Lue keskustelun säännöt.
Äidin menettäminen
Ilman äitiä
23.08.2021 |
Äitini kuoli perjantaina. Siskoni oli löytänyt hänet kuolleena ja soitti minulle hätääntyneenä ambulanssia odottaessaan. Äiti oli aivan kylmä.
Miten tästä voi ikinä selvitä? Kriisikeskus on ollut päivittäin yhteydessä, mutta en pysty kuin itkemään. Sattuu ihan kamalasti. Välillä en usko tätä todeksi: meidän piti äidin kanssa nähdä vielä sunnuntaina. Mitään merkkejä ei ollut. Äiti vain vietiin pois elämästäni.
Eniten sattuu se, että olen ollut etäinen viimeiset vuodet lapsuuden traumoista johtuen. Nyt olisin ehkä ollut viimein valmis vähitellen rakentamaan läheisempää suhdetta. En saanut sanoa hyvästejä tai että rakastan. Miten äiti saattoi tehdä näin, miksi se ei pitänyt itsestään huolta? Äiti oli vain vähän päälle viisikymppinen, ei näin pitänyt käydä. Olisin tarvinnut äitiä.
Pelottavat mielikuvat ja ajatukset kuolemasta tunkeutuvat jatkuvasti mieleen. Pelottaa ajatella, miten pahalta sisarestani oli tuntunut. Pelottaa ajatella, miten sisarukseni pärjäävät, kun äiti on ollut heille tärkeä tuki elämässä. Itsestäni en osaa olla huolissani, mutta en oikein pysty syömään enkä nukkumaankaan. Sisällä tuntuu tyhjältä ja sattuu. Pelottaa, että kuormitan läheisiäni ja puolisoani, kun itken koko ajan.
Miten tästä ikinä selviää?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Älä dramatisoi. Ihmisiltä kuolee jatkuvasti läheisiä ja selviävät kuolemista jatkamaan omaa elämäänsä ihan hyvin. Se on elämää. Äitisi oli sen ikäinen että kuolema oli joka tapauksessa jo päivä päivältä lähempänä.
Jestas miten ilkeitä jotkut ihmiset osaavat olla. Älä välitä ap, täällä näitä päänaukojia riittää. Ajatus vanhemman menettämisestä on ahdistava meille kaikille ja joillakin se oma pelko sitten purkautuu v***umaisuutena.
Oma äitini on iäkäs ja vakavasti sairas. Yritän valmistautua menetykseen mutta ei se helppoa ole. Voin vain kuvitella millainen järkytys yhtäkkinen menetys on ollut. En voi muuta kuin toivottaa voimia, onneksi teillä sisaruksilla on toisenne ja voitte toivottavasti lohduttaa toisianne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plääh,niin pientä vielä kokemasi asia...itseltä lähti molemmat vanhemmat ja vaimoni samaan aikaan niin se laittoi hieman mietityttämään miten jatkossa pärjää.
Ihmisiä nyt vaan kuolee jokainen vuorollaan.
Se kuuluu tähän pakettiin.
Aikuisen ihmisen äiti kuolee ja koko maailma romahtaa??!
Voi jestas.
Mikä ihmeen tarve jollakin on loukata surevaa ihmistä? Ilmeisesti vain yksi trolli kuitenkin, joka vastailee itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. :( Voimia. Hae apua ja puhu. Itsellä tulee eteen sama tilanne, tuskin tulen selviämään moneen vuoteen äitini menetyksestä. Itsellä tietenkin se tilanne että äitini elää vielä mutta on vanha ja luonnollista että kauan ei ole enää aikaa. Itsellä myös lapsuuden traumat.
Tää valitettavasti on palsta, jossa on myös todella pahoinvoivia trolleja.
Itse olisin varmasti romahtanut aivan täysin. Äitini on kuolemassa, onneksi tässä on ollut yli vuosi aikaa totutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä dramatisoi. Ihmisiltä kuolee jatkuvasti läheisiä ja selviävät kuolemista jatkamaan omaa elämäänsä ihan hyvin. Se on elämää. Äitisi oli sen ikäinen että kuolema oli joka tapauksessa jo päivä päivältä lähempänä.
Jos sinulla ei ole ihmisille muuta annettavaa kuin paha olisi, niin etkö voisi edes pitää sitä typerää naamaasi kiinni?
Ap:lle en osaa muuta sanoa kuin voimia ja jaksamista. Sinulla on täysi oikeus surra ja olla järkyttynyt, läheisesi ymmärtävät sen kyllä. Minäkin menetin äitini kun olin 15 vuotta ja vaikka nyt tuntuu ettei siitä voi selvitä, niin kyllä siitä aikaa myöten vain selviää. Myös äitisi varmasti toivoisi sitä. Olkaa sisarukset toistenne tukena, äläkä tunne syyllisyyttä surustasi. ❤
Otan osaa!
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden traumoja voi työstää vielä senkin jälkeen kun vanhempi on jo kuollut, vaikka terapeutin avulla jos ei halua käydä sitä yksin läpi. Tärkeintä on antaa asioita anteeksi itselleen ja vanhemmalleen. Tsemppiä aapeelle, suruun auttaa vain aika.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
– Aila Meriluoto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on raskas prosessi. Kaikki tunteet mylläävät. Ota siihen niin paljon aikaa kuin tarvitset. Äitisi haluaisi että selviät ja elät hyvän elämän.
Minustakin tuntui että maailma romahti kun äitini kuoli. Puoli vuotta oli ihan kamalaa, lamaantunutta, itkemistä.Vuosi oli kamalaa, vuoden juhlapyhät jne. Puolentoista vuoden kuluttua vähän helpotti.
Nyt oli juuri äidin kuoleman merkkipäivä
.Suru on muuttunut valoisaksi: olen kiitollinen että hän oli äitini ja ylpeä siitä että selvisin surusta. Niin olisi äiti halunnut.Hänen rakkautensa kantaa yhä
Vierailija kirjoitti:
Älä dramatisoi. Ihmisiltä kuolee jatkuvasti läheisiä ja selviävät kuolemista jatkamaan omaa elämäänsä ihan hyvin. Se on elämää. Äitisi oli sen ikäinen että kuolema oli joka tapauksessa jo päivä päivältä lähempänä.
Minkä ikäisellä se ei ole päivä päivältä lähempänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaanottoni. Ajatuskin oman äidin kuolemasta on musertava. Toivottavasti vielä jonakin päivänä huomaat akuutin musertavan surusi väistyneen ja mieleesi putkahtaa haikean kauniita muistoja äidistäsi ja yhteisistä jutuistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä dramatisoi. Ihmisiltä kuolee jatkuvasti läheisiä ja selviävät kuolemista jatkamaan omaa elämäänsä ihan hyvin. Se on elämää. Äitisi oli sen ikäinen että kuolema oli joka tapauksessa jo päivä päivältä lähempänä.
Minkä ikäisellä se ei ole päivä päivältä lähempänä?
Jokaisella se on päivä päivältä lähempänä, koska ei voi tietää milloin on kunkin ihmisen viimeinen päivä. Onneksi ei tiedetään. Eivät kaikki elä vanhoiksi 80-90 -vuotiaaksi. Välittäkää äideistänne ja isistänne silloin kun vielä elävät. Kaikki ollaan ihmisinä virheellisiä.
Ottaisin osaa, mutta kriisipalvelumikälie ei kyllä soittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä dramatisoi. Ihmisiltä kuolee jatkuvasti läheisiä ja selviävät kuolemista jatkamaan omaa elämäänsä ihan hyvin. Se on elämää. Äitisi oli sen ikäinen että kuolema oli joka tapauksessa jo päivä päivältä lähempänä.
Jestas miten ilkeitä jotkut ihmiset osaavat olla. Älä välitä ap, täällä näitä päänaukojia riittää. Ajatus vanhemman menettämisestä on ahdistava meille kaikille ja joillakin se oma pelko sitten purkautuu v***umaisuutena.
Oma äitini on iäkäs ja vakavasti sairas. Yritän valmistautua menetykseen mutta ei se helppoa ole. Voin vain kuvitella millainen järkytys yhtäkkinen menetys on ollut. En voi muuta kuin toivottaa voimia, onneksi teillä sisaruksilla on toisenne ja voitte toivottavasti lohduttaa toisianne!
Ei omaisen kuolema ole kaikille ahdistavaa. Olin helpottunut äitini ja isäni kuolemista. Oli todella ikävää katsoa heidän kärsimystään. Kitumista!
Minulta on kuollut isä 63-vuotiaana, eno, joka oli mulle kuin isoveli, 55-vuotiaana, perään meni mummot, ukki....ja viiden vuoden sisällä. Isän ja minun välit ei olleet viime vuosina kovin läheiset, mutta muistan ne sellaisina kuin ne olivat, ennenkuin hän pääsääntöisesti hukutti murheitaan pullon pohjalle.
Ymmärrän tunteesi. Voin kertoa että surusta voi selvitä. Anna surun tulla. Sä saat surra. Äkkikuolema on yleensä sydänperäinen, joten ruumiinavauslausunto helpottaa sen pohtimista, miksi äitisi kuoli. Isälläni petti sydän. Enon kuolema oli vakava sairaus ja sitä osattiin odottaa, myös hän itse.
Suru heittelee sua kuin pingispalloa, mutta ajan kanssa ne pahimmat piikit ja tuska helpottaa. Jäljelle jää ikävä ja muistot.
Ja sun pitää muistaa, että äitisi rakasti sua, vaikka ei ehkä osannut olla sellainen äiti kuin olisi ollut tarpeen. Anna anteeksi äidillesi ja anna anteeksi itsellesi. Me ollaan ihmisiä kaikki, ja erehtyväisiä.
Voimia sinulle suruusi.
Älä dramatisoi. Ihmisiltä kuolee jatkuvasti läheisiä ja selviävät kuolemista jatkamaan omaa elämäänsä ihan hyvin. Se on elämää. Äitisi oli sen ikäinen että kuolema oli joka tapauksessa jo päivä päivältä lähempänä.