Lue keskustelun säännöt.
Miksi miesten kodinhoitotavat eivät ole päivittyneet nykyaikaan
12.08.2021 |
(Uusi yritys, edellinen jostain syystä poistettiin vaikka aihe on mielestäni ihan validi)
Haen tässä pohdintoja tästä useille suomalaisille naisille ongelmallisen tilanteen juurisyistä ja mahdollisista perusteluista myös miesten näkökulmasta, enkä mitään "miehet vaan on sikoja" -tyyppistä asennoitumista. Haluaisin vain ymmärtää.
Tältä palstalta sekä omista kokemuksistani on tullut huomattua, että usein etenkin lasten tekemisen jälkeen moni mies kuvittelee, että kyllä nainen hoitaa. Ja vaikkei lasta olisikaan, ja nainen kävisi kokopäiväisesti töissä ja tienaisi yhteiselämään ja kotiin tarvittavat rahat kuten mieskin, niin usein mies olettaa saavansa silti naisystävän myötä automaattisen kodinhoitopalvelun, ja vailla mitään kyseenalaistamista kokevat olevansa hyviä puolisoita, kun AUTTAVAT. Tämä "auttamisvalmius" tuli eilen jälleen esiin, kun lohdutin miespuolista kaveria hänen vauvahaaveilussaan johon vaimonsa ei ole valmis. Hän kertoi auttavansa kyllä sitten sen vauvan hoidossa.
Mikä ihmeen logiikka on tällaisessa asetelmassa, että miehet kokevat usein oman osuutensa olevan vain "auttaa" ja usein jopa odottaa siitä erikseen kiitosta? Miksi se, että mies siivoaa omat jälkensä, ja huolehtii omasta jälkikasvustaan kuten jokainen täysjärkinen ihminen, nähdään niin, että onpa hän hyvä puoliso kun auttoi vaimoa hoitamaan miehen omaan vastuuseen kuuluvissa asioissa?
Lisäksi miehet tuntuvat saavan päänsilityksiä jos ottavat eron jälkeen lapset viikko-viikko-meiningillä luoksensa. Yh-äitejä sen sijaan katsotaan herkästi varauksella. Miksi edelleen oletetaan, että vastuuasioissa nainen hoitaa, ja mies auttaa?
Kommentit (145)
Biologiaa ei muuteta kymmenessä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo on vanhanaikainen näkemys. Marttakerhossako olette tästä keskustelleet?
Ihmiset ovat yksilöitä sukupuolesta riippumatta. Olen tavannut extrahuolehtivia vanhempia sekä miehissä että naisissa. Valitettavasti myös sitten niitä vähemmän kodin tai lapsen siistinä pitäviä vanhempia, joilla tuntuu olevan kasvoillaankin vähän sellainen perusilme että nyt on pallo hukassa.
Paras kiitos vanhemmalle on, kun lapsi hymyilee leveästi ja kiljahtelee aina kun näkee uudetsaan päiväunien jälkeen tai töistä tultaessa. Ei siinä tarvitse alkaa mitään puolison kanssa kyräilemään, että montako lusikkaa kumpikin nyt laittoi astianpesukoneeseen. Ja dynamiikaan vaikuttaa ihan joka päivän sen hetken status. Jos viime yönä nainen nukkui vähän huonommin ja mies paremmin, saattaa isi hoitaa enemmän kodin askareita sinä päivänä.
P.S. En tiedä, onko oma kodinhoitotapani kovinkaan nykyaikainen. Meidän suhteessa minä käyn tällä hetkellä töissä ja sillä hetkellä kun kotiin pääsen, alkaa lapsenhoitovuoro. Ja kaikki tämä on silti mielestänikin melko vähäistä siihen verrattuna, että vaimo huolehtii lapsen täysimetyksestä koko ajan yötä päivää. Kiitoksia nyt viimeisenä alan ruinaamaan, se riittää kun saa pieniä ilon pilkahduksia muksuilta ja selviää seuraavaan päivään. Tämäkään vaihe ei kestä loputtomiin, lapsiperhearki jakautuu kovin erilaisiin ajanjaksoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia ja asun yksin, mutta kai se jotenkin on minun vikani, että olet valinnut porsia kehitysvammaisen kanssa. Eikä esimerkiksi sinun.
-Mies
Mies ei aavista mennessään avioliittoon, että hänellä alkaa elämän kestävä pikkuapulais- status kotiasioissa.
