Mua v#t%ttaa pikkulapset jotka suostuu syömään vain yhtä ainoaa ruokaa jokapaikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaksosista allerginen on nirso ja allergiaton syö kaiken. Sellaista se on. Mua vähän ärsyttää, että moniruokaisten vanhemmat pitävät lapsen ominaisuuksia todisteena omasta erinomaisuudestaan.

Kuule, kyllä me ennakkoluulottomien maistelijoidenkin vanhemmat saatetaan kyetä ymmärtämään, että lapset ovat erilaisia. 

Ok, kiva. Tästä keskustelusta vaan jäi sellainen kuva, että nirsoilu nähdään kasvatuksen puutteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein näkee näitä "hyi en tykkää" reaktioita vaikkei itse ruokaa ole maistettukaan.

Se uusi ruoka on "pahaa" ihan vain siksi ettei se ole sitä samaa mitä on aina annettu syödä.

Mistä voi päätellä ettei asialla ole juuri mitään tekoa allergioiden tai supermakuaistien kanssa.

Ihan hyvin voi olla! Monet hyvin allergiset lapset ovat ennakkoluuloisia ruuan suhteen, koska heillä on kokemusta siitä, että ruoka aiheuttaa ikäviä oireita, ja toki ne, joilla on todella herkkä makuaisti, maistavat ihan kaiken vahvasti. 

Ettekö ollenkaan pysty näkemään näitä asioita muiden ihmisten kannalta?

Meinaatko ettei lapsen ole hyvä päästä eroon tällaisista ennakkoluuloista, oppia ettei allergioista huolimatta kaikki uusi ruoka olekaan pahaa ja että että allergisena voi maistella ruokia joista tietää ettei niissä ole käytettyä kyseisiä allergioita aiheuttavia aineita?

Eijei, parempi vain että meidän Eetu-Jessika syö laput silmillä sitä einesmoskaa mihin sattumalta fakkiintui. Ruokarauha'n'shit.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on näköjään 3 asperger-piirteistä lasta, koska heistä jokainen on ollut tarkka siitä, miten ruoka lautasella sijaitsee. Onneksi tästä ei ollut tietoa 2000-luvun alussa, koska olisin tietty mennyt diagnoosin mukana ja opettanut lapset tyytymään vähempään. Nyt heistä yksi on juristi, toinen melkein valmis koneinsinööri ja kolmas aloittaa lääkiksessä.

Joopajoo, sun rumat pellavapää poikas työskentelee jossain remppa rahusen roskaruokakioskilla. Itse et näköjään oo mitään saanut aikaiseks, ps. opiskeleen pääsee kuka vaan mut sä tun idiootti jotain leijut täällää.... v***n Hilppa Hutonen, 70v... heman polkkatukka hulmuaa ja paskat on housussa. 

Kylläpä tuon moskan kirjoittaja on katkera. Miten edes voi keksiä noin ällöttävää ja ala-arvoista tekstiksi kai tarkoitettua.

Ei ketään tarvitse pakottaa syömään. Mutta uusien makujen oppiminen vie aikaa. Tarjotaan säännöllisesti erilaisia ruokia, eikä niitä korvata muilla. Silti voi joka päivä olla tarjolla jotain mikä nirsollekin kelpaa, mutta joka ateriaa ei kannata antaa vaan sitä mitä valmiiksi suostuu syömään. Jos niin tekee, ei tule mahdollisuuksiakaan opetella.

Ja jotkut lapset voi tarvita kymmeniä maisteluita ennen kuin oppii.

Ei siinä kiire ole. Ja kukaan ei kuole nälkään vaikka ei aina paljon söisi.

Ja käytöstavat on asia erikseen. Ne pitää opettaa tykkäsi lapsi joistakin ruoista tai ei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein näkee näitä "hyi en tykkää" reaktioita vaikkei itse ruokaa ole maistettukaan.

Se uusi ruoka on "pahaa" ihan vain siksi ettei se ole sitä samaa mitä on aina annettu syödä.

Mistä voi päätellä ettei asialla ole juuri mitään tekoa allergioiden tai supermakuaistien kanssa.

Ihan hyvin voi olla! Monet hyvin allergiset lapset ovat ennakkoluuloisia ruuan suhteen, koska heillä on kokemusta siitä, että ruoka aiheuttaa ikäviä oireita, ja toki ne, joilla on todella herkkä makuaisti, maistavat ihan kaiken vahvasti. 

