Millä rahoilla jäätte kotiin hoitamaan lasta?

Pikkasen eri asia maksatko asuntovelkaa pk-seudulle vai asutko velattomalla maatilalla, joka on isovanhemmilta peritty

- maatiloja etenkin toimivia ei peritä vaan ne ostetaan vanhemmilta ja sitä varten täytyy ottaa velkaa.

Minusta tuli avioliiton myötä maitotilan emäntä ja mieheni otti minulle mm. myel vakuutuksen.

Olen hoitanut kaksi lastani aina kotona koska mies pystyi tekemään kaikki maatilan työt yksinkin ja minä olin lasten kanssa ja tein kaikki kotityöt.

Jos meinaa olla lapsen tai lasten kanssa kotona kotihoidontuella pidempään kuin muutama kuukausi, niin kyllä varmasti suurin osa joutuu miettimään rahoituskuvioita. Itse olin vain viitisen kuukautta kotihoidontuella, sitten töihin.

Omat ajatukseni: Kannattaa suunnitella ja laskeskella etukäteen ,paljonko tuloja on ja mihin niiden pitää riittää. Ota huomioon mahdollinen palkallinen osuus perhevapaista, lomakorvaukset, päivärahat ja muut tulot. Menopuolella kannattaa arvioida, mistä voi säästää. Pääkaupunkiseudulla suurin osa perheistä laittanee asuntolainan lyhennysvapaalle, joka vapauttaa paljon käyttörahaa. Me luovuimme autosta, joka olisi ollut sinänsä varaa pitää, mutta laskimme että vähäisille ajokilometreille tuli niin kova hinta, että luopuminen ja autovuokra ja taksimatkat tulivat kuitenkin halvemmaksi. Ulkoimallaikaan ei käyty lyhyitä kaupunkilomia lukuunottamatta. Itse en halunnut asuntolainaan lyhennysvapaata, joten säästin etukäteen puolen vuoden oman lainani lyhennyksiä vastaavan summan (miehen kanssa erilliset lainat historiallisista syistä). Tein meille kulubudjetin koko perhevapaan ajalle ja sen mukaan elettiin tai sitten budjetista poikkeamisesta neuvoteltiin erikseen, onko siihen varaa. Suunnittelu auttoi ymmärtämään kokonaisuutta ja teki konkreettiseksi sen, mikä on kotiin jäämisen arvo tai kustannus - miten sen kukakin näkee.

Päivärahaukaudella maksoin nettotuloihini suhteutetun osuuden yhteisistä menoista ja mies sitten suuremman osan. Kotihoidontuen ajalta mies maksoi kaikki yhteiset menot ja minä omani (ml. oma asuntolainani). Lisäksi tein hieman keikkaa töihin, mitkä rahat käytin omiin menoihin ja sijoituksiini. Näin tasasimme keskenämme minun ottamaa taloudellista ”hittiä”. Suunnitelmissa on toinen lapsi ja tulotaso on nyt sellainen, että mies voisi hoitaa vaikka koko perhevapaan menot. Toki niihin osallistun taas nettotulojeni suhteessa, koska omatkin tuloni ovat kasvaneet huomattavasti ja yhdessähän perhettä rahoitetaan. Mutta avainsana on suunnittelu.

Minua kyllä hämmentää, miten moni äiti käyttää omia säästöjään kotona olon rahoittamiseen ja kertoo ostavansa lasten tavaratkin omista rahoistaan. Onko lasten kulujen kattaminen oikeasti niin monen mielestä äidin vastuulla? Olen törmännyt samaan täällä palstalla ja tosielämässä. Ja sitten vielä oikein ylpeillään sillä, ettei käytetä miehen rahoja yhtään. En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä asennetta, ettei isän tarvitse ollenkaan rahoittaa lastensa elämää ja hoitoa. Jotkut vielä kertoo, että joutuu maksamaan pienellä palkalla isot päivähoitomaksut, kun miehellä on niin hyvät tulot ja maksut määräytyy niiden mukaan, mitä ihmettä oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Kotihoidontuki, lapsilisä, hoitoraha ja kuntalisä ovat niin pieniä ettei niillä kyllä makseta ruokaostoksia, omia ja lapsen vaatteita, omaa osuutta vuokrasta jne.

