Miksei nainen saa tehdä itsestään rumaa?
Ts. poikkeuksellisen näköistä? Miksi jokaisen naisen pyhä velvollisuus olisi pyrkiä kohti yleisesti hyväksyttyä kauneuskäsitystä?
Tuli mieleen vaan tuosta tatuointikeskustelusta. Harrastan itsekin kaikenlaista hassunhauskaa ulkonäöllä kikkailua, ja yleinen mielipide tuntuu olevan, että se tarkoittaa huonoa itsetuntoa. Mulla ei ole ikinä ollut mitään itsetunto-ongelmia, mutta mua ihmetyttää se, että mun pitäisi olla muiden takia nätti!
En saisi kuulemma leikata pitkiä, hyväkuntoisia hiuksiani, lävistää huultani, tatuoida kroppaani. Miksi minun pitäisi pyhittää elämäni ulkonäköni varjelemiselle, jos se ei ole mulle niin iso juttu? Jos musta vaan on hauskempaa muokata kroppaani haluamakseni?
Kommentit (28)
mutta miksi ihmeessä muiden pitäisi se hyväksyä?
Minusta toisia ei tarvitse erityisesti miellyttää, mutta kyllä minuakin joskus ihan harmittaa, kun näkee, että joku, pohjimmiltaan kaunis nuori tyttö, on tehnyt itsestään ihan oksettavan näköisen lävistyksillä ym.
Kyllä Luojan luoma on kuitenkin silmälle suurempi ilo, kuin venytetty ja rei'itetty iho.
Minusta toisia ei tarvitse erityisesti miellyttää, mutta kyllä minuakin joskus ihan harmittaa, kun näkee, että joku, pohjimmiltaan kaunis nuori tyttö, on tehnyt itsestään ihan oksettavan näköisen lävistyksillä ym.
Kyllä Luojan luoma on kuitenkin silmälle suurempi ilo, kuin venytetty ja rei'itetty iho.
Onko tässä siis takana joku kristillinen ajatustapa? Jumalankuva jne?
Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, niin sinulla kuin muillakin. Niin kauan kuin he eivät estä toimintaasi, live and let live.
En paheksu normaalia ulkonäön hoitoa, hiusten hoitoa ja meikkaamista ym, mutta jotenkin minusta on surullista, jos ihminen ei pysty näkemään itsessään sitä kauneutta, mikä hänessä luonnostaan on, vaan pyrkii sen peittämään ja kadottamaan. Minusta se kielii siitä, ettei itseään osaa ihan arvostaa niin paljon kuin pitäisi.
Minusta toisia ei tarvitse erityisesti miellyttää, mutta kyllä minuakin joskus ihan harmittaa, kun näkee, että joku, pohjimmiltaan kaunis nuori tyttö, on tehnyt itsestään ihan oksettavan näköisen lävistyksillä ym. Kyllä Luojan luoma on kuitenkin silmälle suurempi ilo, kuin venytetty ja rei'itetty iho.
Onko tässä siis takana joku kristillinen ajatustapa? Jumalankuva jne?
mielenterveysongelmaiseksi, koska hän koristaa ihoaan? Hmm, mä olin käsittänyt tuon mainitsemasi suvaitsevaisuusperiaatteen hitusen eri tavalla...
Ap
Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, niin sinulla kuin muillakin. Niin kauan kuin he eivät estä toimintaasi, live and let live.
Voisi olettaa, että erityisesti kristityt näkisivät, ettei ihmisen maallisen kauneuden vaalimisella ole niin väliä?
Ap
En paheksu normaalia ulkonäön hoitoa, hiusten hoitoa ja meikkaamista ym, mutta jotenkin minusta on surullista, jos ihminen ei pysty näkemään itsessään sitä kauneutta, mikä hänessä luonnostaan on, vaan pyrkii sen peittämään ja kadottamaan. Minusta se kielii siitä, ettei itseään osaa ihan arvostaa niin paljon kuin pitäisi.
niin miksi pyhittää kovasti vaivaa ja aikaa siihen että kikkailee ulkonäöllään ja hankkii tatskoja ja lävistyksiä ja sen sellaista. Musta se kertoo pikemminkin siitä, että ulkonäkö on iso juttu sulle.
