Lue keskustelun säännöt.
Masentaa, ettei Suomi koskaan menesty arvokisoissa!
09.08.2021 |
Eilen olympialaisten päättäjäiset katsottuani olin helpottunut, että loppuivat. Alkoi jo ärsyttää ja tuntua katkeralta, että melkein kaikki muut maat veivät lähes kaikki mitalit ja Suomelle jäi vain rippeet. Muiden maiden urheilijat yleisestikin asennoituvat kisoihin lähtiessä, että sinne mennään voittamaan tai ainakin tehdään kaikki sen eteen, mutta mitä tekevät suomalaiset urheilijat? Mennään parantamaan ennätystä ja KORKEINTAAN finaali tavoitteena. Piristäviä poikkeuksia olivat Mira Potkonen ja Matti Mattson, joilla oli kulta tavoitteena ja niin pitääkin olla. Tuli osoitettua, että he joilla oli oikeasti voitto tavoitteena myös menestyivät parhaiten. Eniten harmittaa urheilijoiden suhtautuminen alisuoritukseen: oli heidän mielestään silti ok-suoritus. Pikemminkin pitäisi sanoa, että tämä ei ollut sitä mitä odotin ja lähden parantamaan seuraavaa kertaa varten.
Jos olisi Suomi edes neljä mitalia kisoista saanut, siihen voisi olla suht koht tyytyväinen, mutta kaksi pronssia olympialaisista aika laiha lohtu. Vielä vuonna 1992 Suomi sai enemmän mitaleita ja vielä hehkutettiin, ettei kultamitaliputki katkennut. Nyt on katkennut ja ellei toimita, seuraavissa olympialaissa, voidaa olla siinä pisteessä, että katkeaa koko mitaliputki! Koko ajan näyttää menevän huonommaksi ja huonommaksi. Epäilyttää kannattaako seuraavia yleisurheilun MM-kisoja lainkaan katsoa, koska mitaleita ei sieltä kannata odottaa. Yleisurheilusta ei tullut mitaleita lainkaan Suomelle olympialaisissa.
Muutenkin kummastuttaa pelkän keihään varassa oleminen. Jos siinä epäonnistuu, ei tule muualta mitaleita. Tosin haluaisin uskoa, että Wilma Murto vielä nousee kansainväliselle huipulle. Viides sija häneltä loistosuoritus ottaen huomioon, että oli nuorin osallistuja ja uraa vielä paljon jäljellä.
Ja ne iänikuiset pistesijat! Aivan kuin annettaisiin lupa alisuoriutumiseen eli kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen muka riittäisi.
Kommentit (53)
Nyt pitäisi jo alkaa tehdä töitä, jos halutaan parempaa menestystä Pariisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lahjakas pikajuoksussa ja voitin jonkun koulukilpailun ns. kylmiltään. Liikunnanopettaja vinkkasi, että kannattaa hakeutua seuraan jatkamaan lajia. Minua jännitti mennä, koska olin jo 11 tai 12 ja tiesin että seurassa oltiin harjoiteltu ikäisteni ryhmänä jo vuosia.
Rohkaistuin silti. Ei olisi kannattanut. Vastaanotto oli tyly ja valmentajan asenne mallia luulot pois. En tiennyt urheilutermejä, mille naurettiin ja mitään ei tehty että olisin tuntenut oloni tervetulleeksi. Lämmittelynä laitettiin juoksemaan seuran parasta vastaan ja kun hävisin, annettiin rivien välistä ymmärtää, olenko oikeassa paikassa. Siihen jäi se harrastus. Todella tympeää, että jo ala-asteen loppupuolella suhtautuminen uusiin kykyihin on tuota luokkaa.
Ikävää kuulla. Noin pilasivat lupaavan urheilijan alun. Jotain vikaa siis on nuorten valmennuksessa. Tuosta asiasta pitäisi informoida enemmän Suomen urheilulle, koska aivan turhaan saatetaan menettää hyviä kykyjä. Voi kun olisit saanut tarvitsemasi tuen ja kannustuksen :(
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko, miten Suomen mitalistit ovat melkein 30v Mattson ja 40v Potkonen?
Mitaleita saaneessa Norjassa on käytössään järjestelmä, joka ei pakota nuoria valitsemaan yhtä laija ja uhraamaan nuoruuttaan sille. Todellinen treeni aloitetaan vasta lähempänä 20v ikää.
