Lue keskustelun säännöt.
Taas se alkaa: wilman piippaaminen teinin epäonnistumisten merkiksi
11.08.2021 |
Munkin mielestä wilma on hyvä työkalu yhteydenpitoon kun se toimii, MUTTA...
Mulla on nyt ysiluokkalainen ADHD-poika. Syö lääkkeitä, mutta siitä huolimatta koulunkäynti on raskasta. Poika väsyy nopeasti keskittymistä vaativissa hommissa ja muuttuu levottomaksi. Olen yrittänyt saada lasta pienryhmäopetukseen jo ala-asteelta lähtien: tuloksetta. Ei oo resursseja, paikat joita on muutenkin liian vähän, menee niille joilla on oikeasti haasteita oppimisessa. Niimpä poika yrittääkin vain kaikin voimin selviytyä päivästä toiseen sellaisessa ympäristössä, joka väsyttää ja ahdistaa häntä. Kun poika väsyy ja keskittymiskyky loppuu, alkaa se hälinä ja paikoillaan on vaikea olla.
Ymmärrän, että tuo hälinä häiritsee muita ja pakkohan siihen on silloin opettajien puuttua. Siltikin tuntuu vaan niin pahalta, kun katsoo oman lapsen wilmamerkintöjä ja kaikki on negatiivisia huomautuksia milloin mistäkin. Kun oon kysynyt pojalta, että milloin viimeksi on saanut kuulla jotain hyvää palautetta, toinen kohtauttaa vaan olkiaan. Se sattuu äitiäkin.
Viime syksynä pojalla oli oikein paha murrosikä, koulussa oli vaikea olla ja poika imi kaikki opettajien torut itseensä. Se näkyi tunneilla opettajille pään aukomisena tai passiivisuutena ja opettajat varmasti piti poikaa kunnon häirikkönä. Poika kuitenkin itse sanoi, että yritti vaan puolustaa itseään. Tuosta huonosta käytöksestä tulikin pojalle paljon ongelmia koulussa, usein oli puhuttelussa ja vaikka missä kärsimässä rangaistuksia. Kotona mä näin kuitenkin herkän pojan jota jatkuvat torut ja ojentelut satutti. Poika hoki mullekin koko ajan jos meille tuli riitaa, ettei oo missään hyvä ja hänestä ei tykätä.
Lapsi ei itse ymmärrä miksi saa jatkuvasti pahaa palautetta. Kokee, että tekee tunneilla parhaansa, mutta keskittyminen ei ihan riitä. Oon ollut kouluun yhteydessä ja on puhuttu tästä, ymmärrän, että opettajakaan ei voi katsoa huonoa käytöstä läpi sormien, ettei muutkin oppilaat lähde siihen. Tuntuu vaan niin pahalta, kun toisen itsetunto on poljettu ihan maahan. Tänäänkin lähti kouluun ja läpällä heitti että "pidä vaan äänet päällä, kun ope varmaan taas laittaa sulle viestiä kun oon niin hirveen paska kaikessa." Pahalta tuntuu.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
"Viime syksynä pojalla oli oikein paha murrosikä, koulussa oli vaikea olla ja poika imi kaikki opettajien torut itseensä. Se näkyi tunneilla opettajille pään aukomisena tai passiivisuutena ja opettajat varmasti piti poikaa kunnon häirikkönä. Poika kuitenkin itse sanoi, että yritti vaan puolustaa itseään. Tuosta huonosta käytöksestä tulikin pojalle paljon ongelmia koulussa, usein oli puhuttelussa ja vaikka missä kärsimässä rangaistuksia. Kotona mä näin kuitenkin herkän pojan jota jatkuvat torut ja ojentelut satutti. Poika hoki mullekin koko ajan jos meille tuli riitaa, ettei oo missään hyvä ja hänestä ei tykätä.
