Ahdistuneisuushäiriöinen: mitä työpaikkoja olet joutunut jättämään häiriösi vuoksi?
Sairaanhoitajan ja opettajan hommat olen joutunut lopettamaan. Kouluja olen käynyt, mutta mitäpä se auttoi, kun pää ei kestä.
Kommentit (136)
Ajatelkaa tätä:
Elämä on merkityksetöntä ja turhaa. Millään ei todellisuudessa ole väliä. Ei naapurin hihityksellä tai työpaikalla tapahtuneella nolalla tilanteella. Nauttikaa siis, kun voitte.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään ahdistuneisuushäiriöistä, jolla olisi toimiva lääkitys? Ei viitsisi bentsoissa olla töissä koko ajan, mutta kun ei tiedä mikä siellä äkkiä tulee. Vaikka joku palaveri, jonka mokaa kun paniikkikohtaus laukeaa. Siksi "varmistan" etukäteen joka päivän bentsolla, mutta teho laskee eikä niitä voi loputtomiin syödä.
Palattuani töihin pitkän poissaolon jälkeen oli 50% eri ihminen vaikka olikin tuskaa ja jännittävää, mutta pystyin jopa nauramaan keskustelemaan kun ajatus kulki, mutta paluu arkeen toi vanhan tutun jäykkyyden takaisin ettei sitäkään iloa suoda.
En tiedä johtuuko lääkkeeseen tottumisesta vai töihin paluusta vai kummastakin.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa tätä:
Elämä on merkityksetöntä ja turhaa. Millään ei todellisuudessa ole väliä. Ei naapurin hihityksellä tai työpaikalla tapahtuneella nolalla tilanteella. Nauttikaa siis, kun voitte.
Kun en ole ikinä elämässäni osannut nauttia. Koulussa, kotona, en missään.
Olin kouluikäisten parissa töissä. Ahdistukseni ja paniikkihäiriöt/sosiaalisten tilanteiden pelko vain paheni ja puhkesi oikein "kukkaan" tuolla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen hyväksyvä havainnointi ja mindfullness- hajoitukset+ terapeuttinen kirjoittaminen ja itsemyötätunnon opettelu + kristillisen uskon löytyminen(mm. armollisuuden) olivat itselläni hoitona. Nyt elän taas! Yli 30v kesti rajoittunut elämäni. Huh.
Töissä ei ole aikaa.
Ja johan kollegat ihmettelevät kun teet edes 10 sekunnin hengitysharjoitteen.
Vierailija kirjoitti:
En toistaiseksi mitään, mutta jatkuva stressitila ja huono nukkuminen huolestuttaa kovasti. Pelkään burnoutia.
Varoituksen sanana: juuri noin se alamäki minullakin alkoi. Unettomuutta ja jatkuva stressitila. Lopputuloksena varmaankin vuosien unettomuuden seurauksena sydänkohtaus ja monien vaiheiden kautta lopulta sairaseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa tätä:
Elämä on merkityksetöntä ja turhaa. Millään ei todellisuudessa ole väliä. Ei naapurin hihityksellä tai työpaikalla tapahtuneella nolalla tilanteella. Nauttikaa siis, kun voitte.
Kun en ole ikinä elämässäni osannut nauttia. Koulussa, kotona, en missään.
Hanki masennuslääkkeet.
Lisäksi mulla ankara opettaja 3.-6. luokalla. Ei saanut epäonnistua, ei saanut iloita, riemuita eikä olla vapautuneesti luokassa tms.
Vierailija kirjoitti:
Heikot...
Ja tervettäkö on tulla varta vasten tällaiseen keskusteluun nälvimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikot...
Ja tervettäkö on tulla varta vasten tällaiseen keskusteluun nälvimään?
Ei ole muutakaan tekemistä nyt.
Älkää välittäkö niinku laulussa lauletaan ;; väliaikaista kaikki on vaan. Kuka sen nyt lauloi. Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan laulu.
Mä olin päiväkodissa hoitajana ja siellä oli muutama tosi ilkeä hoitaja, jotka kiusasivat mua kaikella tavalla.
En enää uskalla mennä töihin, kun muurenkin olen arka ja kiltti ihminen.
Ehkä heitä ärsytti, että lapset todella pitivät minusta ja hakeutuivat minun luokse, jos tarvitsivat turvaa.
Sääli, että nämä jyrät valtaavat alaa.. lapsiparat 😢
Vierailija kirjoitti:
#naiset
#moniongelmaiset
#yhteiskunnanriesa
Ahaa katkera peräkammarinpoika tuli tännekin naisia haukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin päiväkodissa hoitajana ja siellä oli muutama tosi ilkeä hoitaja, jotka kiusasivat mua kaikella tavalla.
En enää uskalla mennä töihin, kun muurenkin olen arka ja kiltti ihminen.
Ehkä heitä ärsytti, että lapset todella pitivät minusta ja hakeutuivat minun luokse, jos tarvitsivat turvaa.Sääli, että nämä jyrät valtaavat alaa.. lapsiparat 😢
Miten tarinasi liittyy ahdistuneisuushäiriöön?
Menkää töihin. Ei se ongelma itsestään katoa.
Sossu lopetti työt niskat jumissa koneen naputtelu jäi sairaslomalle pää ei kestänyt ja monet jää kun liikaa näkee kurjuutta. Mutta myös joku trauma aiheuttaa stressin.
Jotkut itkevät, kun ei ole ruokaa elääkseen.
Suomalaiset itkevät, vaikka valtio maksaa kaiken, kun ahdistaa.
Ei voi kuin hämmästellä, kuinka empatia kyvytöntä porukkaa tännekin on päätynyt kirjoittelemaan.
Joillekin meistä on sattunut esimerkiksi jo lapsuudessa asioita, joita moni ymmärtämättömyyttään halveksiva ei edes osaisi kuvitella voivan tapahtua. Sellaiset traumat jättävät syvät jäljet, eikä niistä moni parannu koskaan, ainakaan kokonaan.
Monesti nämä kriittisimmät nälvijät ovat juuri niitä, jotka eivät itse ole kokeneet suuriakaan vastoinkäymisiä elämässään.
Monesti sitä ymmärrystä ja empatiakykyä alkaa kuitenkin näiltäkin ylimielisiltä puupäiltä löytymään siinä vaiheessa, kun se omakin elämä koettelee tavalla tai toisella oikein kunnolla tai kasvavat muuten aikuisiksi ja viisastuvat.
😔