Onko 20v liian nuori äidiksi?

Riippuu niin paljon ihmisestä, miten kypsä on henkisesti ja millä tavoin haluaa viettää aikaa. Jos haluaa olla villi ja vapaa ja mennä miten huvittaa, niin siihen kuvioon ei toki vauva sovi lainkaan.

Tukiverkostoa on myös hyvä pohtia ja toki tulevaisuutta (ammatti, koulutus, työ).

Mä en missään nimessä olis ollut valmis äidiksi 20 vuotiaana, koska olin niin lapsellinen ja naiivi enkä toivo tyttäreni saavan lasta 20 v iässä. Painotan tyttärelleni, että koulutus ja opinnot on tärkeitä & etusijalla! Puhun tyttärelleni yhä uudelleen ja uudelleen siitä, että hän on itse vastuussa itsestään ja hänen tulee hommata hyvä ammatti ja työpaikka, ikinä ei saa olla taloudellisesti riippuvainen tuista tai puolisosta ja odottaa lottovoittoa tai prinssiä valkoisella ratsullaan. Kun on taloudellisesti vakaa tilanne, voi tehdä valintoja riippumatta rahasta eikä jäädä huonoon suhteeseen, kuten esim. oma äitini aikoinaan joutui tekemään.   :(

Vierailija kirjoitti:

Aivan liian nuori. En tiedä yhtään hyvää parikymppistä äitiä. Kaikki nämä 20v äidit hoidattavat lapset isovanhemmilla.

Täällä ainakin hoidettu omat lapset aivan itse, ei ole isovanhempia hoitamassa 😅

Mielestäni 20v on liian nuori äidiksi. Olin itse 21v kun sain esikoisen ja näin jälkeenpäin ajatellen aivan liian nuori, koulut kesken eikä miehelläkään ollut aina töitä. No, kaikesta selvittiin ja poika pääsi nyt ripille ja edelleen ollaan isänsä kanssa yhdessä. Miettimisen arvoisia asioita ovat mielestäni:

-Onko koulu kesken? Lapsen kanssa ei ole todellakaan helppoa opiskella tai tehdä opinnäytetyötä/gradua yms. Kaikki vauvat eivät nuku tuntitolkulla tai viihdy ilman seuraa.

-Mikä on taloudellinen tilanne? Itse olin minimiäitiyspäivärahalla ja mies välillä työttömänä kun it-alan kupla puhkesi. Vaikka raha ei ratkaise kaikkea, on sillä arjen sujumisen kannalta valtava merkitys.

-Onko teillä tukiverkkoa; isovanhemmat, sedät, tädit, enot yms. Miten saatte apua lapsenhoitoon, jos vauvalla on esim. itkuisuutta koliikin tai allergian takia? Meillä vauvalla oli ensin mahavaivoja ja 6kk:n ikäisenä alkoi korvakierre, olin aivan poikki ja molempien vanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä ja olivat työelämässä, joten heistä ei arjessa ollut juurikaan apua.

-Vaikka nainen kokee olevansa kypsä äidiksi, onko mies kypsä isäksi? Meillä vauvaa tehtiin pitkään ja hartaasti ja molempien toiveesta. Silti puolisoni baareissa ja kavereiden kanssa hummailu ei loppunutkaan kun vauva syntyi. Meni useampi kuukausi ja lukuisia riitoja myöhemmin mies tajusi, ettei isä voi joka viikonloppu heilua pikkutunneille asti kylillä. Toki silloin tällöin on ok. Miehelle oli kova paikka aluksi "kun muutkin parikymppiset kaverit saa mennä ja tulla niin kuin tykkää". Joo, mutta ne ei olekaan isiä :(

- Ja tietenkin se seikka, että jos teillä tuleekin puolison kanssa ero? Pärjäätkö lapsen kanssa yksin? Vaikka oletus on, ettei isä lastaan hylkää, voi käytäntö olla oman lähipiirin kokemusten mukaan aivan toinen. Kaikki miehet eivät tietenkään ole m*lkkuja  (tai naiset) mutta lapsen tekemistä pitää myös ajatella siten, että lapsen toiseen vanhempaan sitoutuu vähintään 18 vuodeksi ja vaikka välit menisivät kuinka huonoiksi, aina pitäisi kuitenkin tulla toimeen. Tämä pohdinta on tietenkin edessä kaiken ikäisillä vauvakuumeilijoilla mutta etenkin nuorien on tätä mielestäni miettiä.