Ettekö ollenkaan pysty näkemään näitä asioita muiden ihmisten kannalta?

Meinaatko ettei lapsen ole hyvä päästä eroon tällaisista ennakkoluuloista, oppia ettei allergioista huolimatta kaikki uusi ruoka olekaan pahaa ja että että allergisena voi maistella ruokia joista tietää ettei niissä ole käytettyä kyseisiä allergioita aiheuttavia aineita?

Eijei, parempi vain että meidän Eetu-Jessika syö laput silmillä sitä einesmoskaa mihin sattumalta fakkiintui. Ruokarauha'n'shit.

Niistä ennakkoluuloista ei päästä eroon pakottamalla ja painostamalla. Kun nyt yleensäkin maut pitää oppia ja monet maut jakavat aikuisetkin, niin jos taustalla on jo vaikeuksia, ketään ei auta tällainen jyrkkä puhe ja soimaaminen. Ja kyllä, joskus ne einekset voivat olla vaihtoehto.

Sitä vain mietin, miksi esim. sinä suhtaudut noin vihamielisesti jonku lapsen syömisiin. Osaatko selittää?

Ap, sun elämäsi ei tule muuttumaan. Ei ne ole pelkkiä pikkulapsia, jotka syövät valikoiden. Meidän 15-vuotias on samanlainen. Ja on kuule kokeiltu ihan pakollakin syöttää silloin noin 5-vuotiasta - se oli vanhemmuuteni aallonpohja. Mukana käyriä seuraamassa ovat lääkärit ja ravintoterapeutit. Valikoivuuden syy on selvinnyt, sitä ei voi poistaa. En sitä tähän kerro.

Vierailija kirjoitti:

Lasten luontaisessa nirsoudessa on ollut hyvää se, etteivät ole tunkeneet hiekkalaatikon hiekkaa tai myrkkykasvien osia suuhunsa. Nykyään kouluikäisinä syövät kaikkea, myös niitä tulisia makuja.

Onpa ap:n elämä vaikeaa.

Olin nirso lapsi, mutta maistoin silti mm. ruohoa ja kumia :) 10-12-vuotiaana aloin oppia, että ruoka voi olla hyvää vaikkei olisikaan just sitä, mihin on aina tottunut. Nykyään syön mitä vaan.

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, mitä ei halua ja sillä siisti. Ei aikuisten eikä lasten. Olen ollut itse nirso lapsi ja ymmärrän hyvin, että lapsen makuaisti on herkkä. Nykyisin syön kaikkea, mutta makuaisti kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Ei ihme, että meillä on kiusaamiskulttuuri voimissaan. Katsokaa peiliin aikuiset ihmiset.

Samoin. Ihme touhua. Kun mun lapset oli pieniä, ne söi mitä vaan. En tajua. Lapset oli siis 90-luvun lopussa. Ruokailutilanne oli ihan arkipäiväinen. Tiesin, että jos alan täristä ruokien kanssa, niin lapset reagoivat niin, että mikään ei mene alas eikä uskalleta edes maistaa. Viestin siis, että kaikki on ok. Eivät vastustelleet.

Ainoa, jota eivät halunneet, oli maksa tai maksalaatikko. Tämän oletan johtuneen kaveripiirin puheista, että näitä pitää inhota. En sitten tarjoillut niitä. Itselle ostin joskus valmiin maksalaatikko, koska tykkään siitä. Pojat söi jotain muuta.

Nykyisin on kamalan upeeta kehua, kuinka tulisia ruokia lapset syövät. Sitä ihmettelen. Ei ne voi aikuisten tasoa olla, jotkut chilisafkat. Mutta se kehu! Miksi? Että ollaan niin kansainvälisiä? Lapsilla kehittyneet makuaistit? Onkohan näin?

Toinen pojistani oli siitepölyallerginen. Ei silti kärsinyt ristiallergioista, esim porkkana tai omena. Jos niitä oli ruuassa, ei haitannut. En kyllä mainostanutkaan asiaa eli ei ollut mahkua alkaa nirsoilla. Ristiallergisuus ilmeni nimittäin myöhemmin vahingossa siten, että poika halusi syödä herkullista punaista jouluomenaa, jolloin huulet turposivat. Eli raaka omena jäi pois.

