Olen järkyttävän tyhmä ihminen. Pakko se on myöntää.

^

Ei mitään väliä, kuinka huono olet eri asioissa, kunhan vaan itse tiedostat tilanteesi, ja osaat elää sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä väitän että olet älykäs, mutta traumasi takia aivot eivät toimi "oikein".

Kuulostaa niin tutulta tuo sumuisuus, huonosti nukkuminen, se että tiedät mitä tarkoitat mutta et löydä päästäsi sitä sanaa tai korvaat sen jollain muulla... Aivosi ovat jäätyneet. Aina puhutaan taistele tai pakene -reaktiosta, mutta usein unohdetaan jäätymisreaktio. Valitettavasti itsekin aina jäädyn. Inhottavaa, haluaisin olla vahva enkä alistuja. Mutta toki nyt tiedän että itse en voi valita miten aivoni päättävät toimia, ja jossain vaiheessa tuo jäätyminen on pelastanut henkeni. En olisi päässyt karkuun, enkä pärjännyt taistelussa.

Mainitsit että pääsisit kelan tukemaan terapiaan. Mene sinne! Mene aivan ehdottomasti! Mainitsit myös sen, että epäilet että sinulla olisi muitakin minä-tiloja kuin tämä joka kirjoittaa tänne palstalle nyt. Tämä tarkoittaa sitä, että traumasi ovat paljon vakavampia ja syvemmällä, kuin epäonnisessa parisuhteessa.

Minäkin aina ajattelen että olen vain tosi hidas, tyhmä ja laiska. Ja sitten kuulen kuinka naapurin ulko-ovi paukahtaa kiinni ja hyppään seisomaan tuoliltani, henkäisen keuhkot täyteen ilmaan ja pälyilen heti ovelleni. Tämä käytös on traumakäytöstä. Se ei ole normaalia. Normaali-ihmiset eivät tulkitse oven paukahdusta vaaratilanteeksi, koska heillä ei ole mitään syytä tehdä niin. Vika ei ole meissä, me ollaan säröillä siksi että meille on tehty pahaa.

Kiitos kun olet lukenut, ymmärrät tilannettani ja tsemppaat, etenkin sinne terapiaan! :) 

Olen pahoillani puolestasi, vaikutat siis olevan myös traumaselviytyjä. Se on jännä kun se koteiloituu tuonne mielen perukoille vaikka tapahtumista on jo vuosia, vuosikymmeniäkin. 

Minä elän vähän eri vaiheissa, joskus traumat ovat pinnalla pitkään. Kärsin, olen voimaton, itken ja olen raivoissani pääni sisällä. Tekisi mieli huutaa kovaa, tehdä jotain sen pahan mielen poistamiseksi. Painajaiset ovat tuttuja noiina kausina ja lamaannun, koen kaiken turhaksi ja tuntuu, että olen ulkopuolinen. Joskus tuntuu typerästi sanottuna, etten edes ole ihminen, en ole mitään. 

Nuo on niitä kausia kun tekisin melkein mitä vain kun pääsisin olotilasta eroon, mieleni tekee jopa huumeita vaikka niihin en koske. 

On minulla kyllä ollut riippuvuuksien kanssa vaikeuksia, alkoholin, peliriippuvuus jne. Pystyn kuitenkin onneksi hallitsemaan ja joskus jos menee yli niin tuskan päälle lopetan. Ajan myötä on mennyt koko ajan vähemmän yli ja olen osannut stopata aikaisemmin. Joskus ehkä lopetan tyystin kokeilemasta kepillä jäätä näissä jutuissa, toivottavasti.

Huomaan muuten käytöksessäni, siis keskittymisvaikeus, ahdistus, mielen sumu jne. Ne itseasiassa "aktivoituvat" pahiten siinä vaiheessa kun olen tekemisissä ihmisten kanssa. Toki muutenkin väsyneenä mutta erityisesti jos en koe oloani sosiaalisella tasolla turvalliseksi. Silloin en taatusti osaa puhua, sekoilen.. 

Se taas tuo sitä sellaista itsetuntoon vaikuttavaa mielipahaa ja ajattelen, että nyt he pitävät minua tyhmänä ja siitä taas lähtee oma ajatuksenlento siihen suuntaan, että varmasti voin huonosti henkisellä tasolla. Kyseessä voi olla mikroilmeet jotka laukaisevat jonkun tietyn tunnetilan. Minulle on helppo aistia ja tuntea ihmisten tunnetiloja. Se on varmasti sieltä lapsuudesta, olen aika paljon joutunut kehittämään sitä taitoa, jotta ei olisi aihetta riidoille, huudoille, väkivallalle jne. Olen oppinut pienentymään ja "katoamaan" tilasta vaikka fyysisesti siellä olisinkin. Defenssit toimivat ja se on ollut tietysti ihan ok ja on vieläkin jos on tarpeetonta kohdata jotain tapahtumaa. Toisaalta se myös vaikeuttaa koska joskus ei ole rajaa olemassa, minua on helppo myös kohdella surkeasti ilman, että pystyn ottamaan sitä vakavasti tai ainakaan reagoimaan siihen tilanteen vaatimalla tavalla. 

Kiitos edelleen. Toivottavasti menen terpiaan pian. Se vaatii suunnitelmallisuutta mutta se olisi minulle varmasti yksi tärkein prioriteetti elämässä tällä hetkellä jos tahdon päästä eteenpäin. 

Oletko muuten itse käynyt terapiassa ja saanut traumoihin hoitoa? Minkälaisesta terapiasta oli kysymys? Olisi kiva jos eksyt vielä vastaamaan :)

Ap 

En ole käynyt terapiassa, en kertakaikkiaan usko että ainakaan aikaisemmin olisin osannut sanoittaa kokemuksiani lääketieteen alan ammattilaisille. Tämä johtuu siitä, että kun oireilin lapsena minulta kiellettiin selkeästi avun hakeminen ja annettiin ymmärtää että jos joku saa tietää että olen "hullu" minulle tehdään pahaa ja koko tulevaisuuteni ja maineeni on sitten pilalla, en koskaan saa töitä, ystäviä, parisuhteita jne.

Ehkä jonain päivänä kerään rohkeutta ja haen apua. Siihen asti olen saanut paljon apua youtubettajilta. Tavallaan haluaisin itsekin käydä läpi asioitani tuolla tavalla, mutta Suomi on niin pieni maa, etten voisi vuodattaa asioitani noin vapaasti mitä monet amerikkalaiset ja britit yms. Onneksi he voivat, muuten en olisi varmaan ikinä kuullutkaan termistä dissosiaatio. Luulin vain olevani laiska tai itsekäs, kun "en ole paikalla".

up

Ainakin sä osaat kirjoittaa sanat oikein.

up

..

I want to break free