Lue keskustelun säännöt.
Oon hirveän huono äiti. Huusin mun lapselle joka uskaltautui tunnustamaan mulle muutamia asioita. Nyt se vihaa mua
10.08.2021 |
En varmaan ikinä saa sovittua poikani kanssa..
Poika siis jäi viikonloppuna kiinni kännissä mopolla ajamisesta. Kun sain kuulla mun eka reaktio oli viha. En puhunut pojalle koko matkan aikana mitään kun hain hänet kotiin. Olin jollain tasolla shokissa. Eilen kuitenkin olin jo rauhoittunut ja yritin puhua asiaa pojan kanssa läpi, mutta se meni ihan riitelyksi. Mä huusin pojalle ja poika huus mulle. Molemmille tuli vaan entistä paskempi olo.
Tänään yritin mennä uudestaan sopimaan pojan huoneeseen asiaa. Poika sanoi että haluaa tunnustaa pari muutakin asiaa jotka on vaivannut jo hetken häntä. Sanoi että on varastanut pikkusiskon huoneesta rahaa ja antanut niitä hakupalkkioiksi pojille jotka on tuonut heille juomia. Kävi ilmi pari muutakin juttua. Oon maailman paskin äiti, mutta suutuin pojalle niin paljon. Huusin ja karjuin kuinka pettynyt oon.
Mulla on nyt niin paska olo. Poika ei varmasti enää ikinä uskalla kertoa mulle mitään. Varmaan vihaa mua niin paljon. Haluaisin sopia ja halata mutta samalla oon niin pettynyt poikaani etten tiedä oonko valmis. Oon pettynyt itteenikin. En edes tiedä miksi avaudun. Kai kaipaan jotain tsemppiä että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Vai voiko edes muuttua jos luottamus on rikottu molemmin puolin ja molemmat on pettyneitä toisiinsa. Ihan hirveää.
Kommentit (42)
Hei, et varmasti oo noin huono äiti kun luulet. Ota nyt vaan aikaa itsellesi, käy kävelyllä ja laita asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Todennäköisesti poikasi ajattelee että sun huudot oli ihan oikein ja potee huonoa omaatuntoa sun luottamuksen rikkomisesta. Kyllä kaikki järjestyy, riitoja tulee ja menee. Jaksamista teinin kanssa ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja perjantaina uudestaan!! Kohti uusia pettymyksiä:)
Muistan nuo ajat. Yritä pysyä aikuisena vaikka kuinka harmittaa välillä. Asiat on asioita ja hän on yhä se sun rakas poika vaikka olisikin hölmöillyt kännissä. Toivottavasti et ole mennyt vahingossakaan riidan aikana sanomaan että et rakasta. Sellaiset sanat satuttaa ja niitä on vaikea unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja perjantaina uudestaan!! Kohti uusia pettymyksiä:)
Kai sentään tarkoitit, että saman tarina voi jakaa perjantaina uudelleen ties kuinka monetta kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu vähän. Pojat on poikii.
NIINKÖ omasi kanssa teit.
Pakenit vastuuta moiseen.
Et sä oo paska äiti. Kaikki, teinit varsinkin, tekee virheitä välillä, joskus pieniä ja joskus isoja. Se, että oot pettyny on tavallaan hyvä merkki, koska sitten sä oot kasvattanut sen oikein. Tuskin sekään on omasta käytöksestään ylpeä.
Anna aikaa hetki. Hyvä et poika uskalsi tunnustaa sulle. Ei se sua vihaa. Puhutte asiat läpi sit ku molemmat on saanu aikaa rauhottua. :) Tsempit sulle, kyllä se oikeesti helpottaa pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaa varmaan asia on painanut, kun kertoi. Olisin itsekin varmaan menettänyt hermot tuosta. Ei kai siinä muuta voi, kun rauhoittumisen jälkeen mennä jututtamaan lasta, pyytää anteeksi omaa käytöstään ja kertoa, miksi menetti hermot. Etteköhän te saa juteltua asiat halki ja sovittua.