Suomessa et pääse mihinkään lajiin enää sisään sen jälkeen kun täytät 16v. Mua kiusattiin liikuntatunneilla koko peruskoulu ja huomasin vasta lukiossa että olinkin hyvä liikunnasta, ja aloin saada todistukseen kymppejä. Mutta siinä vaiheessa minkään urheiluharrastuksen pariin hakeutuminen pienemmällä paikkakunnalla oli jo myöhäistä, poikkeuksena tanssi ja kansanopiston aerobic. Kaikilla ei ole myöskään lapsuudessa aina varaa aloittaa kilpailua vaativaa urheiluharrastusta.
Enemmän joustoa ja mahdollisuuksia liikunnan aloittamiseen ja stipendejä vähävaraisille, kiitos. Saadaan väestö terveemmäksi ja löydetään talentteja, jotka ovat jääneet muiden syiden vuoksi varjoon.
Todella hyviä pointteja kerroit. Vielä, kun saisi nuo välitettyä ylemmälle taholle, että otettaisiin enemmän huomioon myös lähempänä aikuisikää olevat nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko, miten Suomen mitalistit ovat melkein 30v Mattson ja 40v Potkonen?
Mitaleita saaneessa Norjassa on käytössään järjestelmä, joka ei pakota nuoria valitsemaan yhtä laija ja uhraamaan nuoruuttaan sille. Todellinen treeni aloitetaan vasta lähempänä 20v ikää.
Suomessa et pääse mihinkään lajiin enää sisään sen jälkeen kun täytät 16v. Mua kiusattiin liikuntatunneilla koko peruskoulu ja huomasin vasta lukiossa että olinkin hyvä liikunnasta, ja aloin saada todistukseen kymppejä. Mutta siinä vaiheessa minkään urheiluharrastuksen pariin hakeutuminen pienemmällä paikkakunnalla oli jo myöhäistä, poikkeuksena tanssi ja kansanopiston aerobic. Kaikilla ei ole myöskään lapsuudessa aina varaa aloittaa kilpailua vaativaa urheiluharrastusta.
Enemmän joustoa ja mahdollisuuksia liikunnan aloittamiseen ja stipendejä vähävaraisille, kiitos. Saadaan väestö terveemmäksi ja löydetään talentteja, jotka ovat jääneet muiden syiden vuoksi varjoon.
Tuota olen itsekin miettinyt monesti, että monen maan mestarit juuri 20-vuotiaita. Suomestakin pitäisi saada arvokisoihin menestymään tuon ikäisiä, sillä siinä iässä on parhaimmassa tuloskunnossa.
Tuo Norjan järjestelmä ja sen sisältämä vapaus ehkä on jotain, josta täällä pitäisi ottaa mallia. On ihan totta, että Suomessa jo esiteineiltä odotetaan tuloksia ja päämäärätietoisuutta, ja oman lajin vaihtaminen on tehty vaikeaksi. Jokainen nuori on kasvanut ja aikuistunut vasta silloin 20v tienoilla, silloinhan vasta loogisesti voi tunnistaa omat vahvuudet eri lajeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urheiluhullu kirjoitti:
Pesäpallo ja suopotkupallo pitäisi saada olympialajeiksi, että Suomen mitalimahdollisuudet paranisivat.
Tai jääpallo ja salibandy. Niistä Suomi sais aina pronssin ja hopean
Myös muodostelmaluistelu ja cheerleading ovat lajeja, joissa suomi pärjää. Tosin muodostelmaluistelu ei kelvannut olympialajiksi mm. sekajoukkueiden vuoksi.
Suomi on joka tasolla tippunut alaspäin ammatti-urheilussa
joten ei ole ihme ettei tulosta synny.
Toisaalta miksi syntyisi kun saman rahan saa
tuleeko mitallia vai ei.
Tästä on jo 10 vuotta naristu muttei kukaan ole
tehnyt mitään asialle. Sitä saa mitä tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta Suomessa on hirveän "hankalaa" edes harrastaa yleisurheilua. Okei, jossain on jotain yleisurheilukerhoja lapsille ja sen jälkeen treenaaminen tapahtuu yksin, johon täytyy hommata valmentaja tai vanhemman pitää olla riittävän taitava. Monilla jää se harrastus siihen, että puurretaan yksin ja sitten mennään piirikunnallisiin. Jopa hiihdossa ja suunnistuksessa on harjoitusryhmät.
