Lue keskustelun säännöt.
Taas se alkaa: wilman piippaaminen teinin epäonnistumisten merkiksi
11.08.2021 |
Munkin mielestä wilma on hyvä työkalu yhteydenpitoon kun se toimii, MUTTA...
Mulla on nyt ysiluokkalainen ADHD-poika. Syö lääkkeitä, mutta siitä huolimatta koulunkäynti on raskasta. Poika väsyy nopeasti keskittymistä vaativissa hommissa ja muuttuu levottomaksi. Olen yrittänyt saada lasta pienryhmäopetukseen jo ala-asteelta lähtien: tuloksetta. Ei oo resursseja, paikat joita on muutenkin liian vähän, menee niille joilla on oikeasti haasteita oppimisessa. Niimpä poika yrittääkin vain kaikin voimin selviytyä päivästä toiseen sellaisessa ympäristössä, joka väsyttää ja ahdistaa häntä. Kun poika väsyy ja keskittymiskyky loppuu, alkaa se hälinä ja paikoillaan on vaikea olla.
Ymmärrän, että tuo hälinä häiritsee muita ja pakkohan siihen on silloin opettajien puuttua. Siltikin tuntuu vaan niin pahalta, kun katsoo oman lapsen wilmamerkintöjä ja kaikki on negatiivisia huomautuksia milloin mistäkin. Kun oon kysynyt pojalta, että milloin viimeksi on saanut kuulla jotain hyvää palautetta, toinen kohtauttaa vaan olkiaan. Se sattuu äitiäkin.
Viime syksynä pojalla oli oikein paha murrosikä, koulussa oli vaikea olla ja poika imi kaikki opettajien torut itseensä. Se näkyi tunneilla opettajille pään aukomisena tai passiivisuutena ja opettajat varmasti piti poikaa kunnon häirikkönä. Poika kuitenkin itse sanoi, että yritti vaan puolustaa itseään. Tuosta huonosta käytöksestä tulikin pojalle paljon ongelmia koulussa, usein oli puhuttelussa ja vaikka missä kärsimässä rangaistuksia. Kotona mä näin kuitenkin herkän pojan jota jatkuvat torut ja ojentelut satutti. Poika hoki mullekin koko ajan jos meille tuli riitaa, ettei oo missään hyvä ja hänestä ei tykätä.
Lapsi ei itse ymmärrä miksi saa jatkuvasti pahaa palautetta. Kokee, että tekee tunneilla parhaansa, mutta keskittyminen ei ihan riitä. Oon ollut kouluun yhteydessä ja on puhuttu tästä, ymmärrän, että opettajakaan ei voi katsoa huonoa käytöstä läpi sormien, ettei muutkin oppilaat lähde siihen. Tuntuu vaan niin pahalta, kun toisen itsetunto on poljettu ihan maahan. Tänäänkin lähti kouluun ja läpällä heitti että "pidä vaan äänet päällä, kun ope varmaan taas laittaa sulle viestiä kun oon niin hirveen paska kaikessa." Pahalta tuntuu.
Kommentit (69)
Me oltiin pojan kanssa muutama vuosi sitten samassa tilanteessa. Ei siinä auttanut kun yrittää vaan pojalle kotona osoittaa rakkautta ja välittämistä. Nyt poika opiskellut ammatin (opiskelu meni todella hyvin, kun oli mieluisa ala ja pääsi tekemään asioita) ja normaali työssä käyvä nuori mies.
Ole siis vaan tukena äläkä anna lapsen ottaa liikaa itseensä. Helpommin sanottu kuin tehty mutta onnistut varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Wilma pakollinen olla , EI OLE.
