Parisuhdeleirin tehtävä: millä %:lla uskot, että olette loppuelämän yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat liian varmoja avio/avomiehistään.

Heille ei tule edes mieleen, että tuo tavallinen tallaaja, tuo mun arkipäiväinen mieheni saattaisi kelvata muillekin naisillekin.

Siksi niin monet naiset tälläkin palsalla itkee eroaan ja kertovat miten paljon on rakkautta itsellä jäljellä, mutta mies ihastui toiseen.

Kun missään vaiheessa ei osata ottaa huomioon sitä, että ero on aina mahdollinen.

Kantsis lukea jokin ihmisuhde-tai rakkauselämästä kirjoitettu psykologinen kirja, joissa näistä asioista kerrotaan selko suomella.

Kelvata? Ajatteletko ihmisten olevan yhdessä, koska he eivät kelpaa muille? 🤣

Vierailija kirjoitti:

Typerä kysmys noin matematiikan kannalta. Todennäköisyys on tietenkin 50 %. Joko erotaan tai ei. 

Mahdollisten erilaisten tapausten määrä ei määritä todennöisyyttä että ne tapahtuvat. 

95%, ei 100%, koska jos ajattelisin niin, suhde helposti olisi itsestään selvä ja se on nähty mihin se johtaa. Tämä siis mun ajatus, josta ei kannata kimpaantua.

Ap, näit itse kuinka paljon ihmisten vastauksissa voi olla hajontaa ja silti luulet tietäväsi että miehesi vastaisi saman 100 % kuin sinä itsekin. Miksi?

100 % molemmilla. Mistäkö tiedän? a) meidän seksihalut ja -tarpeet kohtaavat täydellisesti b) miellytämme toisiamme ulkoisesti c) saamme toisemme nauramaan d) arvomaailmamme on sama

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 100%.

Jos taas mieheni olisi vastauksensa kanssa noin epärealistinen, pitäisin melko realistisena, että ero on todennäköisempää kuin loppuelämä yhdessä.  On hyvä pitää mielessä elämän realiteetit, niin toista ei ala pitää itsestäänselvyytenä. 

Vierailija kirjoitti:

100 % molemmilla. Mistäkö tiedän? a) meidän seksihalut ja -tarpeet kohtaavat täydellisesti b) miellytämme toisiamme ulkoisesti c) saamme toisemme nauramaan d) arvomaailmamme on sama

Et sitten listannut mitään mikä tarkoittaisi just teidän varmaa yhdessäoloa. Jos multa kysyttäis noilla spekseillä, sanoisin 70%. Ai miksi? Koska a) monen muunkin vastaantulevan seksihalut kohtaa teidän kanssa b) ulkoinen miellyttäminen ei tarkoita mitään ja katso kohta a) c) katso kohta a) ja d)katso edellä olevat

Sellasta

Vierailija kirjoitti:

95%, ei 100%, koska jos ajattelisin niin, suhde helposti olisi itsestään selvä ja se on nähty mihin se johtaa. Tämä siis mun ajatus, josta ei kannata kimpaantua.

Ja mun mies realistina sanoisi varmaan 85-90%. Hän on varma meistä, mutta juuri tuo, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Hän on esimerkiksi sanonut, että jos hän vammautuisi pahoin vielä näin nuorena, hän mieluummin eroaisi minusta kuin ”estäisi” minua löytämästä uutta rinnallakulkijaa. Se kertoo paljon, siitä rakkaudestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 100%.

Jos taas mieheni olisi vastauksensa kanssa noin epärealistinen, pitäisin melko realistisena, että ero on todennäköisempää kuin loppuelämä yhdessä.  On hyvä pitää mielessä elämän realiteetit, niin toista ei ala pitää itsestäänselvyytenä. 

