin joka toinen vkl.
Tosiaan, miksi lapset isällään niin harvoin? Meillä lapset olleet isällään 2 yötä viikossa, joskus vkl joskus arkena.
Eikö välillä voisi myös tehdä jotain yhdessä uuden miehen ja lasten kanssa? Samalla myös tutustuisivat toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, miksi lapset isällään niin harvoin? Meillä lapset olleet isällään 2 yötä viikossa, joskus vkl joskus arkena.
Eikö välillä voisi myös tehdä jotain yhdessä uuden miehen ja lasten kanssa? Samalla myös tutustuisivat toisiinsa.
Joillain voi esimerkiksi olla pitkä välimatka.
Miksi lasten isällä vain joka toinen vkl? Muuttakaa tapaamissopimusta, esim että tuon lisäksi viikolla ke + to.
Uusperhettä kantaa parisuhde. Se on jo kerran epäonnistunut. Panosta nyt siihen. Lasten etu on se, että vanhemmat menee eteenpäin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten isällä vain joka toinen vkl? Muuttakaa tapaamissopimusta, esim että tuon lisäksi viikolla ke + to.
Uusperhettä kantaa parisuhde. Se on jo kerran epäonnistunut. Panosta nyt siihen. Lasten etu on se, että vanhemmat menee eteenpäin elämässä.
Ei ole kyllä mitenkään järkevää jos vanhempien välimatka on esim. 100 kilometriä. tiedän muuten pariskunnan, jotka asuivat eri maassakin ja lapset lensivät Finnairin saattopalvelulla vanhempiensa kotien väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, miksi lapset isällään niin harvoin? Meillä lapset olleet isällään 2 yötä viikossa, joskus vkl joskus arkena.
Eikö välillä voisi myös tehdä jotain yhdessä uuden miehen ja lasten kanssa? Samalla myös tutustuisivat toisiinsa.Joillain voi esimerkiksi olla pitkä välimatka.
Siksi kysyinkin, että miksi? Onko joku pätevä syy, kuten välimatka, vai onko kyse siitä ettei isä halua lapsia luokseen tai äiti ei raaski luovuttaa useammin. Vai onko tilanteeseen vaan jotenkin päädytty ilman sen kummempaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, miksi lapset isällään niin harvoin? Meillä lapset olleet isällään 2 yötä viikossa, joskus vkl joskus arkena.
Eikö välillä voisi myös tehdä jotain yhdessä uuden miehen ja lasten kanssa? Samalla myös tutustuisivat toisiinsa.Joillain voi esimerkiksi olla pitkä välimatka.
Siksi kysyinkin, että miksi? Onko joku pätevä syy, kuten välimatka, vai onko kyse siitä ettei isä halua lapsia luokseen tai äiti ei raaski luovuttaa useammin. Vai onko tilanteeseen vaan jotenkin päädytty ilman sen kummempaa syytä.
Joo, ihan hyvä kysymys kyllä :)
Samasta syystä erosin miesystävästäni.
Minulla on 10 päivää kuussa lapsivapaata, ja näin kaikkina näinä päivinä miesystävää. Se meni aina niin, että kun lapsi lähti isälleen, tuli samalla ovenavauksella mies sisään ja sama toisinpäin. Lopulta alkoi happi loppua ja ahdistaa. Tätä jatkui yli kaksi vuotta. En tajunnut olevani aivan loppu, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Olisi pitänyt ottaa omaa aikaa. Nyt olen ollut vuoden sinkkuna ja on ollut ihanaa, kun olen voinut hengittää!
Näemme uuden kumppanini kanssa siis myös silloin kun lapset ovat luonani, mutta mielestäni tuore suhde tarvitsee myös kahdenkeskistä aikaa.
Voi kun nuo teidän ehdotukset isän ja lasten näkemisistä kuulostavatkin hyvältä, mutta valitettavasti he eivät pysty näkemään yhtään sen enempää.
-ap
Kyllä tuossa väkisin palaa loppuun, jos mies ei sujahda osaksi sun elämää, vaan on lisärasti. Kenenkään pää ei kestä pitkässä juoksussa deittailua lapsivapailla, koska sitä haluaa tehdä muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Näemme uuden kumppanini kanssa siis myös silloin kun lapset ovat luonani, mutta mielestäni tuore suhde tarvitsee myös kahdenkeskistä aikaa.
Voi kun nuo teidän ehdotukset isän ja lasten näkemisistä kuulostavatkin hyvältä, mutta valitettavasti he eivät pysty näkemään yhtään sen enempää.
-ap
Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Haluatko perustaa uusperheen tuon miehen kanssa? Sietääkö lapsiasi miten hyvin, tässä vaiheessa?
Mun exäni ei halunnut lapsia luokseen kuin 1 viikonlopun kuukaudessa, koska olivat uuden parisuhteen tiellä. Ei sitä voinut mitenkään pakottaa, kun ei tuosta ole mitään sanktioitakaan olemassa. Tarvitsin kipeästi lepoa sen yhden viikonlopun (joka muuten peruuntui melko usein sekin), joten en voinut kuvitellakaan jaksavani jotain suhdetta siihen väliin.
Nyt lapset jo lähes aikuisia, kohta muuttamassa omilleen. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen elämääni sinkkuna, etten enää edes kuvittele uutta parisuhdetta.
Mitä tarkoitat uuden kumppanin aiheuttamalla lisätyöllä? Tuleeko hän aina sinun luo, ja sinä ostat ja valmistat ruuat ja siivoat sotkut? Lopeta nyt ainakin aikuisen kumppanin passaaminen ja ota rennosti. Ja miksi ihmeessä et voi tehdä mitä haluat, kun lapsen ovat isällään? Mitä sinä haluaiisit tehdä? Ei kai uuden kumppanin kanssa tarvitse olla koko viikonloppua 24/7?
Huomasin samaa, kun kokeilin etäsuhdettä. Kun kummallakin oli lapseton viikonloppu, niin jäi omat vapaat viikonloput kokonaan pois. Kauempaa ei yhdeksi yöksi kannattanut tulla jomman kumman luokse.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin samaa, kun kokeilin etäsuhdettä. Kun kummallakin oli lapseton viikonloppu, niin jäi omat vapaat viikonloput kokonaan pois. Kauempaa ei yhdeksi yöksi kannattanut tulla jomman kumman luokse.
Mulle taas sopii tosi hyvin. Tosin mulla onkin lapset vuoroviikoin, joten saan omaa aikaa enemmän kuin riittävästi.
Ja kumppani on niin uraorientoitunut, että järjestely sopii hänellekin. Rusinat pullasta!
Oma suhteeni loppui samasta syystä, vaikka lapset on mulla vain joka toinen vko. Paloin loppuun, kun kumppani oletti että vietän kaiken lapsivapaan hänen kanssaan. En vaan jaksanut