Millainen ihminen nauttii olla Narsistin kanssa?

Ihanaa on, kun narsisti on kiusannut ja rääkännyt minut ihan loppuun ja olen kiltisti alistunut siihen kaikkeen ja ilman mitään kritiikkiä häntä kohtaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut, palvonut häntä täysin vailla mitään omaa tahtoa tai itsekunnioitusta. Sitten olen aivan loppu ja päässäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Silloin hän aina palkitsee ja se on, kuin huumetta, kun sen palkinnon saa, kun on ollut kiltti alistuja ja uskollinen kynnysmatto. Narsisti tietää täysin, miten ja millä sanoin saa minut onneni kukkuloille ja väitän, että niin suurta tyydytystä en ole koskaan saanut. Se on, kuin olisi kitunut ja kärsinyt huumeiden vieroitusoireissa ja sitten saisi sitä huumetta. Narsisti annostelee, kuin paras lääkäri sitä huumettaan. Ja sitten vasta palvonkin ja ylistän häntä sanoin ja teoin. Onnen jälkeen tulee aina uusi kärsimysjakso. Ja jos teen pienenkin virheen siitä saa heti rangaistuksen ja joudun katumaan, että tein virheen. Pahin rangaistus on, että narsisti heittäytyy kylmäksi ja etäiseksi. Pitää mykkäkoulua, katoaa. Laittaa yhteyden poikki. Silloin menen täysin paniikkiin ja ”sekoan” anelemaan ja rukoilemaan häntä, ettei hän jättäisi minua. Ja sitten hän armahtaa minut. Tiedän, että olen ainutlaatuinen uhri, haluan olla täydellinen uhri ja hän on myös koukussa minuun. Yhtä hullua uhria, kuin minä ei hänkään hevillä löydä. Enkä minä yhtä taitavaa kiusaajaa ja alistajaa, kuin hän. Tarpeeksi kylmää ja kovaa, empatiakyvytöntä, ilkeää. Hän tuntee minut paremmin, kuin kukaan ja lukee ajatukseni. Hän tietää tarkasti kaikki rajat, mihin asti voi kiusata ja milloin pitää palkita. Kukaan ei ole osannut sitä niin hyvin. Varmasti olemme täydellinen pari. Kumpikin saa tyydytystä ja on riippuvainen. Minä myös tiedän, kuinka häntä on kohdeltava ja mistä narusta vetää. Esim. jos mielistelen häntä todella yliampuvasti ja hän menee tähän lankaan sokeasti niin saan itse siitä tyydytystä, että pystyn vaikuttamaan häneen ja hänkin on minusta riippuvainen. Minäkin manipuloin häntä omin keinoin ja joskus hymyilen itsemielessäni ivallisesti, kun hän menee minun lankaan. Päivittäistä peliä, päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa on, kun narsisti on kiusannut ja rääkännyt minut ihan loppuun ja olen kiltisti alistunut siihen kaikkeen ja ilman mitään kritiikkiä häntä kohtaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut, palvonut häntä täysin vailla mitään omaa tahtoa tai itsekunnioitusta. Sitten olen aivan loppu ja päässäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Silloin hän aina palkitsee ja se on, kuin huumetta, kun sen palkinnon saa, kun on ollut kiltti alistuja ja uskollinen kynnysmatto. Narsisti tietää täysin, miten ja millä sanoin saa minut onneni kukkuloille ja väitän, että niin suurta tyydytystä en ole koskaan saanut. Se on, kuin olisi kitunut ja kärsinyt huumeiden vieroitusoireissa ja sitten saisi sitä huumetta. Narsisti annostelee, kuin paras lääkäri sitä huumettaan. Ja sitten vasta palvonkin ja ylistän häntä sanoin ja teoin. Onnen jälkeen tulee aina uusi kärsimysjakso. Ja jos teen pienenkin virheen siitä saa heti rangaistuksen ja joudun katumaan, että tein virheen. Pahin rangaistus on, että narsisti heittäytyy kylmäksi ja etäiseksi. Pitää mykkäkoulua, katoaa. Laittaa yhteyden poikki. Silloin menen täysin paniikkiin ja ”sekoan” anelemaan ja rukoilemaan häntä, ettei hän jättäisi minua. Ja sitten hän armahtaa minut. Tiedän, että olen ainutlaatuinen uhri, haluan olla täydellinen uhri ja hän on myös koukussa minuun. Yhtä hullua uhria, kuin minä ei hänkään hevillä löydä. Enkä minä yhtä taitavaa kiusaajaa ja alistajaa, kuin hän. Tarpeeksi kylmää ja kovaa, empatiakyvytöntä, ilkeää. Hän tuntee minut paremmin, kuin kukaan ja lukee ajatukseni. Hän tietää tarkasti kaikki rajat, mihin asti voi kiusata ja milloin pitää palkita. Kukaan ei ole osannut sitä niin hyvin. Varmasti olemme täydellinen pari. Kumpikin saa tyydytystä ja on riippuvainen. Minä myös tiedän, kuinka häntä on kohdeltava ja mistä narusta vetää. Esim. jos mielistelen häntä todella yliampuvasti ja hän menee tähän lankaan sokeasti niin saan itse siitä tyydytystä, että pystyn vaikuttamaan häneen ja hänkin on minusta riippuvainen. Minäkin manipuloin häntä omin keinoin ja joskus hymyilen itsemielessäni ivallisesti, kun hän menee minun lankaan. Päivittäistä peliä, päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen.

😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).

Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.

Molemmat pahasti sairaita.

Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.

Minusta tuo taas oli täysin oikein kuvailtu. Olen itse läheisriippuvainen pahasti ja narsistin uhri ja kestän kaiken sen pahan, mutta kostan sen muille ja käyttäydyn itse kuin narsisti muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa on, kun narsisti on kiusannut ja rääkännyt minut ihan loppuun ja olen kiltisti alistunut siihen kaikkeen ja ilman mitään kritiikkiä häntä kohtaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut, palvonut häntä täysin vailla mitään omaa tahtoa tai itsekunnioitusta. Sitten olen aivan loppu ja päässäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Silloin hän aina palkitsee ja se on, kuin huumetta, kun sen palkinnon saa, kun on ollut kiltti alistuja ja uskollinen kynnysmatto. Narsisti tietää täysin, miten ja millä sanoin saa minut onneni kukkuloille ja väitän, että niin suurta tyydytystä en ole koskaan saanut. Se on, kuin olisi kitunut ja kärsinyt huumeiden vieroitusoireissa ja sitten saisi sitä huumetta. Narsisti annostelee, kuin paras lääkäri sitä huumettaan. Ja sitten vasta palvonkin ja ylistän häntä sanoin ja teoin. Onnen jälkeen tulee aina uusi kärsimysjakso. Ja jos teen pienenkin virheen siitä saa heti rangaistuksen ja joudun katumaan, että tein virheen. Pahin rangaistus on, että narsisti heittäytyy kylmäksi ja etäiseksi. Pitää mykkäkoulua, katoaa. Laittaa yhteyden poikki. Silloin menen täysin paniikkiin ja ”sekoan” anelemaan ja rukoilemaan häntä, ettei hän jättäisi minua. Ja sitten hän armahtaa minut. Tiedän, että olen ainutlaatuinen uhri, haluan olla täydellinen uhri ja hän on myös koukussa minuun. Yhtä hullua uhria, kuin minä ei hänkään hevillä löydä. Enkä minä yhtä taitavaa kiusaajaa ja alistajaa, kuin hän. Tarpeeksi kylmää ja kovaa, empatiakyvytöntä, ilkeää. Hän tuntee minut paremmin, kuin kukaan ja lukee ajatukseni. Hän tietää tarkasti kaikki rajat, mihin asti voi kiusata ja milloin pitää palkita. Kukaan ei ole osannut sitä niin hyvin. Varmasti olemme täydellinen pari. Kumpikin saa tyydytystä ja on riippuvainen. Minä myös tiedän, kuinka häntä on kohdeltava ja mistä narusta vetää. Esim. jos mielistelen häntä todella yliampuvasti ja hän menee tähän lankaan sokeasti niin saan itse siitä tyydytystä, että pystyn vaikuttamaan häneen ja hänkin on minusta riippuvainen. Minäkin manipuloin häntä omin keinoin ja joskus hymyilen itsemielessäni ivallisesti, kun hän menee minun lankaan. Päivittäistä peliä, päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen.

