Millainen ihminen nauttii olla Narsistin kanssa?
Onko ja millä tavalla itsekin häiriintynyt? Siis nauttii siitä, että Narsisti kohtelee mielivaltaisesti hyvin tai huonosti - ja kaikesta siitä ilkeilystä, sekä nöyryytyksestä. Mitä ja millainen tyyppi tästä saa nautintoa? Masokisti?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).
Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.
Molemmat pahasti sairaita.
Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.
Minusta tuo taas oli täysin oikein kuvailtu. Olen itse läheisriippuvainen pahasti ja narsistin uhri ja kestän kaiken sen pahan, mutta kostan sen muille ja käyttäydyn itse kuin narsisti muita kohtaan.
Katkeruuden kierteen kehä. Et halua olla välillä muille hyvä vaan paha koska tiedät alitajunnassa sullekkaan ei ole oltu ja kostat sen.. ja purat sen muualle joihin se toimii. Kehän voi lopettaa tunnistamalla se. Se ei oo kenenkää vikaa, ei edes sun omaa mitä sulle on tehty.
Ja pyllyjutut. Mikä tahansa hävettävä kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllä on varmasti paikkansa pitäviä analyysejä. Nimittäin, olen itse pahasti läheisriippuvainen ( epävakaa lapsuus, narsistinen väkivaltainen äiti ym.) Olen suhteessa narsistimieheen, jonka kanssa suhde on juuri niin hirveä, kuin se narsistin kanssa on. En jaksa kertoa tarkemmin, mutta pointti se, että todella nautin siitä suhteesta, myös siitä kaikesta pahasta. Olen täysin alistettu ja narsistin vallassa. Ja täysin koukussa. Ja rakastan sitä. Saan suhteesta tyydytystä ja tarkoituksen koko olemassaololleni. Minusta tuntuu hyvältä, että narsisti saa minusta tyydytystä ja olen sillä tavalla hänelle tärkeä. Saan tuntea itseni hyödylliseksi, kun olen narsistin pelin kohde ja olen niin hyvä uhri, että hän on minusta riippuvainen. Saan siitä mielihyvää ja jonkinlaista vallantunnetta. Tunnen itseni tärkeäksi ja erityiseksi ihmiseksi. Se on kuin huumetta. Pahin pelkoni on, että menettäisin narsistin ja suhteen häneen. Mistään en enää niin sairasta ja tyydyttävää suhdetta ehkä löytäisi. Kaikki tavalliset ihmiset ovat kuin ilmaa ja tavallinen suhde saa minut vain tuntemaan raivoa. Kukaan ei osaisi kiusata minua yhtä taidokkaasti, kuin narsisti. Kierrokset vain nousee ja temput pahenee ja sitä enemmän ja kovempaa tyydytystä siitä saan. Narsistin kanssa elämä ei koskaan ole tylsää vaan ainaista hohdokasta jännitystä ja adrenaliinia. Nautin, kun saan olla hänen uhri ja myös palvoa häntä. En halua koskaan lopettaa tätä suhdetta. Minun puolesta hän saa ottaa minut ja tuhota täysin. Joskus ajattelen ja saan tyydytystä ajatuksesta, että hän päättäisi elämäni kokonaan. Minulla on myös diagnosoitu persoonallisuushäiriö (riippuvaisin, narsistisin ja epävakain piirtein oleva, sekamuotoinen)
Olette ansainneet toisenne. Mutta hui, entä jos mies löytää tilallesi uuden uhrin, eikö sua harmita?
