Masentaa, ettei Suomi koskaan menesty arvokisoissa!
Eilen olympialaisten päättäjäiset katsottuani olin helpottunut, että loppuivat. Alkoi jo ärsyttää ja tuntua katkeralta, että melkein kaikki muut maat veivät lähes kaikki mitalit ja Suomelle jäi vain rippeet. Muiden maiden urheilijat yleisestikin asennoituvat kisoihin lähtiessä, että sinne mennään voittamaan tai ainakin tehdään kaikki sen eteen, mutta mitä tekevät suomalaiset urheilijat? Mennään parantamaan ennätystä ja KORKEINTAAN finaali tavoitteena. Piristäviä poikkeuksia olivat Mira Potkonen ja Matti Mattson, joilla oli kulta tavoitteena ja niin pitääkin olla. Tuli osoitettua, että he joilla oli oikeasti voitto tavoitteena myös menestyivät parhaiten. Eniten harmittaa urheilijoiden suhtautuminen alisuoritukseen: oli heidän mielestään silti ok-suoritus. Pikemminkin pitäisi sanoa, että tämä ei ollut sitä mitä odotin ja lähden parantamaan seuraavaa kertaa varten.
Jos olisi Suomi edes neljä mitalia kisoista saanut, siihen voisi olla suht koht tyytyväinen, mutta kaksi pronssia olympialaisista aika laiha lohtu. Vielä vuonna 1992 Suomi sai enemmän mitaleita ja vielä hehkutettiin, ettei kultamitaliputki katkennut. Nyt on katkennut ja ellei toimita, seuraavissa olympialaissa, voidaa olla siinä pisteessä, että katkeaa koko mitaliputki! Koko ajan näyttää menevän huonommaksi ja huonommaksi. Epäilyttää kannattaako seuraavia yleisurheilun MM-kisoja lainkaan katsoa, koska mitaleita ei sieltä kannata odottaa. Yleisurheilusta ei tullut mitaleita lainkaan Suomelle olympialaisissa.
Muutenkin kummastuttaa pelkän keihään varassa oleminen. Jos siinä epäonnistuu, ei tule muualta mitaleita. Tosin haluaisin uskoa, että Wilma Murto vielä nousee kansainväliselle huipulle. Viides sija häneltä loistosuoritus ottaen huomioon, että oli nuorin osallistuja ja uraa vielä paljon jäljellä.
Ja ne iänikuiset pistesijat! Aivan kuin annettaisiin lupa alisuoriutumiseen eli kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen muka riittäisi.
Kommentit (53)
Urheiluhullu kirjoitti:
Pesäpallo ja suopotkupallo pitäisi saada olympialajeiksi, että Suomen mitalimahdollisuudet paranisivat.
Tai jääpallo ja salibandy. Niistä Suomi sais aina pronssin ja hopean
Suomessa lytätään kaikki heti. Jos et 3 vuotiaana ole lajia aloittanut et enää pääse mukaan. Joka paikassa huudetaan kuinka on myöhäistä aloittaa ja susta tuu mitään enää. En ihmettele jos lapset ei halua liikkua, kun seuroissa paikka tarjotaan johonkin 3 vuotiaiden ryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaa Seppo Rätyyn ja Tapio Korjukseen, asennoituminen on paljon muuttunut noista päivistä. Sitten vielä Kiira Korpi puolusteli Oliver Helanderia, ettei nykypäivänä samanlaista enää, että kaikki annetaan urheilulle. Noin juuri kannustetaan alisuoriutumiseen! Toni Kuuselalla oli suuret puheet, mutta karsiutui, mutta sentään positiivista, että oli halua parempaan.
kun tuossa mainittiin nuo norjalaiset niin ne on hyviä esimerkkejä
warholm on ottelijataustainen ja sen vuoksi on tottunut harjoittelemaan kuin eläin
ingebrigtsen on juossut joka paikkaan pikkulapsesta lähtien
duplantis vaikka onkin svedu on hypännyt seivästä oliko se nelivuotiaasta lähtien
Tässä taitaa piillä se avain. Huipulle pääsy vaatii järjetöntä omistautumista ja harjoittelua lahjakkuuden lisäksi - jo lapsesta asti. Hyvänä esimerkkinä Kenian maratonvoittajq Kipchoge, joka hankki kestävyyskunnon jo alakouluikäisenä juostessaan koulumatkat (20 km). Kunnon lenkkarit sai vasta myöhemmin.