Lapsi ei itse ymmärrä miksi saa jatkuvasti pahaa palautetta. Kokee, että tekee tunneilla parhaansa, mutta keskittyminen ei ihan riitä. Oon ollut kouluun yhteydessä ja on puhuttu tästä, ymmärrän, että opettajakaan ei voi katsoa huonoa käytöstä läpi sormien, ettei muutkin oppilaat lähde siihen."
Sitten taitaa olla pojalla ymmärryksessä jotain vikaa...
Tässä kuvaan sitä kierrettä josta se negatiivinen palaute aina tulee.
Poika tekee tunnin alussa tehtäviä/kuuntelee ---> ei ikinä saa siitä hyvää palautetta (ja ymmärrän että opettajien vaikea kaikkea huomata ja kaikkeen puuttua, mutta siinä olisi mahdollisuus) ---> pojan keskittymiskyky loppuu ja tulee levottomuutta ---> alkaa negatiivinen palaute ---> poika kokee että tekee mitä vain tunnilla niin lopputulos on aina sama. Nyt luulee ettei hänestä tykätä tai että hän ei osaa mitään.
Tuo kierre pitäisi katkaista mutta vaikeaa se taitaa olla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa se lapsi täksi vuodeksi kotiopetukseen ja pankaa ensi vuodeksi johonkin kansanopistokympille suorittamaan peruskoulutodistus, jolla sitten voi pyrkiä seuraaviin kouluihin. Noilla kansanopistokympeillä opiskelee aika paljon erilaisia, joten niillä on kokemusta siitä, miten asiat järjestetään ja myös koulutusta asiasta.
Toki siis kotiopetuksessakin voi suorittaa peruskoulun oppimäärän, mutta veikkaan, että tässä vaiheessa lapsella on kertynyt kertaamisen tarvetta muutenkin ja vertailukelpoisen todistuksen saa helpoiten tuollaiselta kymppiluokalta.
Jatkuva mollaaminen ja lyttääminen ja moittiminen huonontaa lapsen mielialaa ja sitä kautta myös keskittymiskykyä. Lapsi ei enää edes pysty parempaan. Se ei siis ”korjaa” lapsen käytöstä millään lailla, vaan ainoastaan huonontaa sitä. Siksi kierre pitää saada katkaistua ja lapselle rauha. Rauhassa ollessaan hän pystyy keskittymään ja käyttäytymäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette lue niitä viestejä ja merkintöjä. Ongelma ratkaistu.
Olisikin näin yksinkertaista. Lapsi kuitenkin saa tunneillakin jatkuvaa palautetta toiminnastaan ja käytöksestään, joista lähes kaikki on negatiivista. Kun kysyy lapselta että milloin sua on joku kehunut niin lapsi kohauttaa vaan olkia. Kyllä väärin on mennyt. Miten nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttaa jatkuva negatiivinen palaute? Ei se koulussa näytä ja sano että se satuttaa mutta kotona voi tulla itkukin. Ap
Tuo on totta kai todella ikävä tilanne, mutta mistäpä sitä positiivista palautetta saa, jos vaan häiriköi...
Varmasti se poika tekee joskus jotain oikeinkin. Muuten olisi varmasti jo laitoksessa ja näkyisi siinä, ettei kotona voisi asua.
Minkä ne opettajat ja muu henkilökunta sille asialle voivat, että lapsesi ei ole ihan normaali koululainen... Koulutus, kuten kaikki muukin yhteiskunnassa, on tehty normaaleja ihmisiä silmällä pitäen. Ei kenenkään aika ja energia riitä tuollaisten erikoistapausten hoitamiseen niillä sektoreilla, joihin heitä ei ole tarkoitettu. Ymmärrän resurssipulan, mutta sekään ei ole opettajien vika - sinne suuntaan kun tunnut tykkäävän heittää sitä kylmää vettä.
