En tunne omaa biologista isääni

Minä tiesin isän, mutta en tuntenut häntä. Isä oli aina ylitöissä ja raatoi koko elämänsä tuntematta perhettään.

Lopulta tuli lama ja perhe hajosi, koska isästä ei ollut enää rahamieheksi elättämään, niin äiti löysi uuden miehen.

Myöhemmin oli aika vaikea tutustua mieheen joka oli aina käynyt vain töissä ja tullut kotiin nukkumaan. Toki lomiakin oli, mutta isä oli töistä aina niin väsynyt ettei jaksanut.

Nyt huomaan miten Suomen huonontunut työelämä tekee myös minulle. Ylitöitä vaaditaan lähes pakollisena ja palkat on vielä huonommat kuin kolmekymmentä vuotta sitten oli.

Käytännössä minulla on lapsia ( nukkuvat jo) ja minä syön päivällistä pari tuntia myöhässä.

Taas tuli tienattua päivän 100e.

Lapset eivät koskaan opi tuntemaan minuakaan ja eniten tämä koskee siinä mielessä, että tiedän miltä isästä tuntui ja tiedän etten voi tehdä asialle yhtään mitään. Olen junassa kohti yksinäistä vanhuutta.

Onneksi on pätkätyöt ja työttömänä saa olla jopa puolikin vuotta iskä.

Siinä mielessä armollinen yhteiskunta.

Tiesin isästä vain nimen ja hän asui saman katon alla 16v.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosien aikana kamppailut tunteideni kanssa. Välillä haluan selvittää kuka isäni on ja välillä en halua. Tämä on todella vaikeaa. Minulla on sujunut elämä aina hyvin äidin kanssa kahdestaan. Mutta olen myös koulusta lähtien kuullut muiden lasten naureskelevan asialle kun en tunne isääni. Silloin 16 vuotta sitten koulussa tehtiin isänpäivä kortteja minun luokalla sattumoisin kaikki tunsivat isänsä ja silloin monien lasten vanhemmat olivat vielä yhdessä. Minä jouduin aina luokalle selittelemään miksi teen vaarilleni kortin enkä isälle. Monet eivät ymmärtäneet tilannettani. He naureskelelivat ja katsoivat minua oudosti. Tämmöiset asiat vain jäävät mieleen. Ja tämä on vain yksi niistä sadoista tilanteista mitä olen kokenut vuosien aikana. En tiedä mitä tekisin.Olkaa kaikki kiitollisia jos teillä on hyvä isä elämässänne mikä on tukena ja auttamassa ja muutenkin läsnä teidän elämässä.

Itse kukin on joutunut tekemään äitien päiväkorttia.Ilman että on voinut luovuttaa sitä hänelle kun häntä ei saanut tavata ja lapsena hänen nimeä ei tennyt. Kolhasee jokaista nuo typerät kortit,oli kyse äitien päivä kortit,ymm isänpäivä kortit.Saatika päiväkotien mummo ja vaari kahvihetketket.Jos ne asuvat kaukana tai kuoleet. Paljoa ei opetajien päässä aivoja,Kun tänäpäivänäkin edelisiä tapahtumia on ja kortejen tekoja,Tunsin kuitenkin äidin 20vuotiaana 2viikkoa,Kun kuoli sydänkohtaus 57 v. mannerhemmintiellä vanhanylioppilastalon eteen!" viikoa voi olla enemän kuin menetetyt vuodet silloin olin 20v.

voi olla että kyseessä on ollut yhden illan juttu tai mies ei ole halunnut lasta. voi olla myös lähisukulainen niinkuin itselläni. ehkä on parempi ettet tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinussa samaa näköä kenenkään äitisi ystävän miehen kanssa. Jospa kyse ollut syrjähypystä

Vähennetään vaihtoehtoja.

Jos isäsi on äitisi ystävän mies, kyseessä olisi tärkeä ystävä kun ei koskaan ole asiaa voinut paljastaa. Ja mihin valitaan läheisiä ystäviä. No kummeiksi tietenkin. Eli isäsi voisi olla sinun kummi. Mutta koska kyseessä tärkeä hyvä ystävä on hänet valittu sylikummiksi. Joten hänen mies voisi olla isäsi. Vai voisiko?

Tämä on todennäköisin vaihtoehto jossain pikkukylässä, jossa ei montaa ihmistä tavata. Normaalisti on kuitenkin hieman laajempi piiri ja todennäköisemmin mies on joku ihan tuntematon. Dna-testiä suosittelen.

Oma poikani ei tunne isäänsä. Mies on väkivaltainen ja päihderiippuvainen rikollinen. En halunnut häntä elämäämme ja uskon tehneeni oikean päätöksen. Lapselleni olen selittänyt hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla isän olevan niin sairas, ettei hän ole kyennyt pitämään huolta itsestään, saati sitten pienestä lapsesta, mutta että pohjimmiltaan mies on hyvä ihminen - niinkuin hyvinä aikoina olikin. Olen myös opettanut, että isältä mies sai elämän ja siitä voi aina olla kiitollinen. Olen myös kertonut isän hyvistä ominaisuuksista glorifioimatta niitä mitenkään tai yrittämättä peittää hänen ongelmiaan. Pojan sukulaisten kanssa olen tekemisissä, he ovat mukavaa väkeä ja voivat kertoa pojalleni isästään enemmän kuin minä.

Minusta on tärkeää, että jokainen saa halutessaan tietää, mistä on tullut. Ap, jos asia on niin, ettei äitisi todella tiedä isästäsi, yrittäisin selvittää asiaa itse.

Jokaisessa ihmisessä on paljon hyvää, mutta kaikki eivät osaa käsitellä vaikeita asioita.