Voinko kieltää miestäni tulemasta synnytyssaliin?
En haluaisi, että hän näkee sen synnytyksen ja mahdolliset repeämiset sun muut. Hyi. Hän haluaa kuitenkin ilman muuta tulla sinne mukaan. Voinko kieltää sen sairaalassa??
Kommentit (24)
Voit kieltää.
Oma on päätöksesi, ei muiden täällä tarvitse sitä ymmärtää!
Olen ollut kahdesta vaimon mukana synnytyksessä enkä ole nähnyt mitään joka olisi jotenkin traumatisoinut. Kuten jo sanottu, mies pysyy siellä pääpuolessa.
Voit kieltää. Jos sitten sallit miehen tulevan mukaan, niin voit missä vaiheessa tahansa pyytää miestä poistumaan. Synnyttäjä päättää.
Itse kyllä tykkäsin, että mies oli mukana, sillä muuten olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin.
Tässä taas poljetaan lapsen isän oikeuksia. Hänen lapsi se on samalla tavalla kuin äidinkin ja isällä pitäisi olla oikeus nähdä lapsensa syntymä. Mutta äitihän tässä taas päättää tämän(kin) asian.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas poljetaan lapsen isän oikeuksia. Hänen lapsi se on samalla tavalla kuin äidinkin ja isällä pitäisi olla oikeus nähdä lapsensa syntymä. Mutta äitihän tässä taas päättää tämän(kin) asian.
Kätilöt käskivät yhden tuttavani miehen poistumaan synnytyssalista kesken synnytyksen. Mies oli alkanut määräillä vaimoaan ja väitteli kätilöiden kanssa. Miehellä oli päässään oma suunnitelmansa synnytyksen kulusta ja kun se ei toteutunut, mies hermostui.
Näin tuoreena isänä totean että jokaisella isällä pitää olla oikeus osallistua synnytykseen, vai miten isien olisi tarkoitus "bondata" lapsensa kanssa? Itse lähtisin kävelemään koko suhteesta ja saisi muija kasvattaa kakaran itse jos alkaisi diktatoimaan isyyden merkitystä ja kokemuksia vain itselleen.
Äidin vointi ja mieliala (tunteet) vaikuttavat kyllä merkittävästi siihen, miten synnytys etenee. Näin ollen, jos isän läsnäolo aiheuttaa äidille stressiä, on ennen kaikkea vauvan etu, että isä poistuu synnytyssalista. Stressi hidastaa ja vaikeuttaa synnytystä.
Ehdottomasti ainakin silloin, jos hän ei ole lapsen isä.
Olen ollut kahdessa synytyksessä mukana ja suoraan sanottuna olisin mieluummin tehnyt jotakin muuta, vaikka katsonut televisiota. Tässäkin asiassa olin kuitenkin vaimoni tukena, kuten nykyaviomiehen kuuluu. Itse en synnytyksistä saanut mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Taas losovitut määräilee täällä. Sitten kyllä kelpaa miehen seura ja rahat kun muksu ulkona. Sairasta.
Tässäpä on hyvä esimerkki miehestä, johon kommentoija nro 9 viittaa. Synnyttäjän kokema stressi vaikeuttaa synnytystä ja niin ollen vaikuttaa myös sikiön vointiin. Mutta mitäpä se kaikkia miehiä kiinnostaa vaikka lapsi kärsisikin hapenpuutteesta synnytyksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Näin tuoreena isänä totean että jokaisella isällä pitää olla oikeus osallistua synnytykseen, vai miten isien olisi tarkoitus "bondata" lapsensa kanssa? Itse lähtisin kävelemään koko suhteesta ja saisi muija kasvattaa kakaran itse jos alkaisi diktatoimaan isyyden merkitystä ja kokemuksia vain itselleen.
Isien mukanaolo on varsin tuore asia. Naiset ovat tuhansien vuosien ajan synnyttäneet yhteisön muiden naisten tukemana.
Esimerkiksi 80-luvulla kun minä ja veljeni synnyimme, enemmistö isistä ei osallistunut. Isäni näki meidät ensimmäistä kertaa kun synnytyksestä oli jo kulunut useampi tunti, mutta eipä tuo ole meidän väleihimme vaikuttanut millään tavalla. Läheisiä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas poljetaan lapsen isän oikeuksia. Hänen lapsi se on samalla tavalla kuin äidinkin ja isällä pitäisi olla oikeus nähdä lapsensa syntymä. Mutta äitihän tässä taas päättää tämän(kin) asian.
