Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla kova masennus matkan jälkeen?
12.08.2021 |
Tulimme muutama päivä sitten kotiin mahtavalta kotimaan matkalta halki Suomen. Lomaa on vielä jäljellä, mutta masentaa niin hirveästi. Olen muutaman päivän ajan itku silmässä katsellut matkalta otettuja kuvia, kuunnellut matkalla soineita biisejä, katsellut paikkoja google mapsissa. Ikävä ja kaipuu on aivan järkyttävä. Mistä tällainen herkkyys kumpuaa? Onko muilla samanlaista? Yritän aina ajatella, ettei pidä surra sitä että se on ohi, vaan iloita siitä että se on tapahtunut, vaan ei auta. :(
Kommentit (22)
Minkä ikäinen olet? Reagoin teininä juuri noin. Etenkin ulkomaan matkojen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva olla matkalla, mutta aina on kiva palata myös kotiin. Onko sinulla jotain ikävää edessä odottamassa kotona?
Ei ole mitään ikävää, työt jatkuu, elämä jatkuu, samaa rataa kuin ennen. Asiat ihan ok kuitenkin. :/
Ei nyt masennusta, mutta huomaan, että esimerkiksi pääsykokeen jälkeen iski tyhjyys, kun kaikki tekeminen ja jännitys poistui elämästä. Pitää vaan tehdä muuta tai vaan rentoutua ja olla.
Minulla on aina tosi haikea olo matkojen jälkeen. Kaukokaipuu.
Mutta vuosia onkin jo ollut harkinnassa lähdemmekö miehen työn perässä pois Suomesta. viimeksi tänään pähkäilimme asiaa.
On myös harkittu, että jäämme varhaiseläkkeelle reilun viidenkympin iässä ja asumme osan aikaa vuodesta Välimeren maissa.
Kyllä tunnistan hieman tuota olotilaa, en nyt puhuisi masennuksesta, mutta sellainen pieni haikeus. Auttaisiko jos alat suunnitella uutta matkaa? Itse olen sellainen, että aina pitää olla joku juttu jota odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotimaan matkan jälkeen? No ei kyllä ole koskaan masentanut. Tänä kesänä on tehty kai kuusi erillistä reissua, pisimmällä oltiin kahdeksan yötä. Ensi kesänä on pakko jo päästä jonnekin muualle tai pää hajoaa.
Kyllä, täällä toinen. Liittyy paljolti kesän ja helteiden loppumiseen, edessä pimenevä syksy ja pitkä kylmä talvi, ja tylsä arki, eikä mitään niin kivaa tiedossa kuin vasta ensi kesänä. Matkalla on kiva olla ja tutkia uusia paikkoja rakkaan ihmisen kanssa. Kotona samat miljoonaan kertaan nähnyt paikat ja maisemat, tylsää. Nyt vielä erityisen tylsä syksy tulossa, kun koronan takia kaikki harrastukset peruttu tai tylsästi etänä eikä oikein ketään ystäviä saa nähdäkään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnistan hieman tuota olotilaa, en nyt puhuisi masennuksesta, mutta sellainen pieni haikeus. Auttaisiko jos alat suunnitella uutta matkaa? Itse olen sellainen, että aina pitää olla joku juttu jota odottaa.
Seuraava mahdollisuus matkalle on vasta ensi kesänä. Toki voi katsoa antaako joku viikonloppureissu myötä. Tuo odottaminen pätee minuunkin, pakko keksiä jotain mitä odottaa, jotain mukavaa luvassa...
Samaa myös kuin toinenkin kommentoija, lomalla mukava olla, uusia maisemia, paikkoja. Kotona sama tylsä arki. Vaikka pitäähän sitäkin arvostaa näinä aikoina. Matkailu on vaan itselleni kerran vuodessa tapahtuva odotettava asia, ei me lähdetä joka kesä, syksy, talvi ja kevät lomille..
Olisin kyllä masentunut, jos olisin tehnyt vaan kotimaan matkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Post-holiday-blues tai post-vacation-blues on todellinen vaiva
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://en.m.wikip…
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä masentunut, jos olisin tehnyt vaan kotimaan matkan.
Missä matkustit ? oliko koronarajoitteita ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä masentunut, jos olisin tehnyt vaan kotimaan matkan.
Onko periytyvää tuo masennustaipumus teillä suvussa ?