Eikö tuo nyt ole ihan normaalia teiniperheissä, kärhämät, tolloilut, pettymykset, katumukset jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, et varmasti oo noin huono äiti kun luulet. Ota nyt vaan aikaa itsellesi, käy kävelyllä ja laita asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Todennäköisesti poikasi ajattelee että sun huudot oli ihan oikein ja potee huonoa omaatuntoa sun luottamuksen rikkomisesta. Kyllä kaikki järjestyy, riitoja tulee ja menee. Jaksamista teinin kanssa ❤️
Kyllä olen. Mun lapsi kertoo mulle asian, joka on vaivannut häntä ja hän on tiennyt etten tykkäisi siitä. Sen sijaan että sanon asiallisesti että mä en voi hyväksyä tuota tekoa mä huudan ja karjun lapselleni ja toimin täysin lapsellisella tavalla. Nään kun mun lapsi alkaa itkemään ja voin lukea hänen ajatuksen "miksi edes kerroin". Mä oon äiti, johon ei voi luottaa ja jonka puoleen ei voi kääntyä hädän hetkellä. Vai uskaltaisitko sä kertoa töppäilyistäs ihmiselle joka tuomitsee sut ja huutaa sulle? Ap
Nyt kannattaa kyllä jantterin viikkorahaan tehdä huomattava korotus ettei tarvitse pikkusiskon rahoilla viinaksia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asiat oo niin huonosti kun pelkäät. Kohta taas paistaa aurinko ❤️
Voitko opetella hallitsemaan tunteitasi nuorten seurassa ja käsittelemään erillään ensin. Viha ei koskaan auta ketään tai raivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, et varmasti oo noin huono äiti kun luulet. Ota nyt vaan aikaa itsellesi, käy kävelyllä ja laita asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Todennäköisesti poikasi ajattelee että sun huudot oli ihan oikein ja potee huonoa omaatuntoa sun luottamuksen rikkomisesta. Kyllä kaikki järjestyy, riitoja tulee ja menee. Jaksamista teinin kanssa ❤️
Kyllä olen. Mun lapsi kertoo mulle asian, joka on vaivannut häntä ja hän on tiennyt etten tykkäisi siitä. Sen sijaan että sanon asiallisesti että mä en voi hyväksyä tuota tekoa mä huudan ja karjun lapselleni ja toimin täysin lapsellisella tavalla. Nään kun mun lapsi alkaa itkemään ja voin lukea hänen ajatuksen "miksi edes kerroin". Mä oon äiti, johon ei voi luottaa ja jonka puoleen ei voi kääntyä hädän hetkellä. Vai uskaltaisitko sä kertoa töppäilyistäs ihmiselle joka tuomitsee sut ja huutaa sulle? Ap
Sulla on nyt tunteet pinnassa. Ei varmasti oo käyny mitään peruttamatonta mitä teidän väliltä ei vois korjata. Aika hoitaa haavat, sanotaan.
Kirjoita kirje. Joko itsellesi tai pojallesi. Sen voit päättää itse.
Huutaminen on turhaa. Mopo myyntiin ja kotiintuloaika klo 21. Kattelette sitten syssymmällä saako lisää vapauksia.
Sanot pojalle, että teki tämä ikinä mitä tahansa tyhmää, tulee silti aina kotiin turvaan. Sinä saatat huutaa hänelle, mutta se johtuu siitä, että rakastat ja välität.
M50
Juttele pojalle ja pyydä anteeksi sitä, että hermostuit niin paljon. Samalla kannattaa kuitenkin sopia siitä, ettei pojan sopimaton käytös saa toistua. Kaikki tekevät joskus virheitä, mutta niistä pitää myös oppia.
Mun teinipoika löi mua ihan voimalla kerran yhden riidan yhteydessä. Huusin pojalle että tuossa on ovi (kirosanoilla höystettynä). Avasin oven ja karjuin lohduttomasti itkevälle pojalle että tänne ei enää ikinä tarvi tulla. Poika lähti sukkasillaan ja paitasillaan (oli marraskuu...) ulos ja mä itkin miehelle että nyt se vihaa mua ja ei ikinä uskalla tulla takaisin. Onneks mummo asuu lähellä ja poika oli mennyt sinne lämpimään. Mies kävi hakemassa pojan kotiin. Sovittiin ja pyydettiin anteeksi -molemmat. Ei me sen koommin ollakaan kunnolla riidelty. Toisinaan nousee tästä pieni huono äiti fiilis, kun joku vähän vastaavasta täällä avautuu. Mutta myrskyt kuuluu elämään. Niin klisee kun se onkin, kaikki järjestyy vielä ❤️
Minä taidan keittää kahvit.