😘

♥️😍

Ainaki palstan vaativan alan asiantuntijoilla exät narsisteja,eli heille kelpas joksikin aikaa.

Joillekkin vuosikausiksi,varsinkin jos lompakko paksu narskulla.

Ja itsetehdyt diagnoosit on toki päteviä naisilla.

Ja silloin, kun narsisti etääntyy minusta ja katkaisee yhteyden rangaistakseen tai muuten vain rääkätäkseen (tietää, kuinka kärsin) niin kestän sen tuskan vain tietyillä keinoilla. Vetäydyn täysin itseeni fantasioimaan narsistista ja siitä, että hän taas palaa ja palkitsee minut. Luon haavemaailman hänestä kestääkseni hänen kylmän hylkäämisen. Joskus joudun syömään rauhoittavia lääkkeitä, joilla turrutan itseni, että kestän sen kärsimyksen, tuskan ja kaipauksen. Mitä useampi päivä erossa niin sitä enemmän romahdan, kunnes olen täysin pelon, paniikin vallassa, ettei hän palaakaan enää ja on jättänyt minut. Vajoan epätoivoon ja mietin silloin elämäni lopettamista. Ilman narsistia olisi sama, kuin olla kuollut. Puran tuskaani ja masennusta muihin ihmisiin olemalla itse kylmä ja v*ttumainen, huutamalla ja raivomalla. Kun käyttäydyn itse muita kohtaan, kuin narsisti minua kohtaan niin tunnen olevani yhtä narsistin kanssa ja vahvistavani sidettä häneen ja hänen olevan sillä tavoin minussa silloinkin, kun hän on poissa. Tavallaan muutun häneksi. Sitten, kun hän tietää, että olen romahtamispisteessä niin hän palaa takaisin ja armahtaa ja antaa palkinnon ja huumetta kituvalle ja olen taas säälittävän kiitollinen, täynnä elämää ja palvon häntä entistä lujemmin ja näin side vain vahvistuu.

Palstan maanisin trolli on ainakin peruskestävä N.

Estoniat, sukat tarttuu, sottaisuus, tuhosin sen ja sen, hiusaiheet, ikäkriisit, lähmiminen, epäonnistumiaiheet, äitihulluus jne samalta.

Kuka nauttii: se, joka ei tajua paremmasta.

Mä olen nähnyt sellaisen Ystävä parin, naisia molemmat meillä töissä, toinen on nuoleskelija pohjimmiltaan ja toinen on sellainen joka tykkää nuoleskelijoista.

Eli tämä jälkimmäinen suorastaan halveksii mua, kun mä en anna sellaista tietynlaista huomiota sille.

No onneksi sillä on tämä Ystävä joka antaa jatkuvaa palautetta sille. Ne ruokkii toinen toistaan.

Mielestäni siinä on jommassa kummassa narsistin piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).

Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.

Molemmat pahasti sairaita.

Tähän haluaisin sanoa asian toisen puolen, itse en ole saanut narsistin "uhrina"mitään mielihyvää todellakaan saanut, sain vain vaan pahaa elämääni ja yritin päästä hänestä vain eroon. Jos narsistille tämä ei käy, et todellakaan pääse eroon hänestä tai irti, hän tekee elämästäsi helvettiä. Yksin myös vaikea päästä jos pahimman luokan narsisti, hä uhkailee ja peloittelee henkisesti. Myös fyysisesti mahdollista. Hän uhkaa monia asioita ja yrittää hallita sua, siinä on kyse siittä että hän tahtomattaan määrää toista /useimmiten siis kumppaniaan). Aluksi tätä ei huomaa kunnes narsisti usein muuttuu ajan kanssa, lyhyessäkin ajassa ja toinen alkaa ensin ihmettelemään miksi esim narsisti rajoittaa häntä, uhkailee erolla ym, kääntää kaikki toisen viaksi.  Jotkut varmasti jäävät suhteeseen ja näin mutta narsistin kynsistä on aika vaikea pois päästä. Itse halusin ja lujaa ja vieläkin kiusantekoa ja hän yrittää hallita elämääni vaikka emme ole edes puhe väleissä. Koskaan ei tiedä mitä keksii. Kiittäkää luojaa jos pääsette ja on voimaa irrottautua.