Ymmärrän ap, pahalta tuntuu. Kuvaat tilannetta hyvin, ja avaat senkin, että ymmärrät opettajaa ja luokan tilanteen. Kuitenkin, ei voi olla noin, kenenkään kohdalla, että koko ajan vaan sataa negatiivista palautetta. Jos poika kuitenkin tekee parhaansa ja yrittää - omaan tasoonsa nähden - niin sehän on jo valtavan hyvä asia, keneltäkään ei voi enempää vaatia. Ja kaikesta hyvästä, pienestäkin, pitäisi antaa positiivista palautetta, näillä erityislapsilla vielä herkemmin. Hyvä vahvistaa hyvää:)
Huono käytös ja levottomuus on toki asia, joka herkästi häiritsee muita, mutta eipä se jatkuva negatiivinen palautekaan tilannetta todellakaan paranna!
Voi harmi sentään, kun tuo pienryhmäopetus ei ole onnistunut. Mietin, olisiko tälle palautteelle kuitenkin jotain tehtävissä. Joku moniammatillinen neuvottelu, opettajat, koulukuraattori, rehtori.
Kylläpä on taas aikuista ja rakentavaa kommentointia. Tämä aamu näyttää monille olevan erityisen vaikea. AP:n keinot ovat aika vähissä: pitää vain yrittää sinnikkäästi pommittaa viranomaisia avun saamiseksi. Apua tarvitsisi myös kommentoija, jonka ulostulon ainoa pointti on väheksyntä ja herjaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No päähänkö pitäisi taputtaa?? Poikasi pilaa muiden oppimismahdollosuuksia oli ADHD tai ei, kaikilla on lain mukaan oppimisrauha ja oikeus. Lapsesi ei todellaan kuulu normaaliluokalle mutta jos ei muuta ole niin minkä sille voi. Tottahan se on, ei kukaan pidä tuollaisista tunnin pilaajista. Opettajan aika menee kaheliin poikaasi, kun ajan pitäisi mennä opettamiseen.
Ei pidä taputtaa päähän. Mutta miltä sulta tuntuisi joka päivä saada lapsestasi huonoa palautetta ja nähdä miten se lannistaa sun lapsen? Ennen oli niin yritteliäs ja touhukas, nyt ei oikein mitään halua tehdä "kun ei kuitenkaan osaa". Jos tulee riitaa kaverin kanssa niin on kotona kun perseelle ammuttu karhu. Mun kanssa riidellessä hokee olevansa "ihan paska kaikessa" ja "ei kukaan musta tykkää". Miltä tuntuisi? Olen oikeasti huolissani siitä, miten poika tuon kestää. Kestäisikö aikuinenkaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Poista se sovellus.
Tai ihan vaan asetuksista ilmoitukset veke.
Mulle tulee maili kun wilmassa on viesti, mikään tuntimerkintä ei piippaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattitaidottomuutta. Opettajien pitäisi saada eri ohjeet noihin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap, pahalta tuntuu. Kuvaat tilannetta hyvin, ja avaat senkin, että ymmärrät opettajaa ja luokan tilanteen. Kuitenkin, ei voi olla noin, kenenkään kohdalla, että koko ajan vaan sataa negatiivista palautetta. Jos poika kuitenkin tekee parhaansa ja yrittää - omaan tasoonsa nähden - niin sehän on jo valtavan hyvä asia, keneltäkään ei voi enempää vaatia. Ja kaikesta hyvästä, pienestäkin, pitäisi antaa positiivista palautetta, näillä erityislapsilla vielä herkemmin. Hyvä vahvistaa hyvää:)
Huono käytös ja levottomuus on toki asia, joka herkästi häiritsee muita, mutta eipä se jatkuva negatiivinen palautekaan tilannetta todellakaan paranna!
Voi harmi sentään, kun tuo pienryhmäopetus ei ole onnistunut. Mietin, olisiko tälle palautteelle kuitenkin jotain tehtävissä. Joku moniammatillinen neuvottelu, opettajat, koulukuraattori, rehtori.
Näinhän se on. Tuo positiivinen palaute olisi niin tärkeää! Pitää muistaa kotona sitä antaa enemmänkin kun aihetta on.