Mä olin 20v niin lapsi ja ujo etten ollut edes nähnyt alastonta miestä. Ei puhettakaan että mulla olis ollut poikaystävä. Reipastuin vasta kun olin 28v.

Sain lapset 30v ja 34v.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 20v on liian nuori äidiksi. Olin itse 21v kun sain esikoisen ja näin jälkeenpäin ajatellen aivan liian nuori, koulut kesken eikä miehelläkään ollut aina töitä. No, kaikesta selvittiin ja poika pääsi nyt ripille ja edelleen ollaan isänsä kanssa yhdessä. Miettimisen arvoisia asioita ovat mielestäni:

-Onko koulu kesken? Lapsen kanssa ei ole todellakaan helppoa opiskella tai tehdä opinnäytetyötä/gradua yms. Kaikki vauvat eivät nuku tuntitolkulla tai viihdy ilman seuraa.

-Mikä on taloudellinen tilanne? Itse olin minimiäitiyspäivärahalla ja mies välillä työttömänä kun it-alan kupla puhkesi. Vaikka raha ei ratkaise kaikkea, on sillä arjen sujumisen kannalta valtava merkitys.

-Onko teillä tukiverkkoa; isovanhemmat, sedät, tädit, enot yms. Miten saatte apua lapsenhoitoon, jos vauvalla on esim. itkuisuutta koliikin tai allergian takia? Meillä vauvalla oli ensin mahavaivoja ja 6kk:n ikäisenä alkoi korvakierre, olin aivan poikki ja molempien vanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä ja olivat työelämässä, joten heistä ei arjessa ollut juurikaan apua.

-Vaikka nainen kokee olevansa kypsä äidiksi, onko mies kypsä isäksi? Meillä vauvaa tehtiin pitkään ja hartaasti ja molempien toiveesta. Silti puolisoni baareissa ja kavereiden kanssa hummailu ei loppunutkaan kun vauva syntyi. Meni useampi kuukausi ja lukuisia riitoja myöhemmin mies tajusi, ettei isä voi joka viikonloppu heilua pikkutunneille asti kylillä. Toki silloin tällöin on ok. Miehelle oli kova paikka aluksi "kun muutkin parikymppiset kaverit saa mennä ja tulla niin kuin tykkää". Joo, mutta ne ei olekaan isiä :(

- Ja tietenkin se seikka, että jos teillä tuleekin puolison kanssa ero? Pärjäätkö lapsen kanssa yksin? Vaikka oletus on, ettei isä lastaan hylkää, voi käytäntö olla oman lähipiirin kokemusten mukaan aivan toinen. Kaikki miehet eivät tietenkään ole m*lkkuja  (tai naiset) mutta lapsen tekemistä pitää myös ajatella siten, että lapsen toiseen vanhempaan sitoutuu vähintään 18 vuodeksi ja vaikka välit menisivät kuinka huonoiksi, aina pitäisi kuitenkin tulla toimeen. Tämä pohdinta on tietenkin edessä kaiken ikäisillä vauvakuumeilijoilla mutta etenkin nuorien on tätä mielestäni miettiä.

Toisaalta ei kai kukaan pakota tekemään gradua vauvan kanssa? Tein toisen tutkinnon lasten saamisen jälkeen ja ihan hyvin se meni, kun lapset olivat päiväkodissa ja koulussa. Nythän moni tekee myös yamk-opintoja äitiyslomalla tai lähtee opiskelemaan myöhemmin, vaikka olisi lapset saanut vähän ”vanhempana”.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta ajateltuna äiti ja isä mielummin 20 kuin 50. Lapsi häpeää vanhoja vanhempia, usko mua.