En ole hänen ainoa uhri. Hänellä on useita uhreja, koska on niin korkea narsisti. Minä olen yksi uhreista ja kuulun hänen hoviin. Tosin olen se jonkinlainen oikea käsi ja korkealla uhrien hierarkiassa, enkä halua menettää erikoisasemaani narsistin läheisenä ja tärkeänä uhrina. Pelkään asemani menettämistä ja hovista pois joutumista koko ajan niin paljon, että pyrin olemaan täydellinen uhri narsistille, että saan pitää paikkani ja suhteen häneen. Eli en ole ainoa. Sen joudun koko ajan kestämään ja yksi suosioni salaisuus on se, että kestän kaiken, sopeudun kaikkeen, enkä valita koskaan mistään. Ja annan itsestäni kaiken. Pahin kauhuni on, että menettäisin kovalla työllä ja kärsimyksellä ansaitsemani osuuden narsistiin ja hänen hoviinsa. Se olisi sama, kuin ei olla olemassa ollenkaan. Varmasti se olisi pohjat ja jopa mielisairaala kutsuisi. Täysi romahdus.
Älä ala nauttia vallasta muuten olet seuraava narsisti jollekkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllä on varmasti paikkansa pitäviä analyysejä. Nimittäin, olen itse pahasti läheisriippuvainen ( epävakaa lapsuus, narsistinen väkivaltainen äiti ym.) Olen suhteessa narsistimieheen, jonka kanssa suhde on juuri niin hirveä, kuin se narsistin kanssa on. En jaksa kertoa tarkemmin, mutta pointti se, että todella nautin siitä suhteesta, myös siitä kaikesta pahasta. Olen täysin alistettu ja narsistin vallassa. Ja täysin koukussa. Ja rakastan sitä. Saan suhteesta tyydytystä ja tarkoituksen koko olemassaololleni. Minusta tuntuu hyvältä, että narsisti saa minusta tyydytystä ja olen sillä tavalla hänelle tärkeä. Saan tuntea itseni hyödylliseksi, kun olen narsistin pelin kohde ja olen niin hyvä uhri, että hän on minusta riippuvainen. Saan siitä mielihyvää ja jonkinlaista vallantunnetta. Tunnen itseni tärkeäksi ja erityiseksi ihmiseksi. Se on kuin huumetta. Pahin pelkoni on, että menettäisin narsistin ja suhteen häneen. Mistään en enää niin sairasta ja tyydyttävää suhdetta ehkä löytäisi. Kaikki tavalliset ihmiset ovat kuin ilmaa ja tavallinen suhde saa minut vain tuntemaan raivoa. Kukaan ei osaisi kiusata minua yhtä taidokkaasti, kuin narsisti. Kierrokset vain nousee ja temput pahenee ja sitä enemmän ja kovempaa tyydytystä siitä saan. Narsistin kanssa elämä ei koskaan ole tylsää vaan ainaista hohdokasta jännitystä ja adrenaliinia. Nautin, kun saan olla hänen uhri ja myös palvoa häntä. En halua koskaan lopettaa tätä suhdetta. Minun puolesta hän saa ottaa minut ja tuhota täysin. Joskus ajattelen ja saan tyydytystä ajatuksesta, että hän päättäisi elämäni kokonaan. Minulla on myös diagnosoitu persoonallisuushäiriö (riippuvaisin, narsistisin ja epävakain piirtein oleva, sekamuotoinen)
Olette ansainneet toisenne. Mutta hui, entä jos mies löytää tilallesi uuden uhrin, eikö sua harmita?
En ole hänen ainoa uhri. Hänellä on useita uhreja, koska on niin korkea narsisti. Minä olen yksi uhreista ja kuulun hänen hoviin. Tosin olen se jonkinlainen oikea käsi ja korkealla uhrien hierarkiassa, enkä halua menettää erikoisasemaani narsistin läheisenä ja tärkeänä uhrina. Pelkään asemani menettämistä ja hovista pois joutumista koko ajan niin paljon, että pyrin olemaan täydellinen uhri narsistille, että saan pitää paikkani ja suhteen häneen. Eli en ole ainoa. Sen joudun koko ajan kestämään ja yksi suosioni salaisuus on se, että kestän kaiken, sopeudun kaikkeen, enkä valita koskaan mistään. Ja annan itsestäni kaiken. Pahin kauhuni on, että menettäisin kovalla työllä ja kärsimyksellä ansaitsemani osuuden narsistiin ja hänen hoviinsa. Se olisi sama, kuin ei olla olemassa ollenkaan. Varmasti se olisi pohjat ja jopa mielisairaala kutsuisi. Täysi romahdus.