Pakko se on töissä käydä jos haluaa lapsen elättää.

Kyllähän isän tulee maksaa elämisestä enemmän, jos äiti hoitaa heidän yhteistä lasta kotona. Elatusvelvollisuus jne.

Säästin 20t tietenkin ennen hoitovapaalle jäämistä.

Miksi pitää ap heittää kulut noin yläkanttiin? Useimmat luopuvat jostain koska on tärkeää hoitaa se lapsi kotona. Jos sinulla on kallis asuntolaina, niin neuvotelkaa uusiksi laina tai ottakaa lyhennysvapaata. Jos teillä on auto työmatkoja varten niin työssäkäyvä fillarin selkään. Ihan varmasti löytyy joku säästökohde, jos todella haluaa.

Useimmilla ahneus on syynä lapsen päiväkotiin laitossa. Ahnehditaan jättisuuri asuntolaina ja autolaina ja niiden maksamisesta ei tingitä. On kalliita harrastuksia ja syödään paljon ulkona.  Ostellaan jatkuvasti uutta. Ei sellaiseen toki kotihoidontuki riitäkään. Jos osaa elää suu säkkiä myöten, asuu järkevänhintaisessa kämpässä, käy kirpparilla ja syö kotiruokaa niin pystyy hyvin olemaan kotona sen reilu kaksi vuotta.

Ja monilla myös ei osata suunnitella ja ajoittaa. Esim moni alkaa rakentaa taloa vauvavuonna ja siihenhän ne rahat sitten menevätkin. Pieni vauva ja lapsi ei tarvitse isoa taloa! He haluavat olla siellä missä vanhempikin on. Vauvan ja taaperon hoitaa hyvin vaikka kaksiossa, ja rakentaminen sujuu rattoisammin kun lapset lähellä alakouluikää ja heistäkin on jo apua. Mutta kun pitää tehdä kaikki jonkun typerän valmiskaavan mukaan ja sitten valitella että mies on aina raksalla ja rahat loppu eikä varaa jäädä hoitovapaalle. Priorisointi mättää. 

Vierailija kirjoitti:

Ja monilla myös ei osata suunnitella ja ajoittaa. Esim moni alkaa rakentaa taloa vauvavuonna ja siihenhän ne rahat sitten menevätkin. Pieni vauva ja lapsi ei tarvitse isoa taloa! He haluavat olla siellä missä vanhempikin on. Vauvan ja taaperon hoitaa hyvin vaikka kaksiossa, ja rakentaminen sujuu rattoisammin kun lapset lähellä alakouluikää ja heistäkin on jo apua. Mutta kun pitää tehdä kaikki jonkun typerän valmiskaavan mukaan ja sitten valitella että mies on aina raksalla ja rahat loppu eikä varaa jäädä hoitovapaalle. Priorisointi mättää. 

Niinpä, kaiken pitää olla valmista ja kulissit kunnossa ennen lasten tuloa, ja sitten ei ole rahaa olla kotona, kun rahat menee ison talon ja hienojen autojen ylläpitoon. Me tehtiin toisin päin, tehtiin lapset nuorena opiskelujen loppuvaiheessa. Rahaa ei ollut paljon, mutta tarpeeksi ja toisaalta kotihoidontuelle jäänti ei tehnyt isoa lovea tuloihin. Hyvät koulutukset kuitenkin, joten työllistyttiin hyviin ammatteihin ja nyt kun lapset lähestyy kouluikää on tulotaso aivan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

1. Asuntolaina oli lyhennysvapaalla. 2. Menot olivat pienemmät, ehdin laittaa ruokaa ja hyödyntää tarjouksia, matkustettiin edullisemmin, en tarvinnut bussilippua ja muutenkin menoja oli vähemmän, kun oltiin paljon kotona. 3.  Olin säästänyt hoitovapaata varten, että ei tarvinnut pihistellä ihan kaikesta.