Meillä on niin pitkä suhde jo takana, että kumpikin tietää mitä loppuelämältä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 % molemmilla. Mistäkö tiedän? a) meidän seksihalut ja -tarpeet kohtaavat täydellisesti b) miellytämme toisiamme ulkoisesti c) saamme toisemme nauramaan d) arvomaailmamme on sama

Et sitten listannut mitään mikä tarkoittaisi just teidän varmaa yhdessäoloa. Jos multa kysyttäis noilla spekseillä, sanoisin 70%. Ai miksi? Koska a) monen muunkin vastaantulevan seksihalut kohtaa teidän kanssa b) ulkoinen miellyttäminen ei tarkoita mitään ja katso kohta a) c) katso kohta a) ja d)katso edellä olevat

Sellasta

Ööö, no meidän molempien mittapuun mukaan on - tosi yksinkertaista hei. Todella harvalla on tällaiset seksihalut ja samat kiinnostuksen kohteet tällä saralla. Mies on joskus nauranutkin kun juteltiin pettämisestä, että miksi ihmeessä lähtisi ajelemaan ladalla kun on mersu kotona.  Harva pari nauraa näin huonolle ja kuivalle huumorille mille me nauretaan. Meistä molemmista on siis tärkeää, että puoliso saa toisen nauramaan. Ja samanlaista arvomaailmaakaan ei ihan heti tule vastaan. Ulkonäkö rapistuu vuosien saatossa mutta kumpikin näkee toisessa sen saman ihanan kuin mikä oli kun 10 v sitten kohdattiin.

Sä arvostelija taidat olla aaveelaiselle tyypillinen average jane, joka et ikinä tuu elämään näin ihanassa parisuhteessa, koska sun perusoletus on, että sellaisia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

No en mä osaisi tollaseen vastata. Sataa prosenttia en ainakaan laittaisi, koska ei sellaista suhdetta voisi ollakaan josta voisin täysin varmasti sanoa että ollaan loppuelämä yhdessä. Loppuelämää kuitenkin parhaimmillaan 70 vuotta jäljellä, siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Mä sanoisin, että jos ei usko, niin siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Mä laittaisin 100 %, koska toivon niin. Jos mies laittaisi vaikka 50 %, niin alkaisin miettimään eroa ja siihen johtavia syitä. 25 % olisi jo suoraa vittuilua ja tarkoittaisi eroa.

Vierailija kirjoitti:

100 % molemmilla. Mistäkö tiedän? a) meidän seksihalut ja -tarpeet kohtaavat täydellisesti b) miellytämme toisiamme ulkoisesti c) saamme toisemme nauramaan d) arvomaailmamme on sama

Näiden perusteella todennäköisyytenne on noin 25%. Mistäkö tiedän? Koska seksihalut ja -tarpeet tulevat muuttumaan elämän aikana useita kertoja, enteilee pahaa jos suhde perustuu sille odotukselle, että ne ovat koko ajan samat yhtäaikaa molemmilla. Myös ulkoiselle miellyttävyydelle perustuva suhde tulee todennäköisesti päättymään, koska ulkonäkö rapistuu molemmilla. Ja samoin tulevat muuttumaan myös arvomaailmat ja olemaan erit elämän eri vaiheissa. 

25% todennäköisyyden saatte siitä, että saatte toisenne nauramaan :) Se on hyvä.

Itse jos haluaisin parantaa loppuiän suhteen mahdollisuuksia, panostaisin sopeutumiskykyyn ja siihen ettei lyö asioita liiaksi lukkoon etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 100%.

Jos taas mieheni olisi vastauksensa kanssa noin epärealistinen, pitäisin melko realistisena, että ero on todennäköisempää kuin loppuelämä yhdessä.  On hyvä pitää mielessä elämän realiteetit, niin toista ei ala pitää itsestäänselvyytenä. 

Meillä on niin pitkä suhde jo takana, että kumpikin tietää mitä loppuelämältä haluaa.

Tää on viisas vastaus :-) Meilläkin on aikuinen parisuhde, mies oli 30 ja mä 40 kun tavattiin 10 v sitten ja todellakin tiedetään mitä on ollut ja mitä haluaa ja siksi ollaankin niin varmoja toisistamme. 

t. Yksi 100% vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 % molemmilla. Mistäkö tiedän? a) meidän seksihalut ja -tarpeet kohtaavat täydellisesti b) miellytämme toisiamme ulkoisesti c) saamme toisemme nauramaan d) arvomaailmamme on sama

Näiden perusteella todennäköisyytenne on noin 25%. Mistäkö tiedän? Koska seksihalut ja -tarpeet tulevat muuttumaan elämän aikana useita kertoja, enteilee pahaa jos suhde perustuu sille odotukselle, että ne ovat koko ajan samat yhtäaikaa molemmilla. Myös ulkoiselle miellyttävyydelle perustuva suhde tulee todennäköisesti päättymään, koska ulkonäkö rapistuu molemmilla. Ja samoin tulevat muuttumaan myös arvomaailmat ja olemaan erit elämän eri vaiheissa. 