Mullakin vähän samanlaisia kokemuksia adhd lapsesta ja yläasteesta. Valitettavasti. Mun pojalla adhd näkyi ylivilkkautena. Sai siis tehtyä tehtävät, mutta oli levoton. Kävi paljon juomassa ja vessassa tunneilla, terotti kynää, kävi kaverin luona... (Ja tuon tekemisen jälkeen aina rauhoittui tekemään tehtäviä. Jaloittelua suositellaankin adhd lapsille). Opettajat kuitenkin päätti että loppuu tuollainen luokassa liikkuminen. Muut sai luvalla käydä vessassa mutta poika ei. Sitä piti tosi epäreiluna. Oli sitten ihan levoton eikä saanut mitään tehtyä. 75 minuuttia heilui vaan tuolillaan. Hyvä päätös opet hei, arvostimme suuresti. Arvosanat laski kuin lehmän häntä pojalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Viime syksynä pojalla oli oikein paha murrosikä, koulussa oli vaikea olla ja poika imi kaikki opettajien torut itseensä. Se näkyi tunneilla opettajille pään aukomisena tai passiivisuutena ja opettajat varmasti piti poikaa kunnon häirikkönä. Poika kuitenkin itse sanoi, että yritti vaan puolustaa itseään. Tuosta huonosta käytöksestä tulikin pojalle paljon ongelmia koulussa, usein oli puhuttelussa ja vaikka missä kärsimässä rangaistuksia. Kotona mä näin kuitenkin herkän pojan jota jatkuvat torut ja ojentelut satutti. Poika hoki mullekin koko ajan jos meille tuli riitaa, ettei oo missään hyvä ja hänestä ei tykätä.
Lapsi ei itse ymmärrä miksi saa jatkuvasti pahaa palautetta. Kokee, että tekee tunneilla parhaansa, mutta keskittyminen ei ihan riitä. Oon ollut kouluun yhteydessä ja on puhuttu tästä, ymmärrän, että opettajakaan ei voi katsoa huonoa käytöstä läpi sormien, ettei muutkin oppilaat lähde siihen."
Sitten taitaa olla pojalla ymmärryksessä jotain vikaa...
Tässä kuvaan sitä kierrettä josta se negatiivinen palaute aina tulee.
Poika tekee tunnin alussa tehtäviä/kuuntelee ---> ei ikinä saa siitä hyvää palautetta (ja ymmärrän että opettajien vaikea kaikkea huomata ja kaikkeen puuttua, mutta siinä olisi mahdollisuus) ---> pojan keskittymiskyky loppuu ja tulee levottomuutta ---> alkaa negatiivinen palaute ---> poika kokee että tekee mitä vain tunnilla niin lopputulos on aina sama. Nyt luulee ettei hänestä tykätä tai että hän ei osaa mitään.
Tuo kierre pitäisi katkaista mutta vaikeaa se taitaa olla. Ap
Siis ei kai nyt enää ysiluokalla saa erikseen kehuja siitä, että tekee tehtäviä tai kuuntelee. Varhaiskasvatuksessa ehkä. Harmillinen tilanne kyllä. Puhu poikasi kanssa ja kerro, että "ei negatiivista palautetta" on käytännössä sama kuin "hyvin menee".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette lue niitä viestejä ja merkintöjä. Ongelma ratkaistu.
Olisikin näin yksinkertaista. Lapsi kuitenkin saa tunneillakin jatkuvaa palautetta toiminnastaan ja käytöksestään, joista lähes kaikki on negatiivista. Kun kysyy lapselta että milloin sua on joku kehunut niin lapsi kohauttaa vaan olkia. Kyllä väärin on mennyt. Miten nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttaa jatkuva negatiivinen palaute? Ei se koulussa näytä ja sano että se satuttaa mutta kotona voi tulla itkukin. Ap
Tuo on totta kai todella ikävä tilanne, mutta mistäpä sitä positiivista palautetta saa, jos vaan häiriköi...
Varmasti se poika tekee joskus jotain oikeinkin. Muuten olisi varmasti jo laitoksessa ja näkyisi siinä, ettei kotona voisi asua.
No toki, mutta jos ne jutut on tyyliin: muisti ottaa kirjat mukaan, oli kerrankin tehnyt läksyt ym itsestäänselvyyksiä, ei niistä kehuja saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa ap kertoa tuollaisia asioita tänne, koska kaikki tunnistaa teidät.
