Sinä jonka lapsi aloittaa huomenna yliopiston, millä mielellä hän on?

Tampere, johtamisen ja talouden laitos. En tarkemmin kerro pääainetta. Asunut jo 2v poissa kotoa. Innoissaan on.

Reppu ja uudet lenkkarit ostettu.

Innoissaan siivoaa huonettaan ja tekee viimeisimpiä pakkaamisia. Oman opiskelija-asunnon mieleisekseen laittaminen minimibudjetilla on hänelle haaste. Hän on säästänyt kaikki kesätyörahansa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvän ystäväni poikaa... Tunsin perheen, kun poika oli pieni, ja olin tiiviisti mukana heidän elämässään. Poika rakasti auttaa äitiään leipomusten tekemisessä ja istua nojatuolissa pitkiä aikoja uppoutuneena lastenlehteen. Elämä oli niukkaa, mutta hyvää. Koulussa poika loisti, matematiikan laskut sujuivat kuin vettä vaan ja poika kantoi repussaan kirjastosta kirjoja kotiin koko ala-asteen. Pojan kasvaessa hänen kiinnostuksensa laajeni luontoon ja yhteiskuntaan, mutta varttuessaan hänestä tuli hiljainen ja varautunut. Kerran pojan äiti tunnusti pojan itkeskelevän kotona sitä, kuinka sai katsella koulusta sivussa, poikien ja tyttöjen tehdessä tuttavuutta keskenään... Pojan lukion alettua romahduksen suunta oli selvä, hän muuttui pelkäksi kuoreksi itsestään. Yritimme auttaa poikaa kaikin tavoin, vannottaen opiskelijaelämän tuovan muutoksen asiaan... Poika pääsikin heti opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, olimme helpottuneita... Pojan opiskelut eivät kuitenkaan koskaan käynnistyneet kunnolla, ja seurasi lopullinen romahdus... Nyt poika elää kuin haamu, vain tyhjänä kuorena itsestään...

Voi hyvä LUOJA kuinka pateettista paatosta 🤢.

Lykit tämän kuuloisia satuja aina säännöllisesti eri aloituksiin, toiv olet jo psykoterapian piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Innoissaan siivoaa huonettaan ja tekee viimeisimpiä pakkaamisia. Oman opiskelija-asunnon mieleisekseen laittaminen minimibudjetilla on hänelle haaste. Hän on säästänyt kaikki kesätyörahansa.

Kiva hälle, että saanut kesätöitä, ne onkin tarpeen juuri nuorille jotka tulevat taloudellisesti heikomman tason perheistä jotka eivät voi nuorta hankinnoissa tukea/auttaa.

Hyvällä.

Lähti viikko sitten eurooppalaiseen yliopistoon. Opetus alkaa varsinaisesti viikon päästä. Nyt on tutustumista jne.

Onneksi omat vanhemmat eivät näin lapsena minua pidä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvän ystäväni poikaa... Tunsin perheen, kun poika oli pieni, ja olin tiiviisti mukana heidän elämässään. Poika rakasti auttaa äitiään leipomusten tekemisessä ja istua nojatuolissa pitkiä aikoja uppoutuneena lastenlehteen. Elämä oli niukkaa, mutta hyvää. Koulussa poika loisti, matematiikan laskut sujuivat kuin vettä vaan ja poika kantoi repussaan kirjastosta kirjoja kotiin koko ala-asteen. Pojan kasvaessa hänen kiinnostuksensa laajeni luontoon ja yhteiskuntaan, mutta varttuessaan hänestä tuli hiljainen ja varautunut. Kerran pojan äiti tunnusti pojan itkeskelevän kotona sitä, kuinka sai katsella koulusta sivussa, poikien ja tyttöjen tehdessä tuttavuutta keskenään... Pojan lukion alettua romahduksen suunta oli selvä, hän muuttui pelkäksi kuoreksi itsestään. Yritimme auttaa poikaa kaikin tavoin, vannottaen opiskelijaelämän tuovan muutoksen asiaan... Poika pääsikin heti opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, olimme helpottuneita... Pojan opiskelut eivät kuitenkaan koskaan käynnistyneet kunnolla, ja seurasi lopullinen romahdus... Nyt poika elää kuin haamu, vain tyhjänä kuorena itsestään...

Taas sinä.

.

Muutti jo elokuun alussa uuteen kaupunkiin ja on innolla sisustanut ekaa omaa (tai no vuokra) asuntoa. Luokanopettajaksi pääsi ja on jännittynyt, mutta innostunut. Kaksi tuttua aloitti myös samassa.

Aallon kauppakirjassa aloittaa, ensi viikolla on orientaatio viikko ja opetus alkaa seuraavalla viikolla. Innoissaan poika on. Omaan kotiin muutti elokuun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Aallon kauppakirjassa aloittaa, ensi viikolla on orientaatio viikko ja opetus alkaa seuraavalla viikolla. Innoissaan poika on. Omaan kotiin muutti elokuun alussa.

Tietenkin kauppakorkeassa ei kauppakirjassa 😂