Omat ehdotukset eivät mene läpi ja yhdessä sopiminen = naisen ehdotukset ovat direktiivejä.
Mitä tämä sekava viesti tarkoittaa? Kirjoita auki! Mies ei aavista, että hänen pitää osallistua kodinhoitoon? Mies kokee parisuhteessa olevansa apulainen, ei täysivaltainen, kodin hoitoon osallistuva aikuinen? Mitä? Kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia ja asun yksin, mutta kai se jotenkin on minun vikani, että olet valinnut porsia kehitysvammaisen kanssa. Eikä esimerkiksi sinun.
-Mies
Mies ei aavista mennessään avioliittoon, että hänellä alkaa elämän kestävä pikkuapulais- status kotiasioissa.
Omat ehdotukset eivät mene läpi ja yhdessä sopiminen = naisen ehdotukset ovat direktiivejä.
Mitä tämä sekava viesti tarkoittaa? Kirjoita auki! Mies ei aavista, että hänen pitää osallistua kodinhoitoon? Mies kokee parisuhteessa olevansa apulainen, ei täysivaltainen, kodin hoitoon osallistuva aikuinen? Mitä? Kerro.
Juuri niinkuin referoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia ja asun yksin, mutta kai se jotenkin on minun vikani, että olet valinnut porsia kehitysvammaisen kanssa. Eikä esimerkiksi sinun.
-Mies
Mies ei aavista mennessään avioliittoon, että hänellä alkaa elämän kestävä pikkuapulais- status kotiasioissa.
Omat ehdotukset eivät mene läpi ja yhdessä sopiminen = naisen ehdotukset ovat direktiivejä.
Mitä tämä sekava viesti tarkoittaa? Kirjoita auki! Mies ei aavista, että hänen pitää osallistua kodinhoitoon? Mies kokee parisuhteessa olevansa apulainen, ei täysivaltainen, kodin hoitoon osallistuva aikuinen? Mitä? Kerro.
On vain oikeus ja kohtuu vastata tähän kuin nainen: "mietipä sitä"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia ja asun yksin, mutta kai se jotenkin on minun vikani, että olet valinnut porsia kehitysvammaisen kanssa. Eikä esimerkiksi sinun.
-Mies
Mies ei aavista mennessään avioliittoon, että hänellä alkaa elämän kestävä pikkuapulais- status kotiasioissa.
Omat ehdotukset eivät mene läpi ja yhdessä sopiminen = naisen ehdotukset ovat direktiivejä.
Mitä tämä sekava viesti tarkoittaa? Kirjoita auki! Mies ei aavista, että hänen pitää osallistua kodinhoitoon? Mies kokee parisuhteessa olevansa apulainen, ei täysivaltainen, kodin hoitoon osallistuva aikuinen? Mitä? Kerro.
Ihmetteletkö miksi ketjut poistuvat? Kiukkuisuus vastaamisessa on eräs syy.
Olen jo 20 vuotta yrittänyt meidän perheessä ajaa läpi ajatusmallia, että kotityöt kuuluu kaikille. Siis niin, että se kotitöiden teko ei ole äidin auttamista, vaan jokaisen tehtävä. Lasten kohdalla olen onnistunut, mutta mies edelleen on jotenkin siinä käsityksessä, että hänen osallistumisensa on auttamista. Joka viikko mies tulee kyselemään, että voisiko hän auttaa jotenkin. No ehkä sekin on parempi, että kysyy noin kuin ei tekisi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 20 vuotta yrittänyt meidän perheessä ajaa läpi ajatusmallia, että kotityöt kuuluu kaikille. Siis niin, että se kotitöiden teko ei ole äidin auttamista, vaan jokaisen tehtävä. Lasten kohdalla olen onnistunut, mutta mies edelleen on jotenkin siinä käsityksessä, että hänen osallistumisensa on auttamista. Joka viikko mies tulee kyselemään, että voisiko hän auttaa jotenkin. No ehkä sekin on parempi, että kysyy noin kuin ei tekisi yhtään mitään.