Minullakin oli aivan mahtava kotimaan matka ja paluu tuntui siltä kuin olisi äkkiä joutunut jonkin jyrkänteen reunalle, pelottavaa että on niin suuri muutos. Kotioloissa joutuu kohtaamaan sellaista mihin ei voimat millään riittäisi, vuosi vuodelta enemmän sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnistan hieman tuota olotilaa, en nyt puhuisi masennuksesta, mutta sellainen pieni haikeus. Auttaisiko jos alat suunnitella uutta matkaa? Itse olen sellainen, että aina pitää olla joku juttu jota odottaa.
Täällä sama.
Se menee kyllä nopeasti ohi kun arki askareet koittaa.
En ole keksinyt tälle mitään loogista selitystä, kai se vaan on sitä että tietää jonkun ihanuuden loppuneen ja arjen alkavan. Voi myös liittyä osin ihan fyysiseen väsymystilaan.
Itse paikkaan kaukokaipuuta just sillä että varmaan kk sisällä alan jo suunnitella jotain seuraavaa, olipa se vaikka viikonlopun matka lähelle tai sitten ihan viikon matkaa etelään.
Mutta joku lähdön tunnelman viehätys on varmasti minullakin.
Tuttu tunne ja selvästi puhututtaa näin lomakauden jälkeen.
Taitaa olla vähän samaa tunnetilaa siinäkin kun kk loman jälkeen meet töihin, vaikka työpaikka ois ihan kivakin, niin eka päivä on ihan hirvee.
Jopa niin että aamulla oksettaa ja mahaa polttelee ku pitää lähtee töihin.
Olen kanssa näitä lomamatkan jälkeen angstaajia, mietin myös että onkohan fyysisellä väsymyksellä ja esim nestehukalla ainakin lisäävä vaikutus tuohon ns masennustilaan.
Olen monesti fyysisestikin ihan loppu esim viikon kanarianreissun ja 7h lentomatkustamisen jälkeen (enkä siis edes biletä yökausia vaan nukun hyvät yöunet sielläkin). Masisfiilis kestää noin vuorokauden - pari riippuen kotiintulo ajankohdasta.
Minulla oli tuota samaa nuorempana kun en ollut vielä matkustellut paljon ja lähinnä ulkomaanmatkojen jälkeen. Ehkä se muun maailman näkeminen, ihana loma ja vapaus sai jotenkin minut tunnekuohun valtaan ja kun tulin yksin omana kotiini (olin sinkku) olo oli ihan kamala. Itkin jopa joskus viikon mittaisen hauskan ja tapahtumarikkaan Kanarian matkan jälkeen ja ajattelin etten kuulu tänne, haluan muuttaa Kanarialle missä on aina aurinkoista ja lämmintä ja hauskaa. No eihän se niin ole. Kun arki taas koitti ja menin töihin masennus katosi. Kohta aloin suunnitella uutta lomaa innolla.
Nykyisin noista ajoista kun on jo 20v, on päinvastoin reissuta ihana tulla omaan kotiin. Nytkin tulin muutama päivä sitten välimereltä 10 pv lomalta ja kun on tehnyt matkaa 12 tuntia / sivu, yöpynyt parissakin eri hotellissa, läähättänyt (ja palanut) 28-30 asteen helteessä, nukkunut huonosti ja kroppa on ihan turvoksissa ja jumissa, niin ON IHANA TULLA OMAAN KOTIIN ja palata arkeen. Nautin kun on viileää, saa laittaa villasukat jalkaan ja keittää teetä, käydä omassa saunassa ja nukkua omassa sängyssä kaikessa hiljaisuudessa.
Kyllähän se masentaa kovaa aina ku tulee pattayalta takas suomeen.
Olen yksineläjä ja ajoittain sielultani yksinäinenkin, kun ei ole sitä kaipaamaani elämänkumppania. Kun oon reissussa ystävien kanssa, on seuraa kokoajan, puhutaan ja tehdään kokoajan jotain. Kun tulen yksin hiljaiseen kotiin, niin päivän-pari (jos vapaata töistä ja yksin kotona) on kauhea angsti ja tuska yksinäisyydestä. Kyllä se aina ohi menee mutta tuolloin se näköjään korostuu, vaikka en kuitenkaan ole mikään pesunkestävä extrovertti, pikemminkin sosiaalinen introvertti.
Jos on viikon tai kaksi ryypännyt reissussa, tulee masis. Ei muuten.
Minusta on kiva olla matkalla, mutta aina on kiva palata myös kotiin. Onko sinulla jotain ikävää edessä odottamassa kotona?