Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tunne omaa biologista isääni
11.08.2021 |
Syntyessäni olin äitin kanssa kahdestaan ja sukulaiset olivat tukiverkkona.
En nyt 24 vuoden jälkeenkään tiedä kuka on biologinen isäni.
Äiti on vuosien varrella kertonut jotain niistä ajoista ennenkuin rupesi odottamaan minua. Missä hän silloin asui, kenen kanssa vietti aikaa(mutta ei muista kaikkien nimiä) ja on kertonut joidenkin katujen nimiäkin niiltä ajoilta. Mutta äiti on aika vaisu ja hiljainen jos olen vuosien varrella yrittänyt kysellä isästäni. Äiti sanoi että ei muista niistä ajoista paljon mitään ja ei kuulemma itsekkään ole varma kuka isäni on. En tiedä mihin uskoa mutta sattuu vaan. Kaikki menetetyt vuodet.. isän rakkaus ja tukena oleminen. Haluaisin vain tietää sen tunteen millaista on kun oma isä on elämässä mukana. Tuntuu että toinen puolikas minusta on pimennossa tai hukassa.
En tiedä tulenko ikinä saamaan selville kuka isäni on?
Onko joku muu samassa tilanteessa?
Kommentit (25)
En osaa kuvitellakaan millainen tuska sinulla on ollut asian kanssa. Tuo on todella iso juttu. Tietäisikö sinun äitisi vanhemmat jotain isästäsi tai niistä ajoista kun äitisi odotti sinua jos he teitäisivät enemmän mitä äitisi on touhunnut silloin ja kenen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.myheritage.fi/?utm_source=ppc_google&utm_medium=cpc&utm_cam… suosittelen tätä palvelua, kaveri sai tuloksia tätä kautta, hänen äitinsä on kuollut hänen ollessa pieni ja oikea isä oli jäänyt arvoitukseksi. Hän löytyi palvelun kautta.
Miksi haluat tietää? Tärkeintä on että lapsella on vähintään yksi läheinen ihminen elämässä.
Olen vuosien aikana kamppailut tunteideni kanssa. Välillä haluan selvittää kuka isäni on ja välillä en halua. Tämä on todella vaikeaa. Minulla on sujunut elämä aina hyvin äidin kanssa kahdestaan. Mutta olen myös koulusta lähtien kuullut muiden lasten naureskelevan asialle kun en tunne isääni. Silloin 16 vuotta sitten koulussa tehtiin isänpäivä kortteja minun luokalla sattumoisin kaikki tunsivat isänsä ja silloin monien lasten vanhemmat olivat vielä yhdessä. Minä jouduin aina luokalle selittelemään miksi teen vaarilleni kortin enkä isälle. Monet eivät ymmärtäneet tilannettani. He naureskelelivat ja katsoivat minua oudosti. Tämmöiset asiat vain jäävät mieleen. Ja tämä on vain yksi niistä sadoista tilanteista mitä olen kokenut vuosien aikana. En tiedä mitä tekisin.Olkaa kaikki kiitollisia jos teillä on hyvä isä elämässänne mikä on tukena ja auttamassa ja muutenkin läsnä teidän elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti äitisi tietää kuka on isäsi. Eikai kukaan semmoista voi unohtaa. Ehkä äitisi ei halua että tiedät. Kai sille jokin syy on.
Sano äitillesi, että selvität itse jos ei kerro.
Joku sukulainen tai äitisi kaveri tietää varmasti.
Jokaisella on oikeus tietää biologiset vanhempansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain voi olla myös mies joka ei ole nähnyt lastaan vaikka haluaisi. Tai sitten ei edes tiedä sinun olemassa olosta.
Onko sinussa samaa näköä kenenkään äitisi ystävän miehen kanssa. Jospa kyse ollut syrjähypystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isäni tietäisi että olen olemassa ja haluisi minut nähdä niin kai hän nyt olisi jolloin tavoin 24 vuoden aikana ottanut minuun yhteyttä tai yrittänyt minut muulla tavoin saada käsiinsä. En usko että isäni tietää minusta. Tai jos hän tietää ei halua olla yhteydessä eikä ikinä nähdä minua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinussa samaa näköä kenenkään äitisi ystävän miehen kanssa. Jospa kyse ollut syrjähypystä
Vähennetään vaihtoehtoja.