Mitäs jos ap:kin lakkaisi keskittymästä niihin huonoihin uutisiin, eikä ainakaan ohjaa lapsen huomiota niihin. Kehuu lasta kun sen paikka on, ja ehkä pyytää opettajaakin kehaisemaan, jos sellainen hetki kohdalle sattuu. Se opettaja on kuitenkin vastuussa koko luokan opettamisesta, eikä vain ap:n lapsesta.
Ja siitä Wilmasta voi ottaa ne merkkiäänet pois, jos se piippailu häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No päähänkö pitäisi taputtaa?? Poikasi pilaa muiden oppimismahdollosuuksia oli ADHD tai ei, kaikilla on lain mukaan oppimisrauha ja oikeus. Lapsesi ei todellaan kuulu normaaliluokalle mutta jos ei muuta ole niin minkä sille voi. Tottahan se on, ei kukaan pidä tuollaisista tunnin pilaajista. Opettajan aika menee kaheliin poikaasi, kun ajan pitäisi mennä opettamiseen.
Ei pidä taputtaa päähän. Mutta miltä sulta tuntuisi joka päivä saada lapsestasi huonoa palautetta ja nähdä miten se lannistaa sun lapsen? Ennen oli niin yritteliäs ja touhukas, nyt ei oikein mitään halua tehdä "kun ei kuitenkaan osaa". Jos tulee riitaa kaverin kanssa niin on kotona kun perseelle ammuttu karhu. Mun kanssa riidellessä hokee olevansa "ihan paska kaikessa" ja "ei kukaan musta tykkää". Miltä tuntuisi? Olen oikeasti huolissani siitä, miten poika tuon kestää. Kestäisikö aikuinenkaan? Ap
Itse olen sitä mieltä, että me aikuiset ei kestettäis puoliakaan siitä, mitä murkut ja teinit käy läpi. Ehkä se nuorten välinpitämättömyys on suojakeino selviytyä haastavista ajoista?
Ihan varmasti sinun apusi merkitsee pojalle todella paljon. Pitäisikö sun antaa itsellesi vähän armoa myös? Mitä tapahtuisi, jos vaan hyväksyisit sen, että: olet haastavassa tilanteessa, et ole yhtään sen huonompi vanhempi, kumpikaan teistä ei valinnut pojan adhd:ta ja teet parhaasi. Kulkisit selkä suorana ja vaan päättäisit vetää tän läpi niin hyvin kuin pystyt. Hae itsellesikin apua rohkeasti, jos siltä tuntuu. On ok sanoa, että tämä tilanne todella kuluttaa nyt sun voimavarojasi.
Ja pojan kohdalla... Koulu ei ole koko elämä, vaikka siellä tiiviisti aikaa vietetäänkin. Se on loppujen lopuksi lyhyt periodi elämässä ja voi olla että hyvällä tuella jatkossa asiat menevät paremmin. Usko ja toivo tulevaisuuteen kannattaa ehdottomasti säilyttää.
Pieni galluppi tähän väliin: moniko jaksoi lukea aloituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin vähän samanlaisia kokemuksia adhd lapsesta ja yläasteesta. Valitettavasti. Mun pojalla adhd näkyi ylivilkkautena. Sai siis tehtyä tehtävät, mutta oli levoton. Kävi paljon juomassa ja vessassa tunneilla, terotti kynää, kävi kaverin luona... (Ja tuon tekemisen jälkeen aina rauhoittui tekemään tehtäviä. Jaloittelua suositellaankin adhd lapsille). Opettajat kuitenkin päätti että loppuu tuollainen luokassa liikkuminen. Muut sai luvalla käydä vessassa mutta poika ei. Sitä piti tosi epäreiluna. Oli sitten ihan levoton eikä saanut mitään tehtyä. 75 minuuttia heilui vaan tuolillaan. Hyvä päätös opet hei, arvostimme suuresti. Arvosanat laski kuin lehmän häntä pojalla.