Tosiaan oon ala-asteesta selvittänyt asiaa itse aktiivisesti. Jotenkin tuntuu että meidän perhe on jätetty tähän tilanteeseen aivan yksin. Kukaan ei oikein osaa auttaa levitellään vaan käsiä, että ei oo resursseja. Viime vuonna meillä oli koulun kanssa teams (minä, luokanvalvoja, rehtori, koulukuraattori, erkkaope, poika itsekin jonkun aikaa). Puhuttiin paljon siitä, että miten poikaa voisi paremmin koulussa tukea. Kyllähän sitä itku tuli kun selitin miten poika on muuttunut. On niin herkässä iässä ja palaute omasta toiminnasta on tuota. Ottaa niin itseensä kaiken. Kyllä koulun päässä mun mielestä huoli ymmärrettiin ja otettiin vakavasti, mutta mitään konkreettista ei oikein tapahtunut. Kuraattorin juttusilla poika pari kertaa kävi, mutta ei omien sanojensa mukaan halunnut puhua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette lue niitä viestejä ja merkintöjä. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin pojan kanssa muutama vuosi sitten samassa tilanteessa. Ei siinä auttanut kun yrittää vaan pojalle kotona osoittaa rakkautta ja välittämistä. Nyt poika opiskellut ammatin (opiskelu meni todella hyvin, kun oli mieluisa ala ja pääsi tekemään asioita) ja normaali työssä käyvä nuori mies.
Ole siis vaan tukena äläkä anna lapsen ottaa liikaa itseensä. Helpommin sanottu kuin tehty mutta onnistut varmasti.
Kiitos. Ihana kuulla että teillä asiat nyt noin hyvin. Tämä loi toivoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi pojallasi on sinut. Mieti kuinka moni joutuu tuossa samassa tilassa olemaan täysin yksin, vieläpä mahdollisesti omat vanhemmat painii omien samankaltaisten ja pahempien ongelmienkin kanssa, kuten päihdeongelmat, elämänhallinnan ongelmat, mt-ongelmat..) Pointti ei ole korostaa, että jollain muulla mene huonommin - älä valita. Vaan korostaa sitä, että vaikka se onkin raskasta, sinun tukesi ja apusi on aina vaan pelkkää plussaa tässä tilanteessa. Älä siis luovuta! Toivottavasti saatte tarvitsemaanne apua. Olisiko mitään vertaistukea, keskusteluryhmiä tarjolla?
Murrosikä on muutenkin todella haasteellista aikaa monelle nuorelle. Silloin käy niin paljon läpi asioita ja tunteita, että varmasti erityslapselle erityisen raskasta aikaa.
Voimia ♡
Onko lapsella kavereita, harrastuksia joista saa myönteistä palautetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wilmasta puuttuu positiiviset pikanapit. Ainakin meidän koulun wilmassa. Myöhästymisen ja negatiivisen merkinnän saa nappia painamalla. Positiivisen vain hyvästä tuntityöskentelystä, ja tämä edellyttää sanallista avaamista.
Että miksiköhän sitä negatiivista tulee jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Ette lue niitä viestejä ja merkintöjä. Ongelma ratkaistu.