Minä en hävennyt. Toisten isoisät olivat olleet sodassa, minulla isä. Yhtään ei hävettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta sääli sinäänsä että nainen parhaassa iässä tuhoaa markkina-arvonsa niinkin lopullisesti.

Mitä sä sitä säälittelet, kun et itse kuitenkaan ole millään markkinoilla?

No en tosiaan ole käytettyjen markkinoilla. Siksi se onkin niin sääli. Tuollaisesta parikymppisestä saisi joku kymmeneksi vuodeksi vielä ihan hyvän muijan.

Ei kun tarkoitin, että et ole millään parisuhdemarkkinoilla.

En niin, harrastan vain lyhytsuhteita mutta käytännössä ihan samat markkina-arvot sielläkin pätee.

Et harrasta niitäkään. Sori, sen vain haistaa.

Mitä jos sinä huolehtisit vain omista panemisistasi ja annat minun hoidella omani, okei?

Niinhän mä huolehdinkin, toisin kuin sinä, joka uikutat vauvapalstalla jonkun fiktiivisen parikymppisen asioista.

Mutta siis tosiaan, jos esität jotain panomiestä palstalla, niin yritä edes pitää jonkinlaista koheesiota siinä esityksessä. Ensiksi puhut kymmenestä vuodesta ja sitten kerrot, että lyhytsuhteita vain. Ihan niin kuin panosuhteiden harrastajalle nyt olisi väliä, onko sillä panolla lapsi vai ei, jos on vain seksistä kyse. 

Ai miehelle ei merkitystä onko panokaverilla lapsia vai ei .. eipä haha hah! Ei todellakaan valita lapsen tehnyttä jos ei ole ihan pakko, kyllä kaikki tietää mistä muunmuassa johtuu mutta elä sä kuvitelmissa "markkina-arvostasi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 20v on liian nuori äidiksi. Olin itse 21v kun sain esikoisen ja näin jälkeenpäin ajatellen aivan liian nuori, koulut kesken eikä miehelläkään ollut aina töitä. No, kaikesta selvittiin ja poika pääsi nyt ripille ja edelleen ollaan isänsä kanssa yhdessä. Miettimisen arvoisia asioita ovat mielestäni:

-Onko koulu kesken? Lapsen kanssa ei ole todellakaan helppoa opiskella tai tehdä opinnäytetyötä/gradua yms. Kaikki vauvat eivät nuku tuntitolkulla tai viihdy ilman seuraa.

-Mikä on taloudellinen tilanne? Itse olin minimiäitiyspäivärahalla ja mies välillä työttömänä kun it-alan kupla puhkesi. Vaikka raha ei ratkaise kaikkea, on sillä arjen sujumisen kannalta valtava merkitys.

-Onko teillä tukiverkkoa; isovanhemmat, sedät, tädit, enot yms. Miten saatte apua lapsenhoitoon, jos vauvalla on esim. itkuisuutta koliikin tai allergian takia? Meillä vauvalla oli ensin mahavaivoja ja 6kk:n ikäisenä alkoi korvakierre, olin aivan poikki ja molempien vanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä ja olivat työelämässä, joten heistä ei arjessa ollut juurikaan apua.

-Vaikka nainen kokee olevansa kypsä äidiksi, onko mies kypsä isäksi? Meillä vauvaa tehtiin pitkään ja hartaasti ja molempien toiveesta. Silti puolisoni baareissa ja kavereiden kanssa hummailu ei loppunutkaan kun vauva syntyi. Meni useampi kuukausi ja lukuisia riitoja myöhemmin mies tajusi, ettei isä voi joka viikonloppu heilua pikkutunneille asti kylillä. Toki silloin tällöin on ok. Miehelle oli kova paikka aluksi "kun muutkin parikymppiset kaverit saa mennä ja tulla niin kuin tykkää". Joo, mutta ne ei olekaan isiä :(

- Ja tietenkin se seikka, että jos teillä tuleekin puolison kanssa ero? Pärjäätkö lapsen kanssa yksin? Vaikka oletus on, ettei isä lastaan hylkää, voi käytäntö olla oman lähipiirin kokemusten mukaan aivan toinen. Kaikki miehet eivät tietenkään ole m*lkkuja  (tai naiset) mutta lapsen tekemistä pitää myös ajatella siten, että lapsen toiseen vanhempaan sitoutuu vähintään 18 vuodeksi ja vaikka välit menisivät kuinka huonoiksi, aina pitäisi kuitenkin tulla toimeen. Tämä pohdinta on tietenkin edessä kaiken ikäisillä vauvakuumeilijoilla mutta etenkin nuorien on tätä mielestäni miettiä.