Mulla ihan samalla tavalla. Säästin ennen äitiyslomalle jäämistä 150€/ kuukausi kahden vuoden ajan. Se auttoi tosi paljon. Asuntolaina oli lyhennysvapaalla 2 kuukautta hoitovapaan aikana.

Molemmat lapset menivät hoitoon 1,5-vuotiaina. Reippaita yläkoululaisia molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hämmentää, miten moni äiti käyttää omia säästöjään kotona olon rahoittamiseen ja kertoo ostavansa lasten tavaratkin omista rahoistaan. Onko lasten kulujen kattaminen oikeasti niin monen mielestä äidin vastuulla? Olen törmännyt samaan täällä palstalla ja tosielämässä. Ja sitten vielä oikein ylpeillään sillä, ettei käytetä miehen rahoja yhtään. En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä asennetta, ettei isän tarvitse ollenkaan rahoittaa lastensa elämää ja hoitoa. Jotkut vielä kertoo, että joutuu maksamaan pienellä palkalla isot päivähoitomaksut, kun miehellä on niin hyvät tulot ja maksut määräytyy niiden mukaan, mitä ihmettä oikeasti.

Jep. Lapsesta seuraavat kulut ovat yhteisiä kuluja, jotka kuuluu rahoittaa yhdessä. Koko perheen elintaso on sopeutettava tuloihin ja menoihin. Jos säästöjä käytetään, sen pitää tulla myös sen hyväksi, jonka rahoja käytetään.

No jaa. Meille tuli ero, kun lapsi oli alle vuoden. Asuin vuokralla, joten sain asumistukea. Sen lisäksi kotihoidontukea sen kolmisensataa, lapsilisän korotuksineen 145euroa ja elatustuen lapsen isältä 245 euroa.

Että minimillä mentiin, mutta kolme vuotta olin lapsen kanssa kotona, koska halusin. Se sopi mun lapselle parhaiten. Pirun köyhää oli, mutta tein arvovalinnan: mulle ne lapsen kehitykselle tärkeimmät ekat kolme vuotta oli merkityksellisempiä kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Meille tuli ero, kun lapsi oli alle vuoden. Asuin vuokralla, joten sain asumistukea. Sen lisäksi kotihoidontukea sen kolmisensataa, lapsilisän korotuksineen 145euroa ja elatustuen lapsen isältä 245 euroa.

Että minimillä mentiin, mutta kolme vuotta olin lapsen kanssa kotona, koska halusin. Se sopi mun lapselle parhaiten. Pirun köyhää oli, mutta tein arvovalinnan: mulle ne lapsen kehitykselle tärkeimmät ekat kolme vuotta oli merkityksellisempiä kuin raha.

Ja tähän lisäys, kun luin alkupään ah niin oikeistolaisia kommentteja: kyllä oli työ johon palata ja palasinkin lapsen mennessä päiväkotiin.

Kuukauden pakolliset kulut eli laina, vastike, vakuutukset, vesi ja sähkö alle 1000 eur /kk. Ruokaan kuluu alle 100 eur/hklö. Hienosti pärjää 😁

Asuntolaina lyhennysvapaalla ( työpaikat Helsingissä, asunto kehyskunnissa), yhdessä oltiin säästetty myös taloustilille puskuria ja muuten eletään miehen palkalla. On minulla omiakin säästöjä, mutta ne ovat omiin menoihini.

Lasten vaatteet ja tavarat saa miltei kaikki joko ilmaiseksi tai halvalla käytettynä tai alennusmyynneistä. Kotona ollessa ei paljoa rahaa kulu mihinkään. Enempi meillä on ongelmana etten jaksaisi enää olla kotona nyt kuopuksen kanssa.