Tavallaan ymmärrän tämän JOISSAIN perheissä - HUOM! vain joissain perheissä - joissa nainen määrittelee mikä on "oikea" tapa tehdä kotityöt tai hoitaa lasta. Itsekin sorrun välillä lammasmaisuuteen, kun avopuoliso tekee kotona lasta hoitavana enemmän rutiinin omaisesti kodin askareita. Aina ennen jonkin homman aloittamista käyn pikku paniikissa läpi, mitä kaikkea tässä pitikään muistaa ja missä järjestyksessä, millä tavalla ja kuinka nopeasti. Naiselta apua kysymällä voi laukaista taatun pommin jos molemmilla tuntuu olevan huono päivä ja on paikallaan päästellä höyryjä. "Etkö taaskaan muista, ei noin, aina minä saan" jne. jne.
Miehenä mä aina korjaan auton, vaihdan lamput ja leikkaan nurmikon. Jos pyydän vaimoa tekemään tätä niin ihan sama homma tässäkin. "Mä muuten leikkasin nurtsin äsken". Okei? Kiitostako odotat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joo joo ei kun ei. Ei miehet vaan osaa ja niiltä pitäisi ottaa vapaa tahto pois ja alistaa perheen äidin orjuuteen ja nainen on aina oikeassa ja ja."
Helpottiko? :D
Ketä ovat nämä mystiset "miehet", joiden edesottamukset niin kovasti puhuttavat palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kodinhoito on naiset hommaa, niin kuin synnytyskin. Miksi se on naisten niin vaikea ymmärtää ? Nainen vaatii, että perinteiset naisten työt ovat nykyään yhteisiä mutta perinteiset miesten työt ovat edelleenkin vain miesten töitä.
Silti odotetaan, että nainen käy myös ansiotyössä ja maksaa puolet kaikesta. Reilua, juu.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä mä aina korjaan auton, vaihdan lamput ja leikkaan nurmikon. Jos pyydän vaimoa tekemään tätä niin ihan sama homma tässäkin. "Mä muuten leikkasin nurtsin äsken". Okei? Kiitostako odotat?
Totta. Jos on ulkona joku homma jota pyydän tekemään ("voin vahtia lapsia sen aikaa ja samalla kun lajittelen pyykit") niin kauhea niskojen nakkelu että häneltä pyydetään mitään. Ja urakan jälkeen pitäisi olla joulubonukset heti kouraan. Niin ja ne lajitellut pyykitkin se käy katsomassa että täällä ei osattu taas mitään.
Siksipä en nykyisin pyydäkään. Teen ulkohommat ja kuuntelen kiltisti kuittailun kun taas meni aikaa yhteiseltä perheajalta kodin seinien ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 20 vuotta yrittänyt meidän perheessä ajaa läpi ajatusmallia, että kotityöt kuuluu kaikille. Siis niin, että se kotitöiden teko ei ole äidin auttamista, vaan jokaisen tehtävä. Lasten kohdalla olen onnistunut, mutta mies edelleen on jotenkin siinä käsityksessä, että hänen osallistumisensa on auttamista. Joka viikko mies tulee kyselemään, että voisiko hän auttaa jotenkin. No ehkä sekin on parempi, että kysyy noin kuin ei tekisi yhtään mitään.
Tavallaan ymmärrän tämän JOISSAIN perheissä - HUOM! vain joissain perheissä - joissa nainen määrittelee mikä on "oikea" tapa tehdä kotityöt tai hoitaa lasta. Itsekin sorrun välillä lammasmaisuuteen, kun avopuoliso tekee kotona lasta hoitavana enemmän rutiinin omaisesti kodin askareita. Aina ennen jonkin homman aloittamista käyn pikku paniikissa läpi, mitä kaikkea tässä pitikään muistaa ja missä järjestyksessä, millä tavalla ja kuinka nopeasti. Naiselta apua kysymällä voi laukaista taatun pommin jos molemmilla tuntuu olevan huono päivä ja on paikallaan päästellä höyryjä. "Etkö taaskaan muista, ei noin, aina minä saan" jne. jne.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tuon nöyristelyn. Meillä oli aikanaan heiman "oireita" samanlaisesta asetelmasta ja itse ilmoitin jämäkästi aika pian että "joko minä teen asiat omalla tavallani tai sitten en tee ollenkaan. Siitä saat valita". Ja tälle antoi selkänojaa se että ihan oikeasti kyllä tiedän että myös se oma tapa on ok kun olin elänyt pitkään omillani ennen suhdetta ja hoitanut taatusti kodin oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodinhoito on naiset hommaa, niin kuin synnytyskin. Miksi se on naisten niin vaikea ymmärtää ? Nainen vaatii, että perinteiset naisten työt ovat nykyään yhteisiä mutta perinteiset miesten työt ovat edelleenkin vain miesten töitä.