Suomen harjoittelukulttuuri on leppoisaa, harkat joitain kertoja viikossa, äiti ja isi kuskaa autolla kentälle jne. Palavaa omistautumista Suomessa pidetään outona. Kohtuutta arvostetaan. Näillä eväillä ei vaan synny voittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä mitaleilla ole oikeasti mitään merkitystä. Urheilijan kannaltahan ne ovat toivottavia, ja haluaisin itsekin tietysti eniten kirkkaimman mitalin jos olisin urheilija. Mutta valtion kannalta ei ole mikään häpeä tai epäonnistuminen, jos yksilöt eivät onnistu suorituksissaan parhaalla mahdollisella tavalla.
kyllä se silloin vituttaa kun näiden "urheilijoiden" avustukset otetaan minun taskustani
on aika luonnollista että rahoilleen vaatii vastinetta
räikkönen on formulakunkku aivan omilla rahoillaan
Ai meinaatko, että Räikkösellä ei ole sponsoreita?
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä mitaleilla ole oikeasti mitään merkitystä. Urheilijan kannaltahan ne ovat toivottavia, ja haluaisin itsekin tietysti eniten kirkkaimman mitalin jos olisin urheilija. Mutta valtion kannalta ei ole mikään häpeä tai epäonnistuminen, jos yksilöt eivät onnistu suorituksissaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Tajuaahan tämän, että ei siitä oma leipä levene, mutta jollain tasolla en vain pysty näin tuntemaan ja harmittaa menestymättömyys. En tästä peppuani revi mutta harmittaa...
Suomen valmennuskulttuuri saattaa olla myös yksi syy. Pöhöttynyt herrakerho nostaa hirveää liksaa. Metodit jostain parinkymmenen vuoden takaa. Ei osata uudistua, kun muu maailma menee eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa puuttuu voittamisen nälkä. Ollaan mukavuudenhaluisia eikä uskalleta tavoitella suuria. Ihan ok riittää ja yrittäminen on jo paljon. Harmi vaan, että hyvällä yrityksellä ei maailman huipulle päästä. Pientä luonteen lujuutta toivoisi suomalaisillekin.
Suomi on pärjääjäkansa. Ollaan oltu aika monesti altavastaajan asemassa, niin ei oikein ole syntynyt sellasta voittajan kulttuuria meihin.
Kyllä sen kuuli monen urheilijan haastattelussa, että olivat jo otettuja siitä, että edes pääsivät olympialaisiin. Eivätkä uskaltaneet enää isommista saavutuksista haaveillakaan. Juuri tuo voiton nälkä tuntui puuttuvan täysin. Se joku sulkapalloilijakin ihan pokkana fiilisteli jotain 12. tai 13. sijaa. Näki, ettei oikeasti ollut tullut edes hakemaan mitalia.
Ehkä seuraavissa kisoissa sitten pienempi porukka, mutta sellaisia, jotka ovat tosissaan mukana?
Liikuntaan pitäisi lapsia ja nuoria nimenomaan kannustaa lisää, mutta ei huippu-urheiluun. Kilpatasolla urheileminen ei ole kovinkaan terveellistä, sillä monessa lajissa vuosien raaka harjoittelu rasittaa kehoa ja voi luoda paineita ja mielenterveysongelmia. Ihan hyvä vain ettei Suomessa kannusteta kurinalaiseen harjoitteluun pienestä pitäen, kuten vaikka Venäjällä hyvänä esimerkkinä voimistelu ja taitoluisteluharjoittelu. Omaksi iloksi urheileminen mieleisessä lajissa taas useimmiten lisää myönteisyyttä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaa Seppo Rätyyn ja Tapio Korjukseen, asennoituminen on paljon muuttunut noista päivistä. Sitten vielä Kiira Korpi puolusteli Oliver Helanderia, ettei nykypäivänä samanlaista enää, että kaikki annetaan urheilulle. Noin juuri kannustetaan alisuoriutumiseen! Toni Kuuselalla oli suuret puheet, mutta karsiutui, mutta sentään positiivista, että oli halua parempaan.