Terkkuja Intiaan.
Vastaus Ap:n kysymykseen. Kukaan tuskin nauttii, mutta ihminen, joka on syntynyt perheeseen, jossa narsisti, voi kokea turvaa parisuhteessa narsistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.
Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.
Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin
Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.
Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,
Juurikin näin, todellakin tunnistan kuvion
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja silloin, kun narsisti etääntyy minusta ja katkaisee yhteyden rangaistakseen tai muuten vain rääkätäkseen (tietää, kuinka kärsin) niin kestän sen tuskan vain tietyillä keinoilla. Vetäydyn täysin itseeni fantasioimaan narsistista ja siitä, että hän taas palaa ja palkitsee minut. Luon haavemaailman hänestä kestääkseni hänen kylmän hylkäämisen. Joskus joudun syömään rauhoittavia lääkkeitä, joilla turrutan itseni, että kestän sen kärsimyksen, tuskan ja kaipauksen. Mitä useampi päivä erossa niin sitä enemmän romahdan, kunnes olen täysin pelon, paniikin vallassa, ettei hän palaakaan enää ja on jättänyt minut. Vajoan epätoivoon ja mietin silloin elämäni lopettamista. Ilman narsistia olisi sama, kuin olla kuollut. Puran tuskaani ja masennusta muihin ihmisiin olemalla itse kylmä ja v*ttumainen, huutamalla ja raivomalla. Kun käyttäydyn itse muita kohtaan, kuin narsisti minua kohtaan niin tunnen olevani yhtä narsistin kanssa ja vahvistavani sidettä häneen ja hänen olevan sillä tavoin minussa silloinkin, kun hän on poissa. Tavallaan muutun häneksi. Sitten, kun hän tietää, että olen romahtamispisteessä niin hän palaa takaisin ja armahtaa ja antaa palkinnon ja huumetta kituvalle ja olen taas säälittävän kiitollinen, täynnä elämää ja palvon häntä entistä lujemmin ja näin side vain vahvistuu.
Tolla lailla saa nimepomaan koukutettua. Ja kun luulet olet tehnyt jotain väärää haluat olla parempi, ja pyytelet anteeksi (tai.. joudut pyytelemään vaikka tietäisit et ole tehny mitään väärää). Vika on AINA MUISSA tai muualla kun hänessä itsessään. Uhriutuu. Naristit taitavia manipuloimaan. Odotan vaan kun tarvit tukea jaturvaa ja jossain pahas elämän tilantees, narsisti kyl jättää sut. Mut jos sil mene huonosti haluat olla tukena ja unodhat ittes.
Olet täysin oikeassa.
Ja pyllyjutut. Mikä tahansa hävettävä kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka nauttii: se, joka ei tajua paremmasta.
Olisikin näin helppo ratkaisu, että saisi uhrin vain tajuamaan.
N. poistatti kommenttini, jossa tunnistan hänet vakitrolliksi.
Pyllyjutut, sottaisuus, estonia, atopia, iho, ikäjutut, kissat, tuhosin xx
Melko yleinen pari on epävakaa ja narsisti. Kumpikin ihailee toisessa sellaisia ominaisuuksia mitä itsellä ei ole.
Narsistin uhri voi olla myös läheisriippuvainen, "piilonarsisti", joka tarvitsee narsistin huomiota ja hyväksyntää. Tällainen ihminen nauttii palvelijan roolista.
