Mitä voi tehdä jos ei ole koskaan nauttinut elämästä
Mittarissa nyt 29v ja voin myöntää, että en ole päivääkään nauttinut tästä elämästä. Pelkkää suorittamista, pakollisia opintoja, pakollisia tapahtumiin osallistumisia, pakollisia työtehtäviä ja arjen askareita, pakollisia sukujuhlia, pakollisia deittailuja. En tiedä mistä nautin, olen vain koko elämäni tehny asioita tai osallistunut juhliin yms. koska on "pakko".
N29
Kommentit (25)
No ala nauttia! Selvitä mitkä asiat tuottaa sulle iloa ja ala elämän omannäköistä elämää. Jos jatkat tuohon malliin kun kirjoitit niin viimeistään 40 v burnout odottaa
Äiti vainaa sano et: "Pakko ei oo kun kuolla ja sekin vain kerran."
Sitä se on elämä suoritusyhteiskunnassa! Kulissit kunnossa, pään sisällä turbulenssia.
T. toinen samanlainen
Joko on terapia käytynä?
Ilo pitää ihan itsestä ja arjesta löytää, ei sitä missään myydä.
Kannattaa varmaan käydä puhumassa jollekin. Jossain vaiheessa tulee vastaan seinä ja romahdus mikäli jatkat elämääsi täysin vailla mitään nautintoja.
Usein naiset ulkoistavat tuon epämillyttävän suorittamisen miehille ja keskittyvät mieluummin hormoniensa ohjaamaan "suorittamiseen".
ELäämä on tietyllä tavalla vapautumista. Mä useiin mietin että mun oliis varmaan jo aika muuuttaa pois kotoa. Mun perhe teki musta autistiseen toistamalla kaikkea samaa aina.
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Joh.12:25
Vierailija kirjoitti:
Joko on terapia käytynä?
Ilo pitää ihan itsestä ja arjesta löytää, ei sitä missään myydä.
Kävin teininä terapiassa. Se ei tosin jatkunut kovin pitkään. Ehkä pitäisi suunnistaa sinne uudestaan.
Olin jo pienenä lapsena aika alakuloinen enkä innostunut oikeastaan mistään samalla tavalla kuin muut lapset.
"Joka on oppinut tuntemaan maailman, on löytänyt vain ruumiin eikä maailma ole hänestä arvollinen."
- Jeesus Kristus, Tuomaan evankeliumissa
Mutta sait kuitenkin tyydyttää emäsi kotileikinhalua, hän sai tuupata sinua vankkureissa...
Eikö se riitä??
Elämä on sairasta. Ei tästä voi nauttia kuin hullut. Olen jo pitkään suunnitellut, että kun täytän 35v niin vihellän pelin poikki....
M33
"Ala vaan nauttia", voi mikä neuvo. Vähän kuin ehdottaisi lopettaa olemasta allerginen, masentunut tai introvertti.
Itsekään en toivo elämältä mitään muuta kuin mahdollisimman kivutonta elämää ja sen loppumista. En tiedä mikä auttaa. Keskity siihen mikä tuntuu vähiten paskalta. Mindfullness on auttanut mulla jonkun verran, niin ei tule pyöriteltyä mitään ajatuksia päässä ylenmäärin. Tsemppiä, kyllä tää taival joskus päättyy. Tänäänkin olet yhden päivän lähempänä hautaa kuin eilen!
Vasta 29! Sitä voi kestää vielä vuosikymmeniä. Mutta älä menetä toivoa. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu... vaikka ensin vielä pahenisikin ties kuinka paljon.
Kuulostaa burnoutilta, aika ottaa tauko.
Aijai, minä taas tykkään joka hetkestä ja kaikesta! Perheeni on ihana, kotimme on ikioma, ystävät ovat upeita läheisiä ihmisiä, tykkään työstäni ja rahaa on hyvin, terveyskin on hyvä. Mietin hymyillen menneisyyttä ja tulevaan suhtaudun innokkaasti. N45
Vierailija kirjoitti:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Joh.12:25
Kiitokset viikon masentavimmasta mietelauseesta. Että edes hautaan pääsyn jälkeen ei pääse eroon elämisen vaivasta.
Jokainen on oman onnensa seppä. Ainakin Suomessa.
Näin se vain menee, vaikka kuka mitä änkyttäisi vastaan. Jos ap ei hakeudu hoitoon, niin turha sitä on valittaa muille enää.
Muuta Botswanaan.