kun tuossa mainittiin nuo norjalaiset niin ne on hyviä esimerkkejä
warholm on ottelijataustainen ja sen vuoksi on tottunut harjoittelemaan kuin eläin
ingebrigtsen on juossut joka paikkaan pikkulapsesta lähtien
duplantis vaikka onkin svedu on hypännyt seivästä oliko se nelivuotiaasta lähtien
Tässä taitaa piillä se avain. Huipulle pääsy vaatii järjetöntä omistautumista ja harjoittelua lahjakkuuden lisäksi - jo lapsesta asti. Hyvänä esimerkkinä Kenian maratonvoittajq Kipchoge, joka hankki kestävyyskunnon jo alakouluikäisenä juostessaan koulumatkat (20 km). Kunnon lenkkarit sai vasta myöhemmin.
Suomen harjoittelukulttuuri on leppoisaa, harkat joitain kertoja viikossa, äiti ja isi kuskaa autolla kentälle jne. Palavaa omistautumista Suomessa pidetään outona. Kohtuutta arvostetaan. Näillä eväillä ei vaan synny voittajia.
Ei vaan täällä ei etsitä niitä joilla on lahjoja. Se milloin olet aloittanut kyseisen harrastuksen merkitsee eniten, ei mikään muu.
Suomalaisia on 0,07 % maailman ihmisistä.
Tokiossa jaettiin 339 mitalia, joista Suomi sai 2, eli 0,59 %.
Saimme siis yli 8-kertaisesti oman osuutemme asukaslukuun suhteutettuna. Hyvä Suomi!
En usko, että geeneissämme on sen kummemmin vikaa - etenkin kun en usko, että olemme niin erilaisia kuin muut pohjoismaat. Epäilen, että vika piilee heikossa valmennus- ja harjoittelukulttuurissa, jossa hyvistäkään ei saada tarpeeksi irti.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että geeneissämme on sen kummemmin vikaa - etenkin kun en usko, että olemme niin erilaisia kuin muut pohjoismaat. Epäilen, että vika piilee heikossa valmennus- ja harjoittelukulttuurissa, jossa hyvistäkään ei saada tarpeeksi irti.
se mielenkiintoinen juttu tässä on se että kun seuraatte nuorten mm-kisoja niin suomalaiset pärjäävät siellä aivan erinomaisesti
jotain kummallista tapahtuu kun niiden pitäisi alkaa kisaamaan aikuisten tasolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että geeneissämme on sen kummemmin vikaa - etenkin kun en usko, että olemme niin erilaisia kuin muut pohjoismaat. Epäilen, että vika piilee heikossa valmennus- ja harjoittelukulttuurissa, jossa hyvistäkään ei saada tarpeeksi irti.
se mielenkiintoinen juttu tässä on se että kun seuraatte nuorten mm-kisoja niin suomalaiset pärjäävät siellä aivan erinomaisesti
jotain kummallista tapahtuu kun niiden pitäisi alkaa kisaamaan aikuisten tasolla
Olisiko siinä kuuri se ammattilaistason valmennuskulttuurin puuttuminen? Ja se, että urheilija voisi keskittyä harjoitteluun, eikä tarvitsisi käydä samalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että geeneissämme on sen kummemmin vikaa - etenkin kun en usko, että olemme niin erilaisia kuin muut pohjoismaat. Epäilen, että vika piilee heikossa valmennus- ja harjoittelukulttuurissa, jossa hyvistäkään ei saada tarpeeksi irti.
se mielenkiintoinen juttu tässä on se että kun seuraatte nuorten mm-kisoja niin suomalaiset pärjäävät siellä aivan erinomaisesti
jotain kummallista tapahtuu kun niiden pitäisi alkaa kisaamaan aikuisten tasolla
Maailmalla osataan doupata, Suomessa ei.