Ai niin - spagetin jouduin jättämään pois ehkä puoleksi vuodeksi sen takia, että pienempi poika meinasi tukehtua spaguun. Hän oli jostain päätellyt, että spagu menee alas pureskelematta, siis liukuu alas vatsaan. Sain pelastettua ja kerrottua asian. Silti ihan omaehtoisesti jätin spagetin pois ja syötiin vaikka makaronia.

Nämä tyypit söivät ulkomaillakin tosi nuorena mitä oli tyrkyllä. Kun ei nosta haloota ruuan laadusta eikä johdata penskaa viidakkoon valitsemaan viidestä vaihtoehdosta ja suhtautuu ilman suurta hälyä ruokiin ja syömistilanteisiin ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Esikoiseni on harvinaisen avarakatseinen ruokien suhteen, ei nirsoile koskaan, ja ajattelinkin pitkään olevani loistovanhempi ja ykkösluokan kulinaristi. Kunnes juniori osoitti olevansa kaikkea muuta, on todella nirso ja mm. rakastaa lähinnä eineksiä.

Ihan samoilla opeilla he on olleet, mutta nuoremman makuaisti on herkempi kuin muilla ja kertomattakin tuntee vaikkapa ripauksen pippuria. Me muut emme erota sitä joukosta, mutta hän sanoo suuta polttavan. On myös todennut ihan rauhassa ruokailuhetken ulkopuolella, että jotkut ruoat tekevät maun tai koostumuksen takia pahan yökötysrefleksin jos syö liikaa. Ilmeisesti kyseessä jonkinlainen aistiyliherkkyys tms, joten olen lakannut pakottamasta. Varovasti tulee kaikkea maistaa vähän ja ruoan haukkumisesta opetetaan tietysti pois, mutta hyvin voi olla ettei hän aivan kaikkea opi syömään ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Tämä. Kaikista naurettavinta oli, kun varhaisteini sukujuhlissa söi vain pikkuriikkisen palasen leipää ja räpläsi puhelintaan koko juhlien ajan. En tiedä oliko syömishäiriöinen lisäksi, kun oli niin laiha, mutta sellaisia aika monet nuoret teinitytöt on, joten taisi olla enemmän asennevamma. Sanottakoon, että tarjolla oli siis niin paljon erilaisia ruokia, että varmasti joku olisi kelvannut.

Olen monesti myös paasannut siitä, miksi ravintoloissa on lapsille tarjolla just vain tuota nauravat nakit, lihapullat ja muusi - kategoriaa, kun ne lapset voisivat syödä ihan samaa ruokaa kuin aikuisetkin, mutta puolikkaana. Ravintoloille, joista saa lapsille puolikkaita annoksia, annan propsit. Sitten kun olisi vielä vanhempia, jotka tarjoaa lapsilleen sitä kunnon ruokaa, eikä ratkea niihin nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin. Oikeastaan aika merkillistä, miten lapsille tarjotaan ne kaikista suolaisimmat ja rasvaisimmat mahdolliset ateriat, vaikka heidän nimenomaan pitäisi sitä suolan ja rasvan käyttöä rajoittaa. Tarkennukseksi puhun siis ihan oikeista ravintoloista, en mistään Heseistä ja Mäkkäreistä.

Kerrotko vielä, miksi on sinun asiasi arvostella varhaisteinin syömisiä tai syömättä jättämisiä? Käsitin, että kyseessä ei ollut oma lapsesi, joten miten hänen asiansa kuuluvat sinulle? Täytyy olla todella sisällötön elämä, jos pitää tuollaisiin puuttua tai edes kiinnittää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe tuli syömään, olin laittanut erilaisia vaihtoehtoja tarjolle. Perheen toinen lapsi ei suostunut syömään mitään muuta kuin yhden keitetyn perunan ilman kastiketta tai salaatteja tai mitään muutakaan mitä oli tarjolla.

Näin tarjoilun järjestäjänä se oli noloa, ruokani ei kelpaa sille lapselle. Äitinsä vaivautuneena selitti "meidän Aada-Petteri syö vain kotiruokaa."

 Mitä se minun laittamani ruoka oli muuta kuin kotiruokaa. Ehkä heidän kotiruoka koostuu ranskalaisista ja ketsupista. En kutsu heitä enää syömään.

Meillä Aada-Petteri syötettiin jo etukäteen, ettei tarvinnut kärvistellä ruokapöydässä syöden tuttava perheen reilusti maustettua kotiruokaa. Hän ei syö vieläkään chiliä tai pippurista ruokaa.