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.

Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.

Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…

Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin

Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.

Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,

Tässä on kuvattu mun vanhemmat. Uskomatonta, miten sait pantua sanoiksi minun(kin) kokemukset.

Lankoni on narsisti, ja hänellä on ollut muutamia vastaavanlaisia asetelmia, joissa naisystävä oikein nautiskeli siitä uhrina olemisesta. Kerran kysyin yhdeltä naiselta, mitä hän langossani näkee. Nainen vastasi, että hänen aiemmat seurustelukumppaninsa ovat "vain" ihailleet häntä, mutta lankoni "vaatii ja piiskaa paremmaksi, saa yrittämään parasta ja ylittämään itsensä". Lanko nöryytti tätä naista ihan uskomattoman sadistisilla tavoilla julkisesti, vei rahat ja lokasi maineen. Ja nainen siis selitti itselleen, että kyse oli sparraamisesta. Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nauttii: se, joka ei tajua paremmasta.

En usko että kukaan nauttii. Varmasti muuten rakastunut jos kattelee sellaista ja on helvetin tyhmä jos jatkaa suhdetta pidemmän päälle

Vierailija kirjoitti:

Yllä on varmasti paikkansa pitäviä analyysejä. Nimittäin, olen itse pahasti läheisriippuvainen ( epävakaa lapsuus, narsistinen väkivaltainen äiti ym.) Olen suhteessa narsistimieheen, jonka kanssa suhde on juuri niin hirveä, kuin se narsistin kanssa on. En jaksa kertoa tarkemmin, mutta pointti se, että todella nautin siitä suhteesta, myös siitä kaikesta pahasta. Olen täysin alistettu ja narsistin vallassa. Ja täysin koukussa. Ja rakastan sitä. Saan suhteesta tyydytystä ja tarkoituksen koko olemassaololleni. Minusta tuntuu hyvältä, että narsisti saa minusta tyydytystä ja olen sillä tavalla hänelle tärkeä. Saan tuntea itseni hyödylliseksi, kun olen narsistin pelin kohde ja olen niin hyvä uhri, että hän on minusta riippuvainen. Saan siitä mielihyvää ja jonkinlaista vallantunnetta. Tunnen itseni tärkeäksi ja erityiseksi ihmiseksi. Se on kuin huumetta. Pahin pelkoni on, että menettäisin narsistin ja suhteen häneen. Mistään en enää niin sairasta ja tyydyttävää suhdetta ehkä löytäisi. Kaikki tavalliset ihmiset ovat kuin ilmaa ja tavallinen suhde saa minut vain tuntemaan raivoa. Kukaan ei osaisi kiusata minua yhtä taidokkaasti, kuin narsisti. Kierrokset vain nousee ja temput pahenee ja sitä enemmän ja kovempaa tyydytystä siitä saan. Narsistin kanssa elämä ei koskaan ole tylsää vaan ainaista hohdokasta jännitystä ja adrenaliinia. Nautin, kun saan olla hänen uhri ja myös palvoa häntä. En halua koskaan lopettaa tätä suhdetta. Minun puolesta hän saa ottaa minut ja tuhota täysin. Joskus ajattelen ja saan tyydytystä ajatuksesta, että hän päättäisi elämäni kokonaan. Minulla on myös diagnosoitu persoonallisuushäiriö (riippuvaisin, narsistisin ja epävakain piirtein oleva, sekamuotoinen)

Olette ansainneet toisenne. Mutta hui, entä jos mies löytää tilallesi uuden uhrin, eikö sua harmita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.

Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.

Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…

Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin

Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.

Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,

Tässä on kuvattu mun vanhemmat. Uskomatonta, miten sait pantua sanoiksi minun(kin) kokemukset.