Kätilöt käskivät yhden tuttavani miehen poistumaan synnytyssalista kesken synnytyksen. Mies oli alkanut määräillä vaimoaan ja väitteli kätilöiden kanssa. Miehellä oli päässään oma suunnitelmansa synnytyksen kulusta ja kun se ei toteutunut, mies hermostui.
Tämähän on itsestään selvää, jos ei osaa käyttäytyä. AP ei tainnut tällaista ajatella. Tosi asia on se, että äiti päättää. Ei tässä ketään jalkoihin poljeta.
Kai tuon voi. Selvitä.
Mä miehelle ilmoitin, jolla tekee pahaa ihan kaikki, että minun takia siellä ei tarvitse olla. Että jos pahaa tekee niin on hyvä ja väistyy ulos. Siellä jouda heikotusta tuntevaan mieheen keskittyä.
Noh; Oli molempien lasten synnytykset alusta loppuun siinä vieressä. Helpot synnytykset ja tokkopa tosta kummallekaan mitään traumoja jäi. Istui tosin koko ajan. Ei uskaltanut nousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tuoreena isänä totean että jokaisella isällä pitää olla oikeus osallistua synnytykseen, vai miten isien olisi tarkoitus "bondata" lapsensa kanssa? Itse lähtisin kävelemään koko suhteesta ja saisi muija kasvattaa kakaran itse jos alkaisi diktatoimaan isyyden merkitystä ja kokemuksia vain itselleen.
Isien mukanaolo on varsin tuore asia. Naiset ovat tuhansien vuosien ajan synnyttäneet yhteisön muiden naisten tukemana.
Esimerkiksi 80-luvulla kun minä ja veljeni synnyimme, enemmistö isistä ei osallistunut. Isäni näki meidät ensimmäistä kertaa kun synnytyksestä oli jo kulunut useampi tunti, mutta eipä tuo ole meidän väleihimme vaikuttanut millään tavalla. Läheisiä olemme.
No ei tämä nyt niin tuore asia ole. 80-luku on eri asia, kuin 90-luku. Jälkimmäisessä isät ovat hyvinkin olleet synnytyksissä mukana. Minulla vanhimmat lapset 90- luvulla ja nuorin 2000-luvulla syntyneitä. Kaikissa isä ollut mukana ja kylvettänyt vauvat.
Tästä pitäisi puhua enemmän. Totta kai saat synnyttäjänä päättää, kuka salissa on sinun lisäksesi. Ei kuulu kenellekään. Jos mies välittää sinusta, hän suostuu jäämään pois ilman mukinoita. Ikävä kyllä moni mies ajattelee vain itseään.
Isällä on myös oikeus kieltäytyä läsnäolosta ilman , että siitä syttyy kolmas maailmansota. Ja ei tästä sen enempää, ei mitään tunneside juttuja kiitos kunhan nyt vain toin julki toisenkin puolen.
Synnytys ei edennyt toivomallani tavalla. En saanut epiduraalipuudutusta ja kieltäydyin ilokaasusta. Huomasin mieheni ahdistuvan kivuistani ja pyysin, että hän poistuisi. Tuli sitten takaisin, kun vauva oli lopulta saatu ulos imukupin avulla. Pyysin kätilöä hakemaan isän ihastelemaan vauvaamme.
Voit kieltää.
Harmi kuitenkin jos tuollaista joudut miettiä. Ei minun lapseni isä sitä alapäätä ja repeämistä tullut tuijottamaan. Oli apuna ja seurana kun tarvitsin, mutta avautumisvaiheessa ihan kehotin häntä keksimään itselleen ajankulua kun halusin itse olla vaan rauhassa suihkussa. Ponnistusvaiheessa oli sovitusti sivummalla. Otti isompaa roolia sitten kun vauva oli maailmassa ja alettiin häntä hoitamaan. Huikea kokemus molemmille, todella sääli jos isä ei olisi saanut olla mukana.
Voit kieltää, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Jos mies pysyy pääpuolessa, niin hän ei näe mitään repeämisiä.