Toinen asia on se, että Suomi panostaa yleisurheiluun siten, että Olympiakomiteaan/ministeriöön palkataan kaikenlaista asiantuntijaa miettimään, miksi asia on näin, kun ne rahat pitäisi kohdentaa seuroille ja itse tekemiseen. Annetaan lisäksi tosi paljon tasoitusta siinä, että ei voi keskittyä harjoitteluun, vaan on opiskeltava ja tehtävä töitä siinä sivussa. Opiskelupaikankin kanssa on melkoista tuuripeliä, että minne paikkakunnalle päätyy ja millaiset harjoitusolosuhteet siellä on ja kuinka kaukana koutsi on ja onko tuolla paikkakunnalla treeniseuraa. Korkeakoulut ei jousta ammattiurheilijan arjessa juurikaan. Toki yliopistossa on akateeminen vapaus, mutta silti opiskeluaikaa kuluu. Yleisurheilukisat on kesällä, jolloin moni on kesätöissä ja jonain kesähessuna ei hirveästi vuoroja valikoida. Meillä on junnuissa paljon hyviä ja sillä tasolla pärjääviä, mutta siirryttäessä aikuisten tasolle, niin moni joutuu miettimään, että jatkaako hommaa harrastuksena ja kiertää piirikunnallisia sekä menee opiskelemaan unelmien alalle. Suurin osa ei voi edes valita. Vaikkakin yleisurheilu on halvimmasta päästä harrastuksia, niin silti. Ei Suomi pärjäisi jääkiekossa tai salibandyssakaan, jos siihen ei olisi rahallisesti panostettu rakentamalla harjoituspaikkoja ja mikä tärkeintä: niitä urheiluseuroja, jotka haluaa kehittää urheilijoita ja omaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Musta Suomessa on hirveän "hankalaa" edes harrastaa yleisurheilua. Okei, jossain on jotain yleisurheilukerhoja lapsille ja sen jälkeen treenaaminen tapahtuu yksin, johon täytyy hommata valmentaja tai vanhemman pitää olla riittävän taitava. Monilla jää se harrastus siihen, että puurretaan yksin ja sitten mennään piirikunnallisiin. Jopa hiihdossa ja suunnistuksessa on harjoitusryhmät.
Toinen asia on se, että Suomi panostaa yleisurheiluun siten, että Olympiakomiteaan/ministeriöön palkataan kaikenlaista asiantuntijaa miettimään, miksi asia on näin, kun ne rahat pitäisi kohdentaa seuroille ja itse tekemiseen. Annetaan lisäksi tosi paljon tasoitusta siinä, että ei voi keskittyä harjoitteluun, vaan on opiskeltava ja tehtävä töitä siinä sivussa. Opiskelupaikankin kanssa on melkoista tuuripeliä, että minne paikkakunnalle päätyy ja millaiset harjoitusolosuhteet siellä on ja kuinka kaukana koutsi on ja onko tuolla paikkakunnalla treeniseuraa. Korkeakoulut ei jousta ammattiurheilijan arjessa juurikaan. Toki yliopistossa on akateeminen vapaus, mutta silti opiskeluaikaa kuluu. Yleisurheilukisat on kesällä, jolloin moni on kesätöissä ja jonain kesähessuna ei hirveästi vuoroja valikoida. Meillä on junnuissa paljon hyviä ja sillä tasolla pärjääviä, mutta siirryttäessä aikuisten tasolle, niin moni joutuu miettimään, että jatkaako hommaa harrastuksena ja kiertää piirikunnallisia sekä menee opiskelemaan unelmien alalle. Suurin osa ei voi edes valita. Vaikkakin yleisurheilu on halvimmasta päästä harrastuksia, niin silti. Ei Suomi pärjäisi jääkiekossa tai salibandyssakaan, jos siihen ei olisi rahallisesti panostettu rakentamalla harjoituspaikkoja ja mikä tärkeintä: niitä urheiluseuroja, jotka haluaa kehittää urheilijoita ja omaa toimintaa.
