Lue keskustelun säännöt.
Olen järkyttävän tyhmä ihminen. Pakko se on myöntää.
10.08.2021 |
Hahmotuskykyni on huono, joudun esimerkiksi miettimään joka kerta kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea. Menee pari sekuntia, että saan sen päähäni ja joskus väsyneenä epäröin pidemmänkin aikaa vaikka minulla on muistisääntö vasemmasta ja oikeasta.
Opiskelen mutta huonosti mitään jää mieleen. Feikkaan ja yritän vain pärjäillä esim. töissä mutta pärjään vain ahkeruudellani. Millään älyllisellä tai loogisella päättelykyvylläni ei ole juuri mitään osuutta siihen miten olen päässyt elämässäni eteenpäin.
Saan silti hyviä arvosanoja mutta koen itseni silti huonoksi.
Kieliä en osaa, kuulostan vammaiselta (kuulemma) kun puhun englantia.
Joskus puhun epäselvästi suomeakin ja unohtelen sanoja.
Oikeastaan unohtelen muutenkin, huono muisti ja ikää alle 30 vuotta.
En opi virheistäni - olen usein huonoissa ihmissuhteissa, joissa minua käytetään hyväksi. Lähteminen kestää tai saatan palata monta kertaa sellaisten asioiden pariin jotka ovat minun elämäni kipupisteitä ja saavat masentumaan. Riippuvuudet mukaanlukien (en käytä huumeita).
Huono sävelkorva, ruma tyyli.
En osaa myöskään säästää rahaa..
Olen myös hieman ylipainoinen.
Sabotoin jatkuvasti elämääni myöskin. Kun on menossa asiat eteenpäin mukavasti niin aivan varmasti tyrin jollain tavalla tai vaihtoehtoisesti uuvun enkä saavuta päämäärääni tai jos saavutan - menetän sen hetkessä.
Oli kyse työstä, taloudellisista asioista, projekteista, ihmissuhteista jne.
Olen oman luonteeni vanki ja tekisi mieli hakata päätä seinään erittäin usein.
Listaa voisi jatkua vielä mutta eiköhän tämä riittänyt nyt..
Kommentit (88)
Kuulostat ihan normaalilta ja ajattelelevalta ihmiseltä joka on ehkä kömpelö hetkittäin eikä niin tehokas suorittaja kuin osa porukasta. Sinulla ehkä on vain huono itsetunto niin teet asiasta suuremman ongelman kuin se on. Lisäksi jos on mt-ongelmaa niin ne lisäävät kaikkea "sekoilua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma älyni ei ole nokkelaa ja nopeaa yleensä. Olen ennemmin mietiskelijä joka pohtii asioita kävelyllä. Itsekin olen todella tyhmä monessa asiassa. Minua on haukuttukin tyhjäpääksi ja toiset taas hyvin fiksuksi. Riippuu näkökulmasta.
Niin ja kilpirauhasen vajaatoiminta voi tehdä paljon pahaa älyllisille prosesseillekin. Itselläni on se. Raskas sairaus.
Ainakin olet liian ankara itsellesi kuten joku on täällä kommentoinut.
Looogisinkin ihminen voi olla tyhmä koska on olemasssa esim käänteis logiiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, itse olen niin tyhmä, että minua jopa kiusataan siitä
Vierailija kirjoitti:
Looogisinkin ihminen voi olla tyhmä koska on olemasssa esim käänteis logiiikka.
Lokiiikassa tyhmyyttä on se etttä ihminen alkaa seuaamaan liikaa tiettyä ns punaista lankaaa ja tekemään johtopäätelmiä.
Kuten friedrich nieze asian ilmaiseee: "Logiikka on yritys käsittää todellinen maailma jonkin sellaisen olemista koskevan skeeman välityksellä, joka me olemme itse asettaneet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaikutat ihan keskivertoihmiseltä. Tuollaisia me sen about satasen ÄO:n omaavat ollaan. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Hanki tatuoinnit käsiin kumpi on oikea ja kumpi vasen.
PS: Sinulla saattaa olla jokin diagnosoitavissa oleva ongelma, jota voi olla mahdollista auttaa.
Mietin itse ensimmäisenä adhd:tä, kuulostaa ongelmat hahmotuksessa juuri siltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että semmonen tapaus, pysynpä loitompana.
Vierailija kirjoitti:
Oma älyni ei ole nokkelaa ja nopeaa yleensä. Olen ennemmin mietiskelijä joka pohtii asioita kävelyllä. Itsekin olen todella tyhmä monessa asiassa. Minua on haukuttukin tyhjäpääksi ja toiset taas hyvin fiksuksi. Riippuu näkökulmasta.