Olisikin näin yksinkertaista. Lapsi kuitenkin saa tunneillakin jatkuvaa palautetta toiminnastaan ja käytöksestään, joista lähes kaikki on negatiivista. Kun kysyy lapselta että milloin sua on joku kehunut niin lapsi kohauttaa vaan olkia. Kyllä väärin on mennyt. Miten nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttaa jatkuva negatiivinen palaute? Ei se koulussa näytä ja sano että se satuttaa mutta kotona voi tulla itkukin. Ap
Kylläpä tuli paha mieli sun pojan takia. Käykääpä vielä yksi keskustelu siitä, onko noi wilmamerkinnät mahdollista tehdä niin, että ne eivät näy teille, koska poikahanon jo suullisen palautteen saanut, tarviiko enää kirjallista? Ja sitten pitäkää pojan kanssa tarkka huoli siitä, että noi merkinnät koskee vain sitä tuntityöskentelyä. Eli läksyt on tehty, kirjat ja kynät on aina mukana, tunneilla ollaan ajoissa ja kokeisiin on valmistauduttu huolella. Sekin jo tuo pojalle sitten edes jotain onnistumisen tunnetta, kun nämä hommat, missä ns. terveet stiplaa vaan huolimattomuuttaan, hän hoitaa kunnialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette lue niitä viestejä ja merkintöjä. Ongelma ratkaistu.
Olisikin näin yksinkertaista. Lapsi kuitenkin saa tunneillakin jatkuvaa palautetta toiminnastaan ja käytöksestään, joista lähes kaikki on negatiivista. Kun kysyy lapselta että milloin sua on joku kehunut niin lapsi kohauttaa vaan olkia. Kyllä väärin on mennyt. Miten nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttaa jatkuva negatiivinen palaute? Ei se koulussa näytä ja sano että se satuttaa mutta kotona voi tulla itkukin. Ap
Tuo on totta kai todella ikävä tilanne, mutta mistäpä sitä positiivista palautetta saa, jos vaan häiriköi...
Vierailija kirjoitti:
No päähänkö pitäisi taputtaa?? Poikasi pilaa muiden oppimismahdollosuuksia oli ADHD tai ei, kaikilla on lain mukaan oppimisrauha ja oikeus. Lapsesi ei todellaan kuulu normaaliluokalle mutta jos ei muuta ole niin minkä sille voi. Tottahan se on, ei kukaan pidä tuollaisista tunnin pilaajista. Opettajan aika menee kaheliin poikaasi, kun ajan pitäisi mennä opettamiseen.
No lapsen mollaaminenhan ei varmasti auta tilannetta millään lailla, pahentaa sitä vain.
Kun tilanne nyt on ollut jo 20 vuotta se, että erilaisia ei voida yhteiskunnasta kätevästi piilottaa johonkin varastoon, niin opettajien kannattaisi opiskella keinoja, joilla tilanteen luokissa voisi kääntää kaikkien hyväksi. Hyväksi erityisille ja hyväksi niille muille ja ihan erityisen hyväksi keskimääräistä lahjakkaammille. Sellaisia keinoja nimittäin on, eikä ne vaadi edes enempää työtä, vain enemmän osaamista ja vähemmän negatiivisuutta. Mutta jostain syystä opettajia on vaikea saada näihin koulutuksiin, vaikka ne vietäisiin koululle ja olisivat ilmaisia ja kuuluisivat työaikaan.
Minäpä kerron läheisestäni, josta kukaan ei koskaan usko nykyään, että hänellä oli vakavia keskittymisongelmia ja käytöshäiriöitä kouluaikoina. On niin tasapainoinen, menestynyt ja onnellinen aikuinen. Meidän aikoihin ei vaan mistään adhd:sta puhuttu. Oli vaan kiltit ja tuhmat lapset. Opettajat olivat mitä oli ja niitä kunnioitettiin, teki ne mitä tahansa. Heiltä ei vaadittu muuta kuin että oli joskus päässyt asemaansa ja yhteydenpitoa koulun ja kodinvälillä hoiti siniset reissuvihot, jotka jäivät monesti matkalle...
Se ON mahdollista saavuttaa parempaa tulevaisuudessa. Minun läheisellä oli paljon muuta itsetuntoa tukevia tekijöitä ympärillä, läheiset perhesiteet, mukavia harrastuksia, hyviä kavereita ym. Panostakaa niihin.
Wilma piippaa? Itsellä menee Wilma viestit ihan äänettömästi sähköpostiin, sinne tulleen linkin kautta käyn sitten lukemassa ne.