25% todennäköisyyden saatte siitä, että saatte toisenne nauramaan :) Se on hyvä.

Itse jos haluaisin parantaa loppuiän suhteen mahdollisuuksia, panostaisin sopeutumiskykyyn ja siihen ettei lyö asioita liiaksi lukkoon etukäteen.

Mun pitää näyttää tää viestiketju miehelle illalla :-D Ihana ennustajaeukko palstalla <3 

65%. Rakastan miestäni yli kaiken ja hänkin minua ja koen, että löysin itselleni sopivan kumppanin ja minua itseasiassa lykästi toden teolla. Samankaltaiset arvot ja mielenkiinnonkohteet, mies on (oikeasti) kiltti, perhekeskeinen ja välittävä.

Kyseessä on kuitenkin toinen vakava suhteeni ja ikää mulla 22. Yli kolme vuotta nyt pidetty yhtä, mikä on tässä iässä aika paljon. Ensihuuma on ohi.

Olisi kuitenkin tosi naiivia ajatella, että tullaan ihan varmasti olemaan koko loppuelämä edessä. Ihmiset muuttuu. Toivon tottakai, ettei koskaan ikinä erota, mutta olen tässä asiassa realisti.

99%, olemme "sielunkumppaneita" ja lisäksi mahdollistamme toisillemme kummankin unelmien elämän. Kuitenkin aina voi tapahtua jotain yllättävää, esimerkiksi jotkin aivovauriot voivat muuttaa henkilön luonteen tai hävittää muistin. En siis jättäisi puolisoani jos hänelle kävisi näin onnettomasti, mutta jos hän ei enää haluaisi olla kanssani esim. muuttuneen luonteensa vuoksi en välttämättä voisi sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin ehkä 40 % ja siitäkin suurin osa tulee siitä, että viimeiset 10 vuotta on ollut sellaista suossa tarpomista, mentaliteetilla että kerran naimisiin on menty, niin naimisissa pysytään. Siis kun ei tähän mennessä ole saatu erotuksi, niin saadaanko myöhemminkään, vaikka ihan hirveät kymmenen vuotta on ollutkin...

Samansuuntaiset ajatukset minullakin. Tosin, vaikka on haasteellista, on meillä välillä myös hetkiä, kun kaikki on hyvin ja olemme onnellisia. En vain tiedä, kuinka kauan nuo pienet hetket pystyvät kannattelemaan kun kokonaistilanne on mikä on, vaikka toisiamme rakastammekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puolelta varmaan 90 % (never say never) mutta mieheltä kysyessä riippuu ihan hetkestä, mihin suuntaan herran tuuliviiri sattuu lepattamaan, printtaileeko hän avioeropapereita vai ottaako mun nimeä tatskana ihoonsa, räyhääkö hän muuttavansa pois vai suunnitteleeko eläkepäiviksi yhdessä ulkomaille muuttoa... eli suhahtelee varmasta nollasta sataan millä hetkellä satut kysymään... onko rasittavaa, no joo mutta en noita oikeen kommentoi, hymistelen vaan ja tasaantuu siitä itekseen. Mun mielestä meillä menee loistavasti :D

Onko miehelläsi joku mt häiriö? Kaksisuuntainen?

Se on vaan vähän semmonen... pirskahteleva. Pitää asioita sisällään ja sitten ne törähtää ulos ja sit helpottaa kun vastassa on vaan rauhallista keskustelua. Olis tietysti parempia puhua aina kaikki heti mutta oikeesti varmaan harvempi pystyy aina kypsään ja tasapainoiseen kommunikaatioon. Tää on tämmönen ärsytysasteen asia eikä mikään oikea ongelma.

Puoliso on jo häipynyt elämästä, eli kysymys ei ole kovin relevantti.

Itse kävin pari vuotta sitten kuolemanportilla. Sen perusteella sanoisin 80%. Voi olla, että toisesta aika jättää ennen vanhuutta, eikä vanhanakaan samaan aikaa kuolla, mutta muuten: until death do us part.