Silti odotetaan, että nainen käy myös ansiotyössä ja maksaa puolet kaikesta. Reilua, juu.
Ei kukaan pakota käymään töissä jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä mä aina korjaan auton, vaihdan lamput ja leikkaan nurmikon. Jos pyydän vaimoa tekemään tätä niin ihan sama homma tässäkin. "Mä muuten leikkasin nurtsin äsken". Okei? Kiitostako odotat?
Totta. Jos on ulkona joku homma jota pyydän tekemään ("voin vahtia lapsia sen aikaa ja samalla kun lajittelen pyykit") niin kauhea niskojen nakkelu että häneltä pyydetään mitään. Ja urakan jälkeen pitäisi olla joulubonukset heti kouraan. Niin ja ne lajitellut pyykitkin se käy katsomassa että täällä ei osattu taas mitään.
Siksipä en nykyisin pyydäkään. Teen ulkohommat ja kuuntelen kiltisti kuittailun kun taas meni aikaa yhteiseltä perheajalta kodin seinien ulkopuolella.
Ei pidä kuunnella kiltisti kuittailua jos ei halua olla loppuelämäänsä tossun alla. Nyt se suu auki ja puhutte asiat selviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 20 vuotta yrittänyt meidän perheessä ajaa läpi ajatusmallia, että kotityöt kuuluu kaikille. Siis niin, että se kotitöiden teko ei ole äidin auttamista, vaan jokaisen tehtävä. Lasten kohdalla olen onnistunut, mutta mies edelleen on jotenkin siinä käsityksessä, että hänen osallistumisensa on auttamista. Joka viikko mies tulee kyselemään, että voisiko hän auttaa jotenkin. No ehkä sekin on parempi, että kysyy noin kuin ei tekisi yhtään mitään.
Tavallaan ymmärrän tämän JOISSAIN perheissä - HUOM! vain joissain perheissä - joissa nainen määrittelee mikä on "oikea" tapa tehdä kotityöt tai hoitaa lasta. Itsekin sorrun välillä lammasmaisuuteen, kun avopuoliso tekee kotona lasta hoitavana enemmän rutiinin omaisesti kodin askareita. Aina ennen jonkin homman aloittamista käyn pikku paniikissa läpi, mitä kaikkea tässä pitikään muistaa ja missä järjestyksessä, millä tavalla ja kuinka nopeasti. Naiselta apua kysymällä voi laukaista taatun pommin jos molemmilla tuntuu olevan huono päivä ja on paikallaan päästellä höyryjä. "Etkö taaskaan muista, ei noin, aina minä saan" jne. jne.
No siis minä en määrää miten asiat tehdään. Tyyli vapaa, lopputulos ratkaisee. Kai nyt jokainen tietää, että pyykit pitää viikata poisnarulta jossain vaiheessa, matot tuulettaa, vessa pestä, laittaa astiat koneeseen, viedä roskat, imuroida, pestä lattiat jne. Jos näkee, että alan siivota ja siihen aikoo osallistua, onko pakko kysyä miten voin auttaa, kun voi vaan tarttua niihin mattoihin tai pyykkiin. Tai voi aloittaa ennen minua ihan vaan siksi, että on tekemättömiä kotitöitä.
Tämä asetelma johtuu yleensä siitä, että nainen omii itselleen sekä lapsen että kodinhoidon ja määrittelee tarkasti miten molemmat täytyy hoitaa. Mies pääsee korkeintaan närppimään siihen sivuun ja vain sillä ehdolla, että tekee pilkuntarkasti kaiken juuri sillä tavalla kuin nainen on määritellyt.
Vierailija kirjoitti:
Biologiaa ei muuteta kymmenessä vuodessa.
Milloinhan tämä ymmärretään? Miehillä ei ole päivittynyt nämä asiat siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä ei kiinnosta tämmöiset asiat samalla tavalla kuin naisia.
Mies ei aavista mennessään avioliittoon, että hänellä alkaa elämän kestävä pikkuapulais- status kotiasioissa.
Omat ehdotukset eivät mene läpi ja yhdessä sopiminen = naisen ehdotukset ovat direktiivejä.