Jotkut lapset haluavat vaan lintsata hetken ja siksi "täytyy päästä" vessaan vähän väliä. Todennäköisesti lapsesi vaikutti sellaiselta, jos muut saivat käydä ja hän ei. Ja sitten tuo kaverin luona käyminen. Sun lapsen pitäisi siis saada häiritä kaverin keskittymistä ja keskeyttää toisen työskentely? Ymmärrän kyllä, että opettaja on kieltänyt nuo asiat, mutta olisihan hän voinut keksiä jonkin muun sallitun jaloittelun lapsellesi. Esim, että saa kävellä luokan takaosassa häiritsemättä muita tms. Tästäkin sun olisi ehkä kannattanut jutella open kanssa, sen sijaan että valitat myöhemmin av:lla.
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää poikasi luokkakaverit. Joukossa on varmasti niitä jotka haluaa opiskella ja poikasi vie opettajan ajan. Todellakin pitäisi olla jossain ihan muualla nämä erityistä tukea tarvitsevat eikä normaaliluokalla.
Et sinä tiedä millaisia näistä kustakin opiskeluintoisista kasvaa. Voi olla että he ovat tulevaisuudessa työyhteisöjensä mädättäjiä. Voi siis olla hyvin myös heidänkin edukseen, että yhteiskunnassa totutaan siihen, että erilaisten ihmisten kanssa täytyy oppia työskentelemään tai tulemaan toimeen. Asiat eivät todellakaan ole mustia tai valkoisia.
Ps. Aika törkeää tulla tällaiseen ketjuun esittämään asiaa tuolla tavalla. Etkö yhtään mieti?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella kavereita, harrastuksia joista saa myönteistä palautetta?
Ap?? Onko?
Wilma on pelkkä väline. Tuo sama informaatio tulisi ihan millä tahansa muullakin välineellä, ei se viesti siitä muuttuisi.
Ei kai se viestijärjestelmän vika ole, jos suvussa on typeryytta
Erityislapsen äitinä voin todeta, että ei se pienryhmäkään negatiivista palautetta poista Wilmasta. Asiansa osaava erityisopettaja tietää sen, miten paljon pienemmäksi tehtävänannot täytyy pilkkoa ja antaa positiivisen palautteen oikealla hetkellä. On turha syyttää sitä lasta, joka on sijoitettu normaaliopetukseen, vaikka hänelle on pienryhmäpaikkaa haettu. Lapsi käyttäytyy aina juuri niin hyvin kuin sillä hetkellä pystyy. Väsynyt ja kuormittunut ihminen ei yleensä pysty kovinkaan hyvään käytökseen.
Onko ap:n lapsen kohdalla keskusteltu esim. koulupäivien lyhentämisestä tai muista keinoista tukea sitä jaksamista? Onko mahdollisuus päästä välillä vaikkapa laaja-alaisen erityisopettajan kanssa tekemään tehtäviä, jotta iso opetusryhmä ei kuormita liikaa?
Suomessa mennään kielteisen palautteen kautta, oli kysymys sitten koulusta tai työelämässä. Asenne imetään jo äidinmaidosta, ettei vain kukaan ylpisty.
Ymmärrän sinua ap. meillä yhden lapsen opettaja ei koskaan antanut muuta kuin kielteistä palautetta, se nakersi lapsen itsetuntoa, vaikka lapsi menestyi hyvin arvosanoin koulussa, mutta sekään ei ollut kylliksi ja tarpeeksi opettajalle.
Suomessa olisi paljon oppimista palautteen antamisessa, kiitosta ja kehua ei mielellään anneta, eikä oppinen tai virheen korjaaminen tapahdu ilon ja kannustaminen kautta, vaan päinvastoin.
Minusta voisi ottaa esimerkkiä koiran pennun kasvatuksesta, siinäkin kehutaan ja opetaan taitoja kehumalla, eikä haukkumalla ja lannistamalla.
Tätä minäkin ihmettelin. Miten niin piippaa?