Olen samanlainen vastauksesi perusteella. Pohdin myös paljon :)
Nyt olen vain hieman kadottanut itseäni elämäntilanteesta johtuen joka on luonut turvattomuutta, vaikuttanut itsetuntooni ja elämänkatsomukseeni negatiivisesti.
Pohdin vähemmän enkä saa langanpäästä kiinni ihan samalla tavalla kuin ennen tätä tapahtumaa. Tai tapahtumasarjaa.
Nämä ovat niitä tapahtumia ja ihmisiä elämässäni, jotka haukkuvat tyhjäpäiksi. Ovat energiani kadonneet turhuuteen, tähän ihmisryhmään. Parissa vuodessa olen taas tallottu pohjamutia myöten.
En vain kuunnellut itseäni vaikka joka solu minussa varoitti, muistan sen selvästi. En tiedä mitä tapahtui ja miksi ajauduin tähän tilanteeseen. No mutta...
Myös minä olen kuullut taas olevani hyvin fiksu ja vilpitön. He ovat olleet itsekin fiksuja ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Sellaisia joiden kanssa on hyvä olla ja joiden kanssa pystyy keskustelemaan pintaa syvällisempiä.
Hakeudun sitten kuitenkin aina takaisin sinne missä en pääse toteutumaan itsenäni.
No ehkä saan intuitiotani, herkkyyttä ja voimaani takaisin vielä kun tästäkin rämpii ylös hiljakseen. Ehkä tapaan jälleen taas hyviä ihmisiä.
Kiitos vastauksista. Tsemppiä myös teille :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap. Minulla jokin numerosokeus, sekoitan numerot, vaikka yritän olla tarkka. Väsyn myös sosiaalisissa tilanteissa, en oikein pärjää työpaikoissa. Parhaimmillani olen, kun saan tehdä asiat yksin, kaikessa rauhassa. Jos joudun kiireessä tekemään töitä, en pärjää, vaan söhrään asiat. Pidän itseäni tyhmänä, outona. Olen jo 50+ nainen.
Tunnistan itseni ap:n kuvauksesta täysin. Se on just tuollaista tämä elämä, ollut aina. Itselläni ikää 40+.
Mensan älykkyystestissä olen kuitenkin saanut pisteet 136, joten ongelma on jossain muussa kuin tuossa perinteisessä älykkyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia kannatan tasapalkkaa.
Meillä muilla koulunkäynti meni helposti ja saimme huippuvirat korkeilla palkoilla. Meidän älykkyytemme oli jo itsesssään palkinto. Toisin kuin teillä, teitä vielä rangaistaan heikolla palkkauksella ja kurjilla yksinkertaisilla töillä.
Tasapalkka on ratkaisu tähänkin.
Lisäksi, että olen tällainen mitä nyt aloituksessa mainitsin, niin en pysy paikoillani.
En masennuksesta huolimatta. Tai no, jään työpäivien tai opiskelun jälkeen helposti kotiin koska olen väsynyt mutta kokonaisuuden kun otan huomioon niin elämäni on ollut vauhdikasta jo pitkään.
Useita eri kaupunkeja, useita muuttoja siis, eri työpaikkoja (omasta tahdostani), rajojen asettamisen opettelua ja muuta..
On kuulunut päihteitä elämääni ja matkan varrella niitä huonoja suhteita liikaa.
Kaikista hauskinta tässä on se, että vaikka olen saanut hyvän cv:n koottua, upeita työpaikkoja, hyvät työtodistukset ja kokemusta niin en kertakaikkiaan muista oppimaani. En osaa toimia enää niiden pohjalta, en muista ammattillisuuttani siinä määrin, että kykenisin samaan enää.
Ne tuntuvat epätodellisilta, kuin unelta. Olinko joskus oikeasti siellä tekemässä niitä hienoja juttuja? Tuntuu, etten se ollut minä tai etten todella ole voinut kyetä moiseen.
Mutta tosiaan, kyllä olen mutta jos joku kysyisi, en osaisi enää vastata cv:n ammattitaitoon vaativiin kysymyksiin työhaastattelussa koska en muista. Eikä siitä ole kuin 2-3 vuotta kun tein viimeksi vastuuhenkilön työtehtäviä. Sitä ennen paljonkin alan hommia.
Sekin taito hukkui sitten uupumuksen alle, takana loistava tulevaisuus. Masennuin ja pyyhin kokemukset mielestäni kai jonnekin syvälle häpeän taakse.
Tämä muistamattomuus ja irrallisuus itsestäni eri elämäni vaiheissa risoo eniten. Kokonaista identiteettiä en ole pystynyt parsimaan kasaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, että olen tällainen mitä nyt aloituksessa mainitsin, niin en pysy paikoillani.
En masennuksesta huolimatta. Tai no, jään työpäivien tai opiskelun jälkeen helposti kotiin koska olen väsynyt mutta kokonaisuuden kun otan huomioon niin elämäni on ollut vauhdikasta jo pitkään.