Mulla ei ollut työpaikkaa joten sain vain kotihoidontuen ja lapsilisät.

Miehen pienillä tuloilla elettiin. Saatiin kuitenkin maksettua autolaina ja talolaina.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää ap heittää kulut noin yläkanttiin? Useimmat luopuvat jostain koska on tärkeää hoitaa se lapsi kotona. Jos sinulla on kallis asuntolaina, niin neuvotelkaa uusiksi laina tai ottakaa lyhennysvapaata. Jos teillä on auto työmatkoja varten niin työssäkäyvä fillarin selkään. Ihan varmasti löytyy joku säästökohde, jos todella haluaa.

Useimmilla ahneus on syynä lapsen päiväkotiin laitossa. Ahnehditaan jättisuuri asuntolaina ja autolaina ja niiden maksamisesta ei tingitä. On kalliita harrastuksia ja syödään paljon ulkona.  Ostellaan jatkuvasti uutta. Ei sellaiseen toki kotihoidontuki riitäkään. Jos osaa elää suu säkkiä myöten, asuu järkevänhintaisessa kämpässä, käy kirpparilla ja syö kotiruokaa niin pystyy hyvin olemaan kotona sen reilu kaksi vuotta.

Edelleen ihmettelen näitä, jotka kritisoivat apn asuntokuvioita. Kotihoidontuella ollaan kotona todella lyhyt aika elämästä (kuitenkin korkeintaan se alle kolme vuotta). Eli senkö mukaan pitää mitoittaa asuntolaina teidän mielestänne? Jos ottaa huomioon apn ja miehen normaalit tulot, ei menot todellakaan ole mitään päätä huimaavia pk-seudulla ja eivät myöskään ylimitoitettuja heidän tuloihinsa. Eli tässä nyt ei ole kyse siitä, että kuinka ap voi loppuelämän vähentää kulujaan, vaan miten voisi sen lyhyen ajan suunnitella talous uusiksi.

Todella outoa, jos porukka kituuttaa kotihoidontuen takia jossain pienemmässä kämpässä koska lainasumma on mitoitettu sen mukaisesti. Ap kertoi muuttaneensa 1,5 vuotta sitten. Eli kuinka monta vuotta ennen lasten hankintaa teidän mielestä pitää downsizeata asuntonsa niin että se on kotihoidontuen mukainen? Vai saako ostaa sen isomman asunnon vasta kun kotihoidot on lusittu? Etenkin jos siihen kerran on selkeästi varaa kuten aplla, paitsi sen parin vuoden ajan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja monilla myös ei osata suunnitella ja ajoittaa. Esim moni alkaa rakentaa taloa vauvavuonna ja siihenhän ne rahat sitten menevätkin. Pieni vauva ja lapsi ei tarvitse isoa taloa! He haluavat olla siellä missä vanhempikin on. Vauvan ja taaperon hoitaa hyvin vaikka kaksiossa, ja rakentaminen sujuu rattoisammin kun lapset lähellä alakouluikää ja heistäkin on jo apua. Mutta kun pitää tehdä kaikki jonkun typerän valmiskaavan mukaan ja sitten valitella että mies on aina raksalla ja rahat loppu eikä varaa jäädä hoitovapaalle. Priorisointi mättää. 

Niinpä, kaiken pitää olla valmista ja kulissit kunnossa ennen lasten tuloa, ja sitten ei ole rahaa olla kotona, kun rahat menee ison talon ja hienojen autojen ylläpitoon. Me tehtiin toisin päin, tehtiin lapset nuorena opiskelujen loppuvaiheessa. Rahaa ei ollut paljon, mutta tarpeeksi ja toisaalta kotihoidontuelle jäänti ei tehnyt isoa lovea tuloihin. Hyvät koulutukset kuitenkin, joten työllistyttiin hyviin ammatteihin ja nyt kun lapset lähestyy kouluikää on tulotaso aivan hyvä.