Lankoni on narsisti, ja hänellä on ollut muutamia vastaavanlaisia asetelmia, joissa naisystävä oikein nautiskeli siitä uhrina olemisesta. Kerran kysyin yhdeltä naiselta, mitä hän langossani näkee. Nainen vastasi, että hänen aiemmat seurustelukumppaninsa ovat "vain" ihailleet häntä, mutta lankoni "vaatii ja piiskaa paremmaksi, saa yrittämään parasta ja ylittämään itsensä". Lanko nöryytti tätä naista ihan uskomattoman sadistisilla tavoilla julkisesti, vei rahat ja lokasi maineen. Ja nainen siis selitti itselleen, että kyse oli sparraamisesta. Semmosta.

jep " jos mä oon ton silmissä hyvä niin sit oon tosi otettu jos!" näin ajattelee noi toisenlaiset narsistin uhrit kun narsisti uhriutuu. uhri ajattelee olevansa pelastaja. usein hoivavietillinen tai epävarma itsestään. sairastahan tuo on ja epätervettä ! terve ihminen tajuaa hoksata toisesta kun sumutetaan ja että narsistin ja lähteä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.

Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.

Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…

Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin

Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.

Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,

Tässä on kuvattu mun vanhemmat. Uskomatonta, miten sait pantua sanoiksi minun(kin) kokemukset.

Lankoni on narsisti, ja hänellä on ollut muutamia vastaavanlaisia asetelmia, joissa naisystävä oikein nautiskeli siitä uhrina olemisesta. Kerran kysyin yhdeltä naiselta, mitä hän langossani näkee. Nainen vastasi, että hänen aiemmat seurustelukumppaninsa ovat "vain" ihailleet häntä, mutta lankoni "vaatii ja piiskaa paremmaksi, saa yrittämään parasta ja ylittämään itsensä". Lanko nöryytti tätä naista ihan uskomattoman sadistisilla tavoilla julkisesti, vei rahat ja lokasi maineen. Ja nainen siis selitti itselleen, että kyse oli sparraamisesta. Semmosta.

Tuo malli muokkaa usein kokonaisia kansakuntia. Kumarretaan julmaa johtajaa.

Kun ei paljon muutakaan voida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.

Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.

Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…

Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin

Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.

Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,

Tässä on kuvattu mun vanhemmat. Uskomatonta, miten sait pantua sanoiksi minun(kin) kokemukset.

Lankoni on narsisti, ja hänellä on ollut muutamia vastaavanlaisia asetelmia, joissa naisystävä oikein nautiskeli siitä uhrina olemisesta. Kerran kysyin yhdeltä naiselta, mitä hän langossani näkee. Nainen vastasi, että hänen aiemmat seurustelukumppaninsa ovat "vain" ihailleet häntä, mutta lankoni "vaatii ja piiskaa paremmaksi, saa yrittämään parasta ja ylittämään itsensä". Lanko nöryytti tätä naista ihan uskomattoman sadistisilla tavoilla julkisesti, vei rahat ja lokasi maineen. Ja nainen siis selitti itselleen, että kyse oli sparraamisesta. Semmosta.

Minä narsistin nauttivana uhrina tunnen juuri, kuin sinä kuvasit tuota lankosi naisystävää. Tunnen tarkalleen samoin narsistia kohtaan, kun olet tuossa kuvaillut naisen tuntevan. En itsekään täysin tajua miten tunnen niin. Ehkä joku psykiatri osaisi sen selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).

Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.

Molemmat pahasti sairaita.

Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.

Ylikiltti on ohutnahkainen narsisti , läheisriippuvainen. Kukaan normaali ihminen ei jää narsistin kanssa olemaan. Kokemusta on ja pääsin pois poliisien ja lääkärin auttamana. Mutta tiedän marttyyrinaisia jotka uhriutuvat ,eivätkä sormeaan nosta että auttaisivat itseään poistumaan tilanteesta. Jos yrittää auttaa saa viharyöpyn niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ja silloin, kun narsisti etääntyy minusta ja katkaisee yhteyden rangaistakseen tai muuten vain rääkätäkseen (tietää, kuinka kärsin) niin kestän sen tuskan vain tietyillä keinoilla. Vetäydyn täysin itseeni fantasioimaan narsistista ja siitä, että hän taas palaa ja palkitsee minut. Luon haavemaailman hänestä kestääkseni hänen kylmän hylkäämisen. Joskus joudun syömään rauhoittavia lääkkeitä, joilla turrutan itseni, että kestän sen kärsimyksen, tuskan ja kaipauksen. Mitä useampi päivä erossa niin sitä enemmän romahdan, kunnes olen täysin pelon, paniikin vallassa, ettei hän palaakaan enää ja on jättänyt minut. Vajoan epätoivoon ja mietin silloin elämäni lopettamista. Ilman narsistia olisi sama, kuin olla kuollut. Puran tuskaani ja masennusta muihin ihmisiin olemalla itse kylmä ja v*ttumainen, huutamalla ja raivomalla. Kun käyttäydyn itse muita kohtaan, kuin narsisti minua kohtaan niin tunnen olevani yhtä narsistin kanssa ja vahvistavani sidettä häneen ja hänen olevan sillä tavoin minussa silloinkin, kun hän on poissa. Tavallaan muutun häneksi. Sitten, kun hän tietää, että olen romahtamispisteessä niin hän palaa takaisin ja armahtaa ja antaa palkinnon ja huumetta kituvalle ja olen taas säälittävän kiitollinen, täynnä elämää ja palvon häntä entistä lujemmin ja näin side vain vahvistuu.