Useita eri kaupunkeja, useita muuttoja siis, eri työpaikkoja (omasta tahdostani), rajojen asettamisen opettelua ja muuta..
On kuulunut päihteitä elämääni ja matkan varrella niitä huonoja suhteita liikaa.Kaikista hauskinta tässä on se, että vaikka olen saanut hyvän cv:n koottua, upeita työpaikkoja, hyvät työtodistukset ja kokemusta niin en kertakaikkiaan muista oppimaani. En osaa toimia enää niiden pohjalta, en muista ammattillisuuttani siinä määrin, että kykenisin samaan enää.
Ne tuntuvat epätodellisilta, kuin unelta. Olinko joskus oikeasti siellä tekemässä niitä hienoja juttuja? Tuntuu, etten se ollut minä tai etten todella ole voinut kyetä moiseen.Mutta tosiaan, kyllä olen mutta jos joku kysyisi, en osaisi enää vastata cv:n ammattitaitoon vaativiin kysymyksiin työhaastattelussa koska en muista. Eikä siitä ole kuin 2-3 vuotta kun tein viimeksi vastuuhenkilön työtehtäviä. Sitä ennen paljonkin alan hommia.
Sekin taito hukkui sitten uupumuksen alle, takana loistava tulevaisuus. Masennuin ja pyyhin kokemukset mielestäni kai jonnekin syvälle häpeän taakse.Tämä muistamattomuus ja irrallisuus itsestäni eri elämäni vaiheissa risoo eniten. Kokonaista identiteettiä en ole pystynyt parsimaan kasaan.
Ap
Kuulostaa normaalilta vanhenemiselta.
Sellaista se on kun ikää tulee. Ajattele seuraavat kymmenen vuotta lisää. Me muut vanhat yritetään muistikonsteja ja lappuja. Suuriosa meistä teeskentelee ja elää näiden vaivojen kanssa.
Minulla alkoi muisti temppuilla jo kolmekolmen vanhana.
Sellaista se on. Suuri aika menee teeskennellessä ja näytellessä muille että asiat hoituu ja työt hoituu.
Mieti millaista on kuusikymppisillä työelämässä. Eivät kerkeä kuin näyttelemään näyttelyään.
Oletko minä? Olisin voinut kirjoittaa tuon kaiken sanasta sanaan! Onkohan meillä jokin sairaus? En jaksaisi enää elää näin. Olisinpa normaali
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, että olen tällainen mitä nyt aloituksessa mainitsin, niin en pysy paikoillani.
En masennuksesta huolimatta. Tai no, jään työpäivien tai opiskelun jälkeen helposti kotiin koska olen väsynyt mutta kokonaisuuden kun otan huomioon niin elämäni on ollut vauhdikasta jo pitkään.
Useita eri kaupunkeja, useita muuttoja siis, eri työpaikkoja (omasta tahdostani), rajojen asettamisen opettelua ja muuta..
On kuulunut päihteitä elämääni ja matkan varrella niitä huonoja suhteita liikaa.Kaikista hauskinta tässä on se, että vaikka olen saanut hyvän cv:n koottua, upeita työpaikkoja, hyvät työtodistukset ja kokemusta niin en kertakaikkiaan muista oppimaani. En osaa toimia enää niiden pohjalta, en muista ammattillisuuttani siinä määrin, että kykenisin samaan enää.
Ne tuntuvat epätodellisilta, kuin unelta. Olinko joskus oikeasti siellä tekemässä niitä hienoja juttuja? Tuntuu, etten se ollut minä tai etten todella ole voinut kyetä moiseen.Mutta tosiaan, kyllä olen mutta jos joku kysyisi, en osaisi enää vastata cv:n ammattitaitoon vaativiin kysymyksiin työhaastattelussa koska en muista. Eikä siitä ole kuin 2-3 vuotta kun tein viimeksi vastuuhenkilön työtehtäviä. Sitä ennen paljonkin alan hommia.
Sekin taito hukkui sitten uupumuksen alle, takana loistava tulevaisuus. Masennuin ja pyyhin kokemukset mielestäni kai jonnekin syvälle häpeän taakse.Tämä muistamattomuus ja irrallisuus itsestäni eri elämäni vaiheissa risoo eniten. Kokonaista identiteettiä en ole pystynyt parsimaan kasaan.
Ap
Olen tuo kommentoija 34 ja edelleen tämä tuntuu niin tutulta että olisin voinut itse kirjoittaa. Kukaan ei oikein koskaan tajua mitä edes tarkoitan kun näitä selitän, mutta näemmä en ole siis yksin.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Puolet suomalsisita ei yllä älykkyysosamäärän puoleenväliin.