Voisi olettaa, että erityisesti kristityt näkisivät, ettei ihmisen maallisen kauneuden vaalimisella ole niin väliä? Ap
En paheksu normaalia ulkonäön hoitoa, hiusten hoitoa ja meikkaamista ym, mutta jotenkin minusta on surullista, jos ihminen ei pysty näkemään itsessään sitä kauneutta, mikä hänessä luonnostaan on, vaan pyrkii sen peittämään ja kadottamaan. Minusta se kielii siitä, ettei itseään osaa ihan arvostaa niin paljon kuin pitäisi.
AP tässä vastauksessa olikin kysymys itsensä arvostamisesta eikä pelkästään ulkonäöstä ulkonäön takia (esim ottaa lävistyksen koska ei välitä miltä näyttää). Lisäksi estetiikka on kyllä varmasti mukana kristillisyydessäkin. Pitääkö ihmisen/naisen olla aina kaunis? Ei varmastikaan, mutta estetiikka/harmonia/jingjang asiat ovat kyllä ihmiskunnassa isosti esillä.
Pitääkö ihmisen/naisen olla aina kaunis? Ei varmastikaan, mutta estetiikka/harmonia/jingjang asiat ovat kyllä ihmiskunnassa isosti esillä.
Jospa sen tatuoidun/lävistetyn/kikkailijan mielestä hän nimenomaan pyrkii esteettisyyteen, mutta vallitsevat kauneuskäsitykset (esim. nykyinen laihuuden ihannointi) eivät hänestä ole tavoittelemisen arvoisia?
...tai niin no, nyt kun ajattelee niin jokaisella kulttuurilla, aikakaudella ja jokaisella yksilölläkin on omat käsityksensä siitä, mikä on kaunista. Jotkut venyttävät alahuulta, jotkut kaulaa kultarenkailla, jotkut kutistavat jalkoja, puikuloivat takaraivoa - kyllähän siihen porukkaan nahkansa kuvioijat ja niiteillä koristelijatkin tietysti mahtuu.
Minun silmiini lautasenkokoiset reiät venytetyissä korvalehdissä tai suttuiset tatuoinnit eivät ole kauniita.
Jos paheksuu laihuuden ihannointia niin mikä ihmeen logiikka on siinä, että ottaa tatuoinnin protestoidakseen? Eikö pitäisi pikemminkin mennä kebabille? Olen nähnyt monta laihaa tatuoitua ihmistä.
Pitääkö ihmisen/naisen olla aina kaunis? Ei varmastikaan, mutta estetiikka/harmonia/jingjang asiat ovat kyllä ihmiskunnassa isosti esillä.
Jospa sen tatuoidun/lävistetyn/kikkailijan mielestä hän nimenomaan pyrkii esteettisyyteen, mutta vallitsevat kauneuskäsitykset (esim. nykyinen laihuuden ihannointi) eivät hänestä ole tavoittelemisen arvoisia?
Näin tuossa vähän aikaa sitten kuvia goottihäistä ja siinä oli kauniilla tytöllä kaljuksi ajeltu pää edestä mutta takaa pitkä, kihara tukka. Ihan kivalta näytti, ei ollut ns. omaan makuuni mutta en lähtisi haukkumaankaan sillä kuvien perusteella kampaus oli todella tytön "näköinen". Kuitenkin noita itkijöitä ja naurajia riitti ihan ketjuksi asti, "miksi nuori tyttö pilasi tukkansa" jne. paskaa. Kummallinen yhteiskunta; oletetaan että nainen paitsi meikkaa, pitää itsensä karvattomana ja sopusuhtaisena mutta myös vastaa yleisiä kauneuskäsityksiä!! Mikään muu ei ole ok, jo karvainen nainen aiheuttaa miehissä puistatusta (ja osalle tulee ihan uutisena että naisellakin kasvaa karvaa mm. pyllyssä ja se on ihan normaalia, toki yksilöllistä), tatuoinneista tai läväreistä nyt puhumattakaan...
