Aikuiset, joilla alaikäisiä sisaruksia?

Minulla on oma perhe ja neljä alaikäistä sisarusta (teini, kaksi alakouluikäistä ja yksi eskarilainen). Teini käy aina välillä luonani yökylässä, mutta yleensä vain koska asun isommassa kaupungissa ja hän haluaa tehdä jotain täällä. Muita sisaruksiani tapaan vain tavatessani äitiäni.

Välini sisaruksiini ovat ystävälliset, mutta eivät kovin läheiset. Teiniä lukuunottamatta muut sisarukseni ovat myös lähempänä minun lapseni ikää kuin omaani, joten kauheasti yhteistä meillä ei ole.

Kuinka paljon ikäeroa pitää olla, että tähän kysymykseen kannattaisi vastata? 

Jos kysyjä ei määritä parametrejä, niin vastaukset voivat jäädä saamatta. Tai mennä päin vittua kuin gynekologin työpäivä.

Kiitos kysymästä, minulla on läheinen ystävä (paras lapsuudenystävä) joka sai uuden sisaruksen kun hän oli 14-vuotias. Ystäväni äiti oli jo synnyttänyt kaksi lasta, kasvattanut heidät yläkouluikäisiksi, ottanut avioeron lasten isästä, menettänyt yhden lapsen (lapsi kuoli), löytänyt uuden miehen, mennyt naimisiin, rakentanut uuden talon, ja ryhtynyt taas potemaan vauvakuumetta. Lopputuloksena oli sitten se, että perheen iltatähti syntyi kun äiti oli vaihdevuosi-ikäinen ja perheen muut lapset itsenäistymässä (muuttamassa pois kotoa heti peruskoulun jälkeen).

Perheen iltatähti kasvoi äitinsä ainoana lapsena. Hädin tuskin edes ymmärsi, että hän on perheen nuorin lapsi ja että hänen sisaruksensa ovat aikuistuneet (tai kuolleet) jo kauan ennen kuin iltatähti on tarpeeksi vanha mennäkseen päiväkotiin. 

Ystäväni osallistui tuon iltatähden hoitoon, mutta oli enemmän "täti" kuin isosisko. Huomattava ikäero (14 vuotta) aiheutti sen, että sisaruksilla ei ollut mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Toinen imi äitinsä tissiä kotona ja toinen imi poikakaverinsa penistä jossain opiskelijaboksissa 250 kilometrin päässä kotoa. 

Että sellainen tapaus. Oliko muuta kysyttävää, AP?   :D

Minulla ja nuorimmalla sisaruksellani on ikäeroa 26 vuotta. Minulla oli jo oma perhettä ja lapsia silloin kun hän syntyi. Tapaamme melkoisen harvoin eli lähinnä kun me käymme lapsuudenkodissamme. Näin korona-aikana juhlatkin jääneet hyvin vähiin.

Olen kolmekymppinen nainen, jolla on jo omia pieniä lapsia. Minulla on myös 10-vuotias pikkuveli, meillä on sama isä mutta eri äiti. Nuorempana, ennen lapsia, hoidin häntä usein ja olin hänelle ehkä eräänlainen varaäiti sillä pojan oma äiti oli alkoholisti. Nykyään isäni ja veljeni asuvat onneksi kahdestaan.

Pikkuveljeni on oikein ihana tyyppi, mutta emme näe enää kovin usein nyt kun itse elän ruuhkavuosia. Isäni toivoisi, että voisin veljeäni ottaa useammin hoitoon, mutta veli ei ole vielä kovin omatoiminen (eikä tietenkään tarvitsekaan vielä olla) ja nyt on kädet täynnä omienkin kanssa. Isäni vähän tökerösti veljeni synnyttyä sanoikin, etten toivottavasti tee ihan heti omia lapsia niin voin veljeäni sitten hoitaa.

Välimme ovat kuitenkin ihan hyvät, ja jokainen hoitakoon oman tonttinsa.

Minulla on täysi-ikäisiä lapsia ja alakoululaisia. Vanhimmat kolme asuvat kaikki omillaan. He välillä pyytävät pikkuveljiään yöksi kylään tai käymään edes kun ikävä iskee välillä. Ovat läheisiä olleet aina. Hoitoapuna en isosisaruksia ole käyttänyt kun yhden kerran pari vuotta sitten laivareissun ajan. Ei vaan ole ollut tarvetta.

Vanhin sisaruksista on vienyt usein poikia uimaan kun itsekin viihtyy vedessä. Tykkäävät myös pelailla pleikalla yhdessä.

Näistä nuoremmista on myös yhdelle siskolleen apua kun leikittävät hänen taaperoaan, äiti saa hengähtää.