Musta ihan fiksua tupata Aada-Petterille pöperöt vatsaan ennen vieraruokapöydän tarjoiluja. On kiusallista muillekin vieraille se lapsen ruuan sortteeraaminen. Musta voi kysyä A-P:ltä, että tuus katsoon, haluatko jotain täältä vai ottaisitko vain leivän ja voita. Jos ei tule, niin se on vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan samaa mieltä. Olen nähnyt niitä isompiakin, kuin viisivuotiaita, joille on annettu aina päättää, mitä ne syö, ja ruokavalio on erittäin suppea.

Erittäin ärsyttävää, kun tuommoinen tulee pöytään ja ensimmäiseksi kovaan ääneen ilmoittaa, että "hyi, juusto on pahaa" ja "mä en syö keittoa/tomaattia/kalaa". Ja vanhemmat vaan myötäilee ja järjestelee "pikkuiselle" sopivaa syötävää, joka on yleensä joku vaalea leipä kinkulla tai ranskalaiset.

Jos ei ruoka kelpaa, niin saa olla syömättä on aina ollut mun asenne nirsojen lasten kanssa.

Kuulostat isäni uudelta puolisolta.

Meillä on monta lasta, ja yksi nyt sattuu olemaan tavattoman nirso ja järjestelee herneetkin omaan nurkkaansa lautasella ennenkuin syö.

Kyse ei ole aina vain kasvatuksesta, vaan lapsen kokonaisluonteesta.

Jos meillä olisi jätetty lapsi ruuatta kunnes jotain nielee pakosta, olisi vielä enemmän alakäyrillä kuin nyt. Onneksi syö herneitä ja papuja niin on aina jotakin syötävää kylässäkin, mutta mummopuolen pakaste-einekset nyt ei vaan uppoa.

Mitähän nää mummopuolen pakaste-einekset mahtaa olla.

Kalapuikkoja? 😊

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Opettakaa taukit vanhemmat ne lapset ja ennenkaikkea itsenne tavoille, eli ette hyihyttele mitään ruokaa, ette suhtaudu itsekään lasten nähden epäluuloisesti lautasta närppien kaikkiin uusiin makuihin.

Ymmärrätte siellä pikku päässänne, että uusiin makuihin TOTUTAAN useamman kerran maistamalla. Kaikkea ei ole pakko syödä, jos ei tykkää mutta siitä ei tehdä mitään numeroa.

Ja jos lapsi ei suostu maistamaan eikä oma esimerkki auta niin miten jatkan?

Teet selväksi ettei niitä nauravia nakkeja heru ennenkuin on maistettu jotain muuta.

Ja vaikka palstailet sillä aikaa kun seuraa se väistämätön itkuparkumöly asiaa vastaan.

Nakkeja ei oo koskaan syöty ja mitään itkua ei tule. Mitä seuraavaksi?

Ärsyynnyin ja stressasin tästä kanssa silloin kun omat lapset oli pieniä.  Syömisistä tuli alinomaa vääntöä ja itkua ja vaivaa. 

Sitten älysin, että lasten makuaisti kehittyy vähitellen ja yksilöllisesti.  Yhtenä kesänä oltiin kolme viikkoa automatkalla Euroopassa ja lapset söi joka ilta spaghetti bolognesea ja kaikki olivat tyytyväisiä. Lounasaikaan toisaalta  kolmivuotias kuopus veteli puolestaan sinisimpukoita.  Vuosien mittaan kiinnostus eri ruokalajeihin kasvoi ja aikuisena he kaikki tykkäävät kokeilla erilaisia makuja ja ovat erittäin kiinnostuneita ja taitavia laittamaan ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun elämäsi ei tule muuttumaan. Ei ne ole pelkkiä pikkulapsia, jotka syövät valikoiden. Meidän 15-vuotias on samanlainen. Ja on kuule kokeiltu ihan pakollakin syöttää silloin noin 5-vuotiasta - se oli vanhemmuuteni aallonpohja. Mukana käyriä seuraamassa ovat lääkärit ja ravintoterapeutit. Valikoivuuden syy on selvinnyt, sitä ei voi poistaa. En sitä tähän kerro.

Tuo taitaa olla se ihan tavallinen tarina.

Meillä syyksi paljastui autismi ja aistiyliherkkyys.