Nuo ovat todella tärkeitä asioita mietittäväksi, mutta miten saisi sanan lajien johdolle asti? Ei riitä, että sanovat, että seuraavissa olympialaisissa ollaan parempia, sillä on tulossa lahjakkaita nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta Suomessa on hirveän "hankalaa" edes harrastaa yleisurheilua. Okei, jossain on jotain yleisurheilukerhoja lapsille ja sen jälkeen treenaaminen tapahtuu yksin, johon täytyy hommata valmentaja tai vanhemman pitää olla riittävän taitava. Monilla jää se harrastus siihen, että puurretaan yksin ja sitten mennään piirikunnallisiin. Jopa hiihdossa ja suunnistuksessa on harjoitusryhmät.
Toinen asia on se, että Suomi panostaa yleisurheiluun siten, että Olympiakomiteaan/ministeriöön palkataan kaikenlaista asiantuntijaa miettimään, miksi asia on näin, kun ne rahat pitäisi kohdentaa seuroille ja itse tekemiseen. Annetaan lisäksi tosi paljon tasoitusta siinä, että ei voi keskittyä harjoitteluun, vaan on opiskeltava ja tehtävä töitä siinä sivussa. Opiskelupaikankin kanssa on melkoista tuuripeliä, että minne paikkakunnalle päätyy ja millaiset harjoitusolosuhteet siellä on ja kuinka kaukana koutsi on ja onko tuolla paikkakunnalla treeniseuraa. Korkeakoulut ei jousta ammattiurheilijan arjessa juurikaan. Toki yliopistossa on akateeminen vapaus, mutta silti opiskeluaikaa kuluu. Yleisurheilukisat on kesällä, jolloin moni on kesätöissä ja jonain kesähessuna ei hirveästi vuoroja valikoida. Meillä on junnuissa paljon hyviä ja sillä tasolla pärjääviä, mutta siirryttäessä aikuisten tasolle, niin moni joutuu miettimään, että jatkaako hommaa harrastuksena ja kiertää piirikunnallisia sekä menee opiskelemaan unelmien alalle. Suurin osa ei voi edes valita. Vaikkakin yleisurheilu on halvimmasta päästä harrastuksia, niin silti. Ei Suomi pärjäisi jääkiekossa tai salibandyssakaan, jos siihen ei olisi rahallisesti panostettu rakentamalla harjoituspaikkoja ja mikä tärkeintä: niitä urheiluseuroja, jotka haluaa kehittää urheilijoita ja omaa toimintaa.
Nuo ovat todella tärkeitä asioita mietittäväksi, mutta miten saisi sanan lajien johdolle asti? Ei riitä, että sanovat, että seuraavissa olympialaisissa ollaan parempia, sillä on tulossa lahjakkaita nuoria.
Eikä auta sekään, että lupaavat lisärahoitusta, koska tuo raha on käytettävä viisaasti ei vain urheilijoille vaan myös liikuntapaikkoihin, jotka omalta osaltaan tukevat asiaa.
No jos nyt Pariisin 1924 tai Berliinin 1936 mitalitilastoja katselee niin voisi sanoa että kyllä Suomi vähintään kohtuullisesti pärjäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt Pariisin 1924 tai Berliinin 1936 mitalitilastoja katselee niin voisi sanoa että kyllä Suomi vähintään kohtuullisesti pärjäsi.
Nuo oli todellisia huippuvuosia. Miten saadaan takaisin samanlainen voiton tahto?
Olin lahjakas pikajuoksussa ja voitin jonkun koulukilpailun ns. kylmiltään. Liikunnanopettaja vinkkasi, että kannattaa hakeutua seuraan jatkamaan lajia. Minua jännitti mennä, koska olin jo 11 tai 12 ja tiesin että seurassa oltiin harjoiteltu ikäisteni ryhmänä jo vuosia.
Rohkaistuin silti. Ei olisi kannattanut. Vastaanotto oli tyly ja valmentajan asenne mallia luulot pois. En tiennyt urheilutermejä, mille naurettiin ja mitään ei tehty että olisin tuntenut oloni tervetulleeksi. Lämmittelynä laitettiin juoksemaan seuran parasta vastaan ja kun hävisin, annettiin rivien välistä ymmärtää, olenko oikeassa paikassa. Siihen jäi se harrastus. Todella tympeää, että jo ala-asteen loppupuolella suhtautuminen uusiin kykyihin on tuota luokkaa.