Miten kestää sitä että itselle tärkeät ihmiset voi huonosti?

Olen lisäksi huomannut, että ilmeisesti ihan mieltäni suojellakseni olen alkanut välttää kohtaamisia vaikka haluan pysyä lähettyvillä.

Tee se minkä voit itseäsi vahingoittamatta. Vain sinä voit arvioida kuinka paljon sinulla on voimavaroja ja mitkä tavat auttaa sopivat sinulle.

Jos olet uskossa Jeesukseen tai avoin kristinuskolle, niin huolten jättäminen Herran haltuun rukouksessa auttaa.

Minulla on ollut aivan hirveästi vastoinkäymisiä elämässä, en edes itke enää hautajaisissa. En enää reagoi asioihin.

Niin. Tosi rankkaa kun olen hyväntahtoinen ja haluaisin auttaa ja taivun helposti säälin. Jotenkin ottaa koville välillä.

Sääli vie kaikki muut tunteet pois. Jos oikeasti välität näytä se. Jokainen tekee omat valintansa et ole vastuussa niistä.

Läheisesi ovat onnekkaita kun heillä on sinut, syvällä mielessään he tietävät sen vaikka eivät varmaan pysty osoittamaan sitä. Pidä huoli itsestäsi ja etsi iloa elämään.

Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että sääli on sairautta

Läheisesi eivät ole sinun vastuullasi.

Mitäh?? Itselle tärkeät ihmiset? Siis itselle tärkeät? Itselle? Itselle!!

No ongelmahan on siinä tapauksessa se että ajattelet vain itseäsi - tai siis vain itsesi kautta. Lakkaa tekemästä niin!

Tällä hetkellä jaottelet ihmiset "itselle tärkeisiin" ja "itselle vähemmän tärkeisiin". Miksi jaottelet? Miksi ajattelet asioita itsesi kautta? Miksi asetat itsesi jonkinlaiseen "keskiöön"? Tietysti sinulle silloin aiheutuu ongelmia.

Joten ratkaisu: opi luopumaan tuosta hullusta tavastasi. Älä ajattele itsesi kautta. Älä jaottele ihmisiä. Älä ajattele että on jotain "tärkeitä" ja "vähemmän tärkeitä".

Opi ajattelemaan että kaikki ihmiset ovat tasan samanarvoisia. Sillä pääset eroon tuosta nykyisestä ongelmastasi.

Toki sitten sinulle kehittyy uusi ongelma. Tee vaikkapa google kuvahaku "Yemen war victims". Näet kuvissa sodan uhreja. Näet kuvissa hirvittävästi kärsimystä. Näet että maailmalla, ihmiskunnassa, on hirvittävästi kärsimystä. Siihen sinun tarvitsee sitten keksiä jokin ratkaisu, siis ratkaisu että miten elät sen asian kanssa että maailma on täynnä kärsimystä, tulee aina olemaan, sinun tarvitsee vain oppia elämään sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäh?? Itselle tärkeät ihmiset? Siis itselle tärkeät? Itselle? Itselle!!

No ongelmahan on siinä tapauksessa se että ajattelet vain itseäsi - tai siis vain itsesi kautta. Lakkaa tekemästä niin!

Tällä hetkellä jaottelet ihmiset "itselle tärkeisiin" ja "itselle vähemmän tärkeisiin". Miksi jaottelet? Miksi ajattelet asioita itsesi kautta? Miksi asetat itsesi jonkinlaiseen "keskiöön"? Tietysti sinulle silloin aiheutuu ongelmia.

Joten ratkaisu: opi luopumaan tuosta hullusta tavastasi. Älä ajattele itsesi kautta. Älä jaottele ihmisiä. Älä ajattele että on jotain "tärkeitä" ja "vähemmän tärkeitä".

Opi ajattelemaan että kaikki ihmiset ovat tasan samanarvoisia. Sillä pääset eroon tuosta nykyisestä ongelmastasi.

Toki sitten sinulle kehittyy uusi ongelma. Tee vaikkapa google kuvahaku "Yemen war victims". Näet kuvissa sodan uhreja. Näet kuvissa hirvittävästi kärsimystä. Näet että maailmalla, ihmiskunnassa, on hirvittävästi kärsimystä. Siihen sinun tarvitsee sitten keksiä jokin ratkaisu, siis ratkaisu että miten elät sen asian kanssa että maailma on täynnä kärsimystä, tulee aina olemaan, sinun tarvitsee vain oppia elämään sen kanssa.