Toisaalta ei kai kukaan pakota tekemään gradua vauvan kanssa? Tein toisen tutkinnon lasten saamisen jälkeen ja ihan hyvin se meni, kun lapset olivat päiväkodissa ja koulussa. Nythän moni tekee myös yamk-opintoja äitiyslomalla tai lähtee opiskelemaan myöhemmin, vaikka olisi lapset saanut vähän ”vanhempana”.

Ei tietenkään pakota. Itse olin naiivisti ajatellut, että saan opparin tehtyä äitiysloman aikana, jotta valmistun kuitenkin ajallaan. Ja eipä se itkuisen vauvan kanssa onnistunut. Pointti siis oli, että vauvan hoidon kanssa ei välttämättä onnistu yhtä aikaa opiskella. Vauvat on erilaisia ihan saman perheen sisälläkin. Asia on tietenkin aivan eri kun lapset ovat hoidossa tai koulussa. Olen itsekin myöhemmin opiskellut useamman lisätutkinnon kokoaikatyön ohessa ja silti koen vauvan kanssa opiskelun raskaimpana.

20 v. On paras mahdollinen aika synnyttää. Itse synnytin 23- ja 27- vuotiaana lapseni. Olan aina ajatellut, että haluan lapset alle 30-vuotiaana. Suomessa synnytetään liian vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-vuotias ehtii vielä tehdä uran sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi.

Jos saat lapset 30-vuotiaana pysähtyy työelämäsi ja urakehityksesi siihen ja CV:hen tulee vuosia tyhjää jos et halua vauvoja viedä päiväkotiin.

Ei sen urakehityksen tarvitse pysähtyä vuosiksi, jos niillä lapsilla on toinenkin vanhempi. 

Ja se päiväkotikin on ihan hyvä paikka.

Kyllä se vaan oikeasti on yleensä se äiti joka jää kotiin.

Ei tarvitse olla. 

Korkeakoulutetut naiset pitävät merkittävästi lyhyemoiä vanhempainvapaajaksoja kuin matalammin koulutetut. Ihan vaan vinkkinä tuohon, että CV:ssä olisi väistämättä aukkoja. Lisäksi, jos ne lapset onnistuu saamaan vakityössä tai pitkän määräaikaisuuden keskellä, niin eihän sinne CV:hen edes jää aukkoa. 

Ja jos jää (itselleni on jäänyt, tosin siis lyhyet pätkät), niin ei sekään maata kaada. Ihan hyvin tässä on työllistynyt vanhempainvapaan jälkeenkin, kun ei mitään kymmentä vuotta ole ollut pois työelämästä (vaan vuoden)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sain lapseni vanhana

Ehkä sinulle onni, mutta onko lapsillesi. Vanhojen vanhempien lapsia kiusataan koulussa esim. Kysymällä onks toi sun mummo, tai miksi asut mummon kanssa missä sun äiti on.

Lapsesi ei kerro näistä kaverien kommenteista sinulle koska iästäsi huolimatta olet hänelle rakas.

Vanhana lasta yrittäville annan neuvon: ajattele lastasi, älä itseäsi.

Riippuu missä asuu. Täällä Helsingin kantakaupungissa kaikilla muillakin on vanhat vanhemmat, niin tuskinpa siitä kukaan mitään kiusaa. Normaali asia.

Olin 19v kun sain poikani.

Ihan paras ikä.

Olisin järkyttynyt, jos lapseni saisi lapsen 20-vuotiaana. Just lukio käytynä ja opinnot alussa.

Alle 30v paras ikä synnyttää ja jaksamistakin on vielä.