Muistan kun aloin värjäämään tukkaani seiskalla. Isäni itki sitä kun pitkä, maantien värinen tukkani lyheni mustaksi "poikatukaksi" joka oikeasti näyttikin hyvältä. Äitinikin huokaili että pitikö siitä tehdä "noin lyhyt" vaikka tukka oli todella hyväkuntoinen lyhyenä.
Kun lävistin korvani aikuisiällä (3 reikää per korva), sukulainen parkaisi että kivat korvat menin pilaamaan! En lähtenyt mukaan posliinitrendiinkään ja siitähän tuli kommenttia milloin missäkin...pahimmillaan sänkypuuhat loppuivat siihen paikkaan. Ei mene kallooni miksi ihminen ei kelpaa sellaisena kun itse tahtoo olla?
Maailma on täynnä erilaisia meikkejä, koruja jne. keinoja muunnella itseään- mutta silti vain 10% niistä ovat "hyväksyttyjä"??
kieltäytyvät tarjolla olevasta p****sta siksi ettei sitä ole ajeltu posliiniksi
Eivät tatuoinnit ja lävistykset tosiaan lihota xD
Tarkoitin sitä, että ulkonäkökikkailijan (käytetään nyt tällaista nimitystä) kauneuskäsite on erilainen kuin nykyinen vallitseva kauneuskäsite, johon sisältyy esim. laihuuden ihannointi.
Eli ulkonäkökikkailijan kauneuskäsite sisältää vaikkapa lävistyksen, mutta yleinen kauneuskäsite ei.
Laihuuden ihannoinnin otin esiin siksi, että vallitseva kauneuskäsite ei ole läheskään aina millään tapaa se suositeltavin. Sehän on nähty kautta historian.
koska tatuoitukin voi ihannoida laihuutta.
Elämä helpottuu ja ketjut lyhenee kun ei hinkkaa pilkkua aiheetta.
En paheksu normaalia ulkonäön hoitoa, hiusten hoitoa ja meikkaamista ym, mutta jotenkin minusta on surullista, jos ihminen ei pysty näkemään itsessään sitä kauneutta, mikä hänessä luonnostaan on, vaan pyrkii sen peittämään ja kadottamaan. Minusta se kielii siitä, ettei itseään osaa ihan arvostaa niin paljon kuin pitäisi.
Ymmärtäisin kyllä, jos joku olisi sitä mieltä, että ihmisen pitäisi olla aivan naturel arvostaakseen sitä, mitä on, mutta näillä perusteilla kyse on musta selvästi makuasiasta ja itsetuntojutuilla hurskastelu on turhaa.
Ovathan meikkaaminen, lävistäminen (otaksun kirjoittajan hyväksyvän korvakorut, kestopigmentointi, ihokarvojen poistaminen ja muut nykypäivän normaaliin kauneudenhoitoon liittyvät asiat selvästi luonnollisen kauneuden muokkaamista itselle mieluisampaan suuntaan. Ovatko myös ne merkkejä itsearvostuksen puutteesta?
Siinä leikkaako itselleen kaljun vai muun, tavallisemman kampauksen tai lävistääkö korvansa vai huulensa kun ei ole edes aste-eroa tähän toimintaan. Tatuoinneista, venytyskoruista ja muista vastaavista pysyvämmistä ilmiöistä voi viritellä ihan oman aihionsa, mutta silti, on aika vaikea väittää, että ulkonäön muokkaaminen on osoitus omanarvontunnon puutteesta saattamatta joitakin nykynaisen perustoimia arveluttavaan valoon.
Allaolevaan täytyy kommentoida, että tunnen todellakin tällaisen ihmisen! Eli ei sekään mahdotonta ole. ;D
Se mua kummastuttaa, miten monelta mun pointti meni niin täysin ohi. Keskitytään siihen, miten tatuoinnit on hyi olkoon rumia, muttei tajuta ongelman todellista luonnetta, vaikka rautalangasta väännetään.
Että naisen täytyy, jos ulkonäölleen jotain tekee, pyrkiä yleisen kauneusihanteeseen, eikä tehdä kaikkia niitä kummia juttuja, jotka ehkä juuri hänestä ovat kivoja. Jos kuitenkin pyrkii omaan kauneusihanteeseensa, on jotenkin outo, hullu tai vähintäänkin itsetunto-ongelmainen! :O
No eipä mulla muuta.