Tolla lailla saa nimepomaan koukutettua. Ja kun luulet olet tehnyt jotain väärää haluat olla parempi, ja pyytelet anteeksi (tai.. joudut pyytelemään vaikka tietäisit et ole tehny mitään väärää). Vika on AINA MUISSA tai muualla kun hänessä itsessään. Uhriutuu. Naristit taitavia manipuloimaan. Odotan vaan kun tarvit tukea jaturvaa ja jossain pahas elämän tilantees, narsisti kyl jättää sut. Mut jos sil mene huonosti haluat olla tukena ja unodhat ittes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.

Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.

Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…

Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin

Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.

Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,

Tässä on kuvattu mun vanhemmat. Uskomatonta, miten sait pantua sanoiksi minun(kin) kokemukset.

Lankoni on narsisti, ja hänellä on ollut muutamia vastaavanlaisia asetelmia, joissa naisystävä oikein nautiskeli siitä uhrina olemisesta. Kerran kysyin yhdeltä naiselta, mitä hän langossani näkee. Nainen vastasi, että hänen aiemmat seurustelukumppaninsa ovat "vain" ihailleet häntä, mutta lankoni "vaatii ja piiskaa paremmaksi, saa yrittämään parasta ja ylittämään itsensä". Lanko nöryytti tätä naista ihan uskomattoman sadistisilla tavoilla julkisesti, vei rahat ja lokasi maineen. Ja nainen siis selitti itselleen, että kyse oli sparraamisesta. Semmosta.

jep " jos mä oon ton silmissä hyvä niin sit oon tosi otettu jos!" näin ajattelee noi toisenlaiset narsistin uhrit kun narsisti uhriutuu. uhri ajattelee olevansa pelastaja. usein hoivavietillinen tai epävarma itsestään. sairastahan tuo on ja epätervettä ! terve ihminen tajuaa hoksata toisesta kun sumutetaan ja että narsistin ja lähteä

Aivot muokkautuvat ja psyyke muuttuu väkivallan uhan alla.

Kaikki eivät suinkaan pelasta, vaan yrittävät kesyttää kiusaajastaan kumppanin, kokevat suojelevansa muita, saavat tekemistä ja haasteita, häpeävät itseään ja toista ja elävät itsesyytöksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).

Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.

Molemmat pahasti sairaita.

Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.

Ylikiltti on ohutnahkainen narsisti , läheisriippuvainen. Kukaan normaali ihminen ei jää narsistin kanssa olemaan. Kokemusta on ja pääsin pois poliisien ja lääkärin auttamana. Mutta tiedän marttyyrinaisia jotka uhriutuvat ,eivätkä sormeaan nosta että auttaisivat itseään poistumaan tilanteesta. Jos yrittää auttaa saa viharyöpyn niskaansa.

Sori nyt vaan mutta uhri on alistetu ja narsistin vallassa.. ja täysin onneton, ja tuo ei todellakaan aina ja melkein koskaan kyllä näy ulospäin muille. Toiselle kommentoijalta kysyisin, sanoitko itseäsi juuri narsistiksi kun kehuskelit sinut pelastettin? Ei kaikki uhrit ole mitään narsisteja, olet lukenut liikaa googlen narsisti löytää toisen narsistin juttuja. Ihan liian kiltti ja sinisilmöinen riittää uhriksi.