Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajuus + Uusi parisuhde = Burn out
26.08.2021 |
Olen eronnut lasteni isästä ja lapset näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu. Seurustelen uuden miehen kanssa ja pidän hänestä kovasti. Olen kuitenkin huomannut itsessäni loppuunpalamisen merkkejä, sillä en saa tarpeeksi omaa aikaa. Velvollisuudesta koen että lapsivapaat on vietettävä uuden kumppanin kanssa. Arki on raskasta yksin lasten kanssa ja kaipaisin vastapainoksi myös omaa aikaa. Olen kokenut ennen loppuunpalamisen ja silloin toimin kuin robotti joka suorittaa asioita mutta ei kykene mihinkään tunteelliseen toimintaan ja ärsyyntyy kaikista "häiriötekijöistä". Olen alkanut ärsyyntymään myös tästä uudesta kumppanista ja hänen näkemisestään, koska se aiheuttaa minulle stressiä ja lisätyötä esim. ruokien takia. En haluaisi päästää häntä menemään, mutta mitä tässä voi tehdä? En usko että tuore suhde voi toimia niin että lapset pyörivät aina jaloissa emmekä näkisi ikinä ilman lapsia. Stressaa todella paljon tämä kun joutuu jatkuvasti ajattelemaan muita eikä ikinä voi olla itsekäs ja tehdä mitä haluaa.
Kommentit (26)
Kun lapsi ei ole isällään koskaan eikä ole isovanhempia eikä muita läheisiä.
En todellakaan ole onnistunut saamaan mitään uutta suhdetta aikaan johtuen tästä kuviosta. En vaan pystynyt enkä jaksanut. Tuntuu, että aina kaikki ei ole omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hyvä, että huomasin tän keskustelun. Itsellä oli samanlainen tilanne. Mulla lapset vuoroviikoin, mutta lapsettomilla viikoilla pakkasin kamat ja menin miehen luo. Pari vuotta meni näin kunnes tajusin olevani aivan puhki. Yhteenmuutto ei tullut kysymykseen. Mies ei koskaan sopeutunut lapsiperheen elämään.
Suhde päättyi, nyt ihmettelen yksinoloa ja kuuntelen hiljaisuutta. Haikeaa, mutta helpottavaa.
Tuli lohdullinen olo, etten olekaan ainoa. ☺️
Saman koin minäkin, ero oli ainoa ratkaisu. Lapsen kanssa oli niin intensiivistä ja lapsivapailla ainoastaan parisuhdetta että uuvuin. Joustin omista tarpeistani aina (muu perhe, ystävät, harrastukset, lepo ja palautuminen). Meni yli vuosi ennenkuin sain voimia takaisin. Ehkäpä kumppaninkin toiminta lisäsi uupumusta (=tarve/vaatimus yhdessäolosta jokaisena lapsivapaana). Nyt lapseni on jo teini, silti elän sinkkuna kun tuntuu että parisuhde vaatisi liikaa itseltäni. Tsemppiä ap!
Kuormituin enemmän ydinperheessä, kuin yh:na tapailuvaiheessa/uudessa parisuhteessa. Uusi miesystävä ei koskaan vaatinut mitään, vaan asiat tapahtui omalla painollaan. Hänen seura kevensi arkeani, tuntui, että hän tukee minua, vaikkei kuitenkaan jakanut arkea tai auttanut lapsen kanssa siinä vaiheessa. Sain energiaa ja jaksamista suhteesta. Myöhemmin muutimme yhteenkin ja edelleen näin 13 vuoden jälkeen huonokin päivä paranee, kun illalla ehditään olemaan yhdessä.
Suhteessa on ongelmia, jos se rasittaa jaksamista! Minulla on n. 8pv kuussa lapsivapaita ja lähes poikkeuksetta vietän ne miesystävällä. Kyllä hänen kanssaan vietetty aika on sitä rentoutumista ja vapaata!
N45
Alue: Aihe vapaa
Oon kans joutunut puntaroimaan mikä on itselleni tärkeintä. Ei ollut edes erityisen vaikeaa. Kyllä se vaan on niin, että nyt ei rahkeet riitä mihinkään parisuhteeseen. Kun asian vaan hyväksyi niin helpotti.