Hmm. Minulla on sama ongelma kuin ap lla. Kohde on oma lapseni. Olisi outoa olla ajattelematta, ettei hän ole erityisen tärkeä.

Mistä tiedät että ne mt-ongelmaiset voi huonosti? Todella monella psykiatrilla ja psykologilla on mt-ongelma. Onko ne huonovointisia? Tarvitseeko niitä sääliä ja surra?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäh?? Itselle tärkeät ihmiset? Siis itselle tärkeät? Itselle? Itselle!!

No ongelmahan on siinä tapauksessa se että ajattelet vain itseäsi - tai siis vain itsesi kautta. Lakkaa tekemästä niin!

Tällä hetkellä jaottelet ihmiset "itselle tärkeisiin" ja "itselle vähemmän tärkeisiin". Miksi jaottelet? Miksi ajattelet asioita itsesi kautta? Miksi asetat itsesi jonkinlaiseen "keskiöön"? Tietysti sinulle silloin aiheutuu ongelmia.

Joten ratkaisu: opi luopumaan tuosta hullusta tavastasi. Älä ajattele itsesi kautta. Älä jaottele ihmisiä. Älä ajattele että on jotain "tärkeitä" ja "vähemmän tärkeitä".

Opi ajattelemaan että kaikki ihmiset ovat tasan samanarvoisia. Sillä pääset eroon tuosta nykyisestä ongelmastasi.

Toki sitten sinulle kehittyy uusi ongelma. Tee vaikkapa google kuvahaku "Yemen war victims". Näet kuvissa sodan uhreja. Näet kuvissa hirvittävästi kärsimystä. Näet että maailmalla, ihmiskunnassa, on hirvittävästi kärsimystä. Siihen sinun tarvitsee sitten keksiä jokin ratkaisu, siis ratkaisu että miten elät sen asian kanssa että maailma on täynnä kärsimystä, tulee aina olemaan, sinun tarvitsee vain oppia elämään sen kanssa.

Hmm. Minulla on sama ongelma kuin ap lla. Kohde on oma lapseni. Olisi outoa olla ajattelematta, ettei hän ole erityisen tärkeä.

Outoa ajatella että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia? Vaikka nykyään jatkuvasti vaaditaan kaikenlaista kaikenmaailman tasa-arvoa: sukupuolitasa-arvoa, seksuaalitasa-arvoa, uskontotasa-arvoa, ihonväritasa-arvoa,...

Aivan turha keksiä ties kuinka monta eri tasa-arvoa. Yksi tasa-arvo riittää: ihmistasa-arvo. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei tuo ole outoa. Ainakin kaikille kristityille tuon pitäisi olla ilmiselvää. Rakasta lähimmäistäsi. Jokainen ihminen on lähimmäisesi.

Pakko heti mainita yhdestä virheestä, anteeksi vain, mutta olet todnäk väärässä, että mikään noista mainitsemistasi olisi kenenkään heistä oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Sääli vie kaikki muut tunteet pois. Jos oikeasti välität näytä se. Jokainen tekee omat valintansa et ole vastuussa niistä.

Mitä tarkoitat?

Mitä te ihmiset oikein tarkoitatte sanalla "sääli"? Tai siis minkälainen tunne se teille on, minkälainen vaikutus säälillä on teihin? Onko säälillä teihin negatiivinen vaikutus, onko se teille epämiellyttävää, onko se teille raskasta? Onkohan teidän säälinne jotenkin ihan erilainen kuin minun säälini?

Minä arvelen, että kun Jeesus oli ristillä, niin hän sääli ristiinnaulitsijoitaan. Tai siis Jeesus sanoi Jumalalle "isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Minulle sääli on tuota.

Minulle sääli on vapauttava tunne. Kun oloni on jotenkin pysyvästi raskas, kun mielessäni on jotain todella vaikeaa toiseen ihmiseen liittyvää asiaa, kun en mitenkään meinaa löytää ulospääsyä jostain ristiriidasta joka mielessäni on toiseen ihmiseen liittyen, niin sääli vapauttaa minut. Säälin tunne poistaa tuon raskauden mielestäni, niin etten enää kanna ahdistavaa taakkaa harteillani.

Itsesäälistä en osaa sanoa mitään, en tiedä siitä mitään, en muista olenko koskaan tuntenut sitä.