Jos isäsi on äitisi ystävän mies, kyseessä olisi tärkeä ystävä kun ei koskaan ole asiaa voinut paljastaa. Ja mihin valitaan läheisiä ystäviä. No kummeiksi tietenkin. Eli isäsi voisi olla sinun kummi. Mutta koska kyseessä tärkeä hyvä ystävä on hänet valittu sylikummiksi. Joten hänen mies voisi olla isäsi. Vai voisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on samassa tilanteessa. On ollut välillä vaikea katsoa vierestä hänen fiiliksiä ja tuntemuksia asiasta :(
Raskausaikana äiti muutti lähemmäs vanhempiansa. Joten jätti sen alueen ja kaikki ne ihmiset joiden kanssa oli ollut tekemisissä ennenkuin rupesi odottamaan minua. Joten se paikka missä olen saanut alkuni niin ei olla äidin kanssa siellä ikinä asuttu tai käyty. Enkä ole ikinä tavannut näitä ihmisiä joiden kanssa äiti vietti aikaa silloin. Eikä äitikään kuulemma ole heidän kanssa syntymäni jälkeen pitänyt minkäänlaista yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskausaikana äiti muutti lähemmäs vanhempiansa. Joten jätti sen alueen ja kaikki ne ihmiset joiden kanssa oli ollut tekemisissä ennenkuin rupesi odottamaan minua. Joten se paikka missä olen saanut alkuni niin ei olla äidin kanssa siellä ikinä asuttu tai käyty. Enkä ole ikinä tavannut näitä ihmisiä joiden kanssa äiti vietti aikaa silloin. Eikä äitikään kuulemma ole heidän kanssa syntymäni jälkeen pitänyt minkäänlaista yhteyttä.
Kysele tietäisikö joku edes yhden ihmisen nimen kenen kanssa äitisi olisi ollut tekemisissä siellä toisella paikkakunnalla.. varmasti on joskus kavereilleen kertonut jostain ihmisestä. Eri asia on muistavatko.
Onko kyseessä iso paikka jossa äitisi asui kun alkoi odottaan sinua
Isäsi on ehkä ollut ja voi olla edelleenkin naimisissa, mistä syystä ei voi/halua olla yhteydessä ja tämä selittäisi myös, miksi äitisi in haluton puhumaan asiasta. Sinun syysi tämä ei kuitenkaan ole, oli syy mikä tahansa.
Tämäkin oli jonkun trollin keksimä juttu. Joillakin vain ei ole muuta elämää.
Tiedän, kuka isäni on ja elin lapsuuteni ydinperheessä. Lapsuuteni olisi taatusti ollut parempi, jos isää ei olisi ollut kuviossa.
Välttämättä isän tietäminen ei ole hyvä asia. Isä voi olla vaikka rikollinen. Ota tämä asia huomioon. Helpostihan tuon isyyden selvittää geenitestillä ja sukuselvityksellä. Mutta tosiaan mieti, haluatko selvittää.
Alue: Aihe vapaa
En ole samassa tilanteessa. Ihmiset ovat todella erilaisia. Kasvoin yksin äitini kanssa ja äitini kertoi minulle, kuka isäni on, kun olin kahdeksanvuotias. Isäni asui n. 20 kilometrin päässä, mutta en koskaan halunnut tavata häntä. En kysynyt mitään hänestä äidiltäni. Äitini kysyi, haluanko tietää ja minä sanoin, että en halua. Minulle ei ole tullut minkäänlaista tarvetta tavata isääni. Veri ei ole vettä sakeampaa. Hän ei ollut elämässäni, eikä merkinnyt minulle mitään. En tiennyt hänen kuolleen ennen kuin sain kutsun perunkirjoitukseen. Siellä tapasin sisarpuoliani, enkä tuntenut mitään heidät tavatessani. En halunnut kysellä isästäni enkä halunnut tavata heitä enää koskaan. Eivätkä hekään ilmeisesti minua, koska kukaan ei ole ottanut yhteyttä.