Narsistia ja narsistin uhria yhdistää valheellinen minuus. Ihmissuhteet on tälloin manipulointia puolin ja toisin. Kumpikin käyttää toista ihmistä vaan omien tarpeidensa tyydytykseen.
Niin kauan voi olla kunnes uhri saa vatsahaavan. Sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Melko yleinen pari on epävakaa ja narsisti. Kumpikin ihailee toisessa sellaisia ominaisuuksia mitä itsellä ei ole.
Narsistin uhri voi olla myös läheisriippuvainen, "piilonarsisti", joka tarvitsee narsistin huomiota ja hyväksyntää. Tällainen ihminen nauttii palvelijan roolista.
Narsistia ja narsistin uhria yhdistää valheellinen minuus. Ihmissuhteet on tälloin manipulointia puolin ja toisin. Kumpikin käyttää toista ihmistä vaan omien tarpeidensa tyydytykseen.
Tämä on niin totta. Terv, epävakaa, läheisriippuvainen narsistin nauttiva uhri.
Vierailija kirjoitti:
Melko yleinen pari on epävakaa ja narsisti. Kumpikin ihailee toisessa sellaisia ominaisuuksia mitä itsellä ei ole.
Narsistin uhri voi olla myös läheisriippuvainen, "piilonarsisti", joka tarvitsee narsistin huomiota ja hyväksyntää. Tällainen ihminen nauttii palvelijan roolista.
Narsistia ja narsistin uhria yhdistää valheellinen minuus. Ihmissuhteet on tälloin manipulointia puolin ja toisin. Kumpikin käyttää toista ihmistä vaan omien tarpeidensa tyydytykseen.
Täyttä hölynpölyä. Mukava satuilla ja oikeuttaa oma käytös sillä, että itseasiassa uhrihan nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko yleinen pari on epävakaa ja narsisti. Kumpikin ihailee toisessa sellaisia ominaisuuksia mitä itsellä ei ole.
Narsistin uhri voi olla myös läheisriippuvainen, "piilonarsisti", joka tarvitsee narsistin huomiota ja hyväksyntää. Tällainen ihminen nauttii palvelijan roolista.
Narsistia ja narsistin uhria yhdistää valheellinen minuus. Ihmissuhteet on tälloin manipulointia puolin ja toisin. Kumpikin käyttää toista ihmistä vaan omien tarpeidensa tyydytykseen.
Täyttä hölynpölyä. Mukava satuilla ja oikeuttaa oma käytös sillä, että itseasiassa uhrihan nauttii.
Miksi uhrin mielestä narsistilla on oikeus jatkaa kaltoinkohtelua, eikä uhri vedä omia rajoja ja katkaise välejä narsistiin? Miksi uhri jatkaisi narsistin palvelemista, jos hän ei siitä jollain tavalla nauttisi?
Kukaan ihminen ei pysty narsistia parantamaan, ei edes terapeutti.
Reppanapuoliso kokee saavansa osansa narsistin loistosta ja voimasta.
Vastaus kysymykseen: Varmasti narsistin seurasta siinä rakkauspommitus/kehumisvaiheessa nauttii jokainen huonolla itsetunnolla varustettu, hieman naiivi ja punaisia lippuja tunnistamaton ihminen, joka kaipaa elämäänsä suuria tunteita ja imartelua. Kun tämä hehkuttelu on ohi, narsistin seurasta tuskin nauttii kukaan.
Minä olen naimisissa narsistin kanssa. En nyt tiedä nautinko tästä, mutta olen kasvanut epävakaassa, narsistisen isän hallitsemassa perheessä joten varmaan toistan tätä kuviota. Opettelen kyllä asettamaan omia rajoja ja käymme terapiassa, myös puolisoni haluaa kasvaa ja muuttua (tai sitten hän esittää). Läheisriippuvainen olen varmasti ja siitä yritän kasvaa pois.
Vaikka nämä eivät edes liity asiaan.
Kyllä olet täysin keltaotsa.