Eli jos ihmisillä on oma asunto ja auto se on heti jotain ylimitoitettua kulissia? Siltä nää kommentit kuulostaa. Esim noista apn spekseistä ei kyllä huomaa että olisi mitenkään liikaa lainaa, taisi kommentoidakkin että 80 neliöinen rivari. Kulissit vai hah. Kaupungin vuokrakaksioko on ainut oikea paikka ja muuten leveilee?😅

Meila mina kotona olen lapsen kanssa. Mies tyota tekee. Han maksaa laskun. Minulla ei tyo mihin palata. Hanela tyo mita voi tehda. Talla selva juttu meille molempien ok.

Etukäteen oli säästetty 10 000e hoitovapaata varten ja molempien tulot reilusti pienemmät kuin aloittajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on valtavat menot. Meillä menee asumiskustannuksiin ja autoon noin 950e/kk.

350e vastike

1050e asuntolainalyhennys

50e netti

50e molempien puhelimet

250e bensaan (miehen työmatkat)

Loput vakuutuksiin (koti, terveys, lapsen vakuutus, henki, auto, koiran vakuutus).

Eipä tuossa kauheasti ole karsittavaa :(

Ap

Lainanlyhennys on tosi iso, vaihtakaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Pk-seudulla saattaa joutua tinkimään sijainnista, tiedän, koska asun itsekin täällä alueella, josta en niin välitä. Mitä jos korot nousevat? Olette ihan pulassa jo ilman, että joku jää kotiin lapsen kanssa.

Ei sitä noin vain asuntoa vaihdeta. Ensinnäkin ollaan asuttu tässä vasta 1,5 vuotta. Toiseksi, kun ollaan molemmat töissä niin ei olla ollenkaan pulassa, vaan säästöönkin jää rutkasti rahaa (pakollisten kulujen jälkeen 3000e). Lisäksi lainassa on 15 vuoden kiinteä 1% korko, joten vaikka korot nousisivat niin ei ongelmaa, sillä vaikka tämä pn 20 vuoden laina niin saamme sen maksettua tuossa 15 vuodessa.

Ja tosiaan kun asunto hankittiin, niin tärkeintä oli juuri hyvä sijainti. Asuntoa voi aina rempata mutta aluetta ei voi muuttaa. Nyt tulevaa kouluun 300m ilman tienylityksiä, harrastusmahdollisuudet kulman takana ja todella rauhallinen ja lapsiystävällinen alue.

Ap

Tuossahan teille on ratkaisu siihen, millä pärjäätte hoitovapaan ajan. 

Siis joo, säästöjä löytyy tällä hetkellä 12k, ei sillä kuitenkaan kolmea vuotta kotona olla🤔 (ja tosiaan lapsihan on nyt 9kk, joten enää ei ole mahdollista säästää😅). Olisi pitänyt aiemmin tajuta, mutta suurin osa säästöistä meni uuteen asuntoon silloin 1,5 vuotta sitten.

Jos lapsi on nyt 9kk, niin hoitovapaalla saisit olla 27kk. Tuo 12k säästöjä jaettuna tuolle ajalle tekee reilu 400e/kk ja siihen päälle vielä se 900e, mikä teillä jäisi miehen palkasta + Kelan tuista käteen tekee yli 1300e/kk. Miten tuolla summalla ei saa ruokaa ja vaatteita ostettua? Pieni lapsi ei paljon syö ja vaatteitakaan ei tarvitse joka kuukausi ostaa.

Meillä jäisi tuosta vielä säästöönkin pahan päivän varalle. Ruokaan ei meillä mene juuri enempää rahaa kuin kahdestaankaan, kun nykyään 2-vuotiaamme syö suunnilleen sen verran, mitä ennen meni hävikkiin...