Minun liikuntainto pilattiin koululiikunnassa. Vaikkei minusta varmaan olympiaurheilijaa olisi tullut, niin surkea koululiikunta saattaa tappaa myös todellisten lahjakkuuksien liikuntainnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaa Seppo Rätyyn ja Tapio Korjukseen, asennoituminen on paljon muuttunut noista päivistä. Sitten vielä Kiira Korpi puolusteli Oliver Helanderia, ettei nykypäivänä samanlaista enää, että kaikki annetaan urheilulle. Noin juuri kannustetaan alisuoriutumiseen! Toni Kuuselalla oli suuret puheet, mutta karsiutui, mutta sentään positiivista, että oli halua parempaan.
kun tuossa mainittiin nuo norjalaiset niin ne on hyviä esimerkkejä
warholm on ottelijataustainen ja sen vuoksi on tottunut harjoittelemaan kuin eläin
ingebrigtsen on juossut joka paikkaan pikkulapsesta lähtien
duplantis vaikka onkin svedu on hypännyt seivästä oliko se nelivuotiaasta lähtien
Tässä taitaa piillä se avain. Huipulle pääsy vaatii järjetöntä omistautumista ja harjoittelua lahjakkuuden lisäksi - jo lapsesta asti. Hyvänä esimerkkinä Kenian maratonvoittajq Kipchoge, joka hankki kestävyyskunnon jo alakouluikäisenä juostessaan koulumatkat (20 km). Kunnon lenkkarit sai vasta myöhemmin.
Suomen harjoittelukulttuuri on leppoisaa, harkat joitain kertoja viikossa, äiti ja isi kuskaa autolla kentälle jne. Palavaa omistautumista Suomessa pidetään outona. Kohtuutta arvostetaan. Näillä eväillä ei vaan synny voittajia.
Harkat muytaman kerran viikossa? Olin urheilulukiossa ja jo siellä treenattiin kolmena aamuna viikossa, ja lisäksi joukkueen treenit ja omat lenkit päälle. Treenimäärät siis 9-12 kertaa heittämällä viikossa. Kyllä olympiatason urheilijat treenaa vähintään tuon saman. Hauskaa miten random avmammat luulee tietävänsä kuinka ammattiurheilijat suomessa treenaa pari kertaa viikossa.
Näidenkin kisojen lopullinen mitalitaulukko on valmis vasta vuosien päästä, kun kärähtäneet mitalistit menettävät mitalinsa. Suomi menestyy jääkiekon arvokisoissa, koska monet urheilevat nuoret tähtäävät rahakaukaloihin. Myös formuloissa suomalaisilla on ollut väkilukuun suhteutettuna varmaan eniten kuskeja.
Huomaatteko, miten Suomen mitalistit ovat melkein 30v Mattson ja 40v Potkonen?
Mitaleita saaneessa Norjassa on käytössään järjestelmä, joka ei pakota nuoria valitsemaan yhtä laija ja uhraamaan nuoruuttaan sille. Todellinen treeni aloitetaan vasta lähempänä 20v ikää.
Suomessa et pääse mihinkään lajiin enää sisään sen jälkeen kun täytät 16v. Mua kiusattiin liikuntatunneilla koko peruskoulu ja huomasin vasta lukiossa että olinkin hyvä liikunnasta, ja aloin saada todistukseen kymppejä. Mutta siinä vaiheessa minkään urheiluharrastuksen pariin hakeutuminen pienemmällä paikkakunnalla oli jo myöhäistä, poikkeuksena tanssi ja kansanopiston aerobic. Kaikilla ei ole myöskään lapsuudessa aina varaa aloittaa kilpailua vaativaa urheiluharrastusta.
Enemmän joustoa ja mahdollisuuksia liikunnan aloittamiseen ja stipendejä vähävaraisille, kiitos. Saadaan väestö terveemmäksi ja löydetään talentteja, jotka ovat jääneet muiden syiden vuoksi varjoon.
Samaa mieltä. Norjan voittaessa aidoissa, ajattelin, että nyt ei enää esteenä edes ihonväri, joten Suomellakin voisi olla kaikki edellytykset voittaa joku päivä niissä. Näin ainakin haluaisin ajatella.