Lue keskustelun säännöt.
Onko 20v liian nuori äidiksi?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan kommentoijat että se ei ole aina oma valinta, milloin lapsen tekee, vai tekeekö. Jotkut pariskunnat yrittävät lasta vuosia ennen kuin onnistuvat, tai sitten eivät onnistu ollenkaan.
Joku saattaa tehdä lapsen neljäkymppisenä vain siitä syystä että aiemmin ei ole sitä oikeaa parisuhdetta tullut vastaan, johon voisi lapsia tulla.
Mulle on oikeasti ihan sama, missä iässä kukakin lapsensa tekee. Ei sitä tarvitse mulle mitenkään perustella.
jos se on sulle ihan sama niin luet väärää ketjua ;)
Miksi näin?
kun tässä kysyttiin juuri mielipiteitä siitä kannattaako lapsi tehdä parikymppisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias ehtii vielä tehdä uran sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi.
Jos saat lapset 30-vuotiaana pysähtyy työelämäsi ja urakehityksesi siihen ja CV:hen tulee vuosia tyhjää jos et halua vauvoja viedä päiväkotiin.
Ja jos jätät 40-vuotiaaksi niin et ehkä tulekaan enää raskaaksi. Eli, 20-vuotias ei ole liian nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan kommentoijat että se ei ole aina oma valinta, milloin lapsen tekee, vai tekeekö. Jotkut pariskunnat yrittävät lasta vuosia ennen kuin onnistuvat, tai sitten eivät onnistu ollenkaan.
Joku saattaa tehdä lapsen neljäkymppisenä vain siitä syystä että aiemmin ei ole sitä oikeaa parisuhdetta tullut vastaan, johon voisi lapsia tulla.
Mulle on oikeasti ihan sama, missä iässä kukakin lapsensa tekee. Ei sitä tarvitse mulle mitenkään perustella.
jos se on sulle ihan sama niin luet väärää ketjua ;)
Miksi näin?
kun tässä kysyttiin juuri mielipiteitä siitä kannattaako lapsi tehdä parikymppisenä
Ei kysytty, kannattaako. Otsikon kysymys oli: onko 20-vuotias liian nuori äidiksi. Mun vastaus on eka: ei ole. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kannsa, mihin kommentoit, eli sitä, että en kaipaa ihmisiltä perusteluja siitä, missä iässä he ovat lapsia saaneet.
Mä olen tullut äidiksi melko keskivertoiässä, mutta olen joskus leikitellyt ajatuksella, jos olisinkin saanut esikoisen 20-vuotiaana. Olisikohan silloin sopeutunut paremmin perhe-elämän sitovuuteen, kun kokemusta vapaudesta ei vielä varsinaisesti ole? Yleisesti musta 20 on ikä siinä missä muutkin saada lapsi, ei yhtään huono.
Kyllähän 20-vuotias on lapsi vielä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset kypsyy henkisesti nopeammin ja vanhemmuus tuo paljon kypsyyttä jos on lähtökohdat tuoreilla vanhemmilla terveet (ei isoja käsittelemättömiä traumoja, väkivaltaista lapsuutta jne).
Sain esikoisen 28 vuotiaana ja mietin lapsen saatuani, etten olisi ollut varmasti niin hyvä äiti jos olisin saanut lapsen alle 26 vuotiaana. Olen ollut aika hitaasti kypsyvää tyyppiä omasta mielestäni ja en lapsena viihtynyt juuri ikäisteni kanssa, enkä ollut edes seurustelusta kiinnostunut tuoreena parikymppisenä.
Sitten taas puolisoni oli jo lapsena tiennyt, että haluaa tulla isona "hyväksi isäksi" ja isyys olisi hänelle missio ja tavatessamme hiillosti hölmö niillä lapsilla, mutta jäi silti kanssani elämään. Mies joutui odottamaan sellaset 6 vuotta jälkikasvua, koska en kokenut olevani valmis vanhemmuuteen keskeneräisyyteni takia. (toisaalta en ole koskaan sietänyt elätettävänä oloa tai sitä, että taloudellinen tilanne olisi jotenkin ennakoimaton)
Moni ystäväni on hankkinut jälkikasvua jopa 18 vuotiaana, mutta hyvillä tukiverkostoilla heillä on mennyt hyvin ja fiksuja ja kriittisesti ajattelevia teinejä tuntuvat olevan (toki kerkee vielä kusemaan asiansa niinkuin teineillä on tapana)
Mutta, se on yksilöllistä, toiset ovat valmiita vanhemmuuteen nuorellakin iällä ja kantamaan vastuun, mutta lapsiperheet tarvitsevat kuitenkin paljon yhteisön tukea. Vanhemmuuteen kasvetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Kannattaa kouluttautua ensin ja vähän katsella maailmaa. Ja olla varma, että se puoliso siinä vierellä on oikea.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias ehtii vielä tehdä uran sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi.
Jos saat lapset 30-vuotiaana pysähtyy työelämäsi ja urakehityksesi siihen ja CV:hen tulee vuosia tyhjää jos et halua vauvoja viedä päiväkotiin.
Ei sen urakehityksen tarvitse pysähtyä vuosiksi, jos niillä lapsilla on toinenkin vanhempi.
Ja se päiväkotikin on ihan hyvä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ei kerro miten valmis on vanhemmuuteen. Muut asiat merkkaavat mielestäni enemmän. Jos on tukiverkostoa, taloudellisesti suht vakaa tilanne, osaa jo pitää itsestään ja omista asioistaan huolen, ja ennen kaikkea HALUAA lapsen, niin pääasiat ovat kunnossa.
Vanhemmuuteen myös kasvetaan raskausaikana ja lapsen kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan liian nuori. En tiedä yhtään hyvää parikymppistä äitiä. Kaikki nämä 20v äidit hoidattavat lapset isovanhemmilla.
Ei ole todellakaan liian nuori. Itse olen lasten syntyessä ollut 21v., 22v. ja 24v. Nyt olen 39v. ja miten onkaan kiva olla se nuori äiti :) Lasteni kaveritkin puhuvat mulle avoimesti kaikesta ja arvostavat sitä, että olen nuori tuon ikäisten äidiksi ja kokevat, että ymmärrän heidän asioita paremmin kuin useimman heidän 50+ vanhemmat.
On ollut niin paljon muitakin etuja olla nuori äiti, että en jaksa edes alkaa luetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On liian nuori. Itse olen 20-vuotias. Me ollaan ihan teinejä vielä. En todellakaan halua lapsia tämän ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias ehtii vielä tehdä uran sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi.
Jos saat lapset 30-vuotiaana pysähtyy työelämäsi ja urakehityksesi siihen ja CV:hen tulee vuosia tyhjää jos et halua vauvoja viedä päiväkotiin.
Ei sen urakehityksen tarvitse pysähtyä vuosiksi, jos niillä lapsilla on toinenkin vanhempi.
Ja se päiväkotikin on ihan hyvä paikka.
Kyllä se vaan oikeasti on yleensä se äiti joka jää kotiin.
Ei ole liian nuori, jos itse kokee olevansa valmis. Minä synnytin meidän kuopuksen tuossa iässä ja hienosti on aina mennyt. Vuosi vuodelta olen vain kiitollisempi siittä, että tehtiin lapset nuorena. Myös meidän nyt jo teini-iän kynnyksellä olevat lapset ovat monesti sanoneet, että on kiva kun me vanhemmat ollaan niin nuoria.
Mutta en sano, että tämä on ainoa oikea valinta. Jokaisella on se itselle sopiva ikä perustaa perhe ja sehän on vain rikkaus, että jokainen saa rakentaa oman matkansa :)
Älä ala katumaan. Tehty mikä tehty. Pärjäät kyllä. Huolehdi vain, että lapsen isä saa alusta asti kantaakseen puolet vastuusta, vaikka vauva olisikin vaativainen ja leimautunut äitiin. Isä ei ole apulainen, vaan anna hänelle 100% vastuuta silloin kun hän on vastuussa. Käy vaikka harrastamassa liikuntaa sillä aika, kun isä hoitaa lapsen. Tämä on tärkeää alusta asti, jotta isäkin saa luotua vahvan suhteen lapseensa ja sitoutuu siten paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sain lapseni vanhana
Ehkä sinulle onni, mutta onko lapsillesi. Vanhojen vanhempien lapsia kiusataan koulussa esim. Kysymällä onks toi sun mummo, tai miksi asut mummon kanssa missä sun äiti on.
Lapsesi ei kerro näistä kaverien kommenteista sinulle koska iästäsi huolimatta olet hänelle rakas.
Vanhana lasta yrittäville annan neuvon: ajattele lastasi, älä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan liian nuori. Itse olen lasten syntyessä ollut 21v., 22v. ja 24v. Nyt olen 39v. ja miten onkaan kiva olla se nuori äiti :) Lasteni kaveritkin puhuvat mulle avoimesti kaikesta ja arvostavat sitä, että olen nuori tuon ikäisten äidiksi ja kokevat, että ymmärrän heidän asioita paremmin kuin useimman heidän 50+ vanhemmat.
On ollut niin paljon muitakin etuja olla nuori äiti, että en jaksa edes alkaa luetella.
Kiva että sinullakin menee noin mukavasti. Lasteni ja lasteni kavereiden suhtautuminen ei kokemukseni mukaan kyllä ole riippuvaista iästäni. Sain lapseni 30, 32 ja 34 vuotiaana. Paitsi, että olen äiti, niin nuoret pitävät minua hyvänä tyyppinä, kaverina ja ystävänä. Tavoitteenani oli olla ainakin hyvä ja nuo loput ovat tulleet ihan itsestään, luonnostaan.
Miksi näin?