Äidin menettäminen

Äitini kuoli perjantaina. Siskoni oli löytänyt hänet kuolleena ja soitti minulle hätääntyneenä ambulanssia odottaessaan. Äiti oli aivan kylmä.

Miten tästä voi ikinä selvitä? Kriisikeskus on ollut päivittäin yhteydessä, mutta en pysty kuin itkemään. Sattuu ihan kamalasti. Välillä en usko tätä todeksi: meidän piti äidin kanssa nähdä vielä sunnuntaina. Mitään merkkejä ei ollut. Äiti vain vietiin pois elämästäni.

Eniten sattuu se, että olen ollut etäinen viimeiset vuodet lapsuuden traumoista johtuen. Nyt olisin ehkä ollut viimein valmis vähitellen rakentamaan läheisempää suhdetta. En saanut sanoa hyvästejä tai että rakastan. Miten äiti saattoi tehdä näin, miksi se ei pitänyt itsestään huolta? Äiti oli vain vähän päälle viisikymppinen, ei näin pitänyt käydä. Olisin tarvinnut äitiä.

Pelottavat mielikuvat ja ajatukset kuolemasta tunkeutuvat jatkuvasti mieleen. Pelottaa ajatella, miten pahalta sisarestani oli tuntunut. Pelottaa ajatella, miten sisarukseni pärjäävät, kun äiti on ollut heille tärkeä tuki elämässä. Itsestäni en osaa olla huolissani, mutta en oikein pysty syömään enkä nukkumaankaan. Sisällä tuntuu tyhjältä ja sattuu. Pelottaa, että kuormitan läheisiäni ja puolisoani, kun itken koko ajan.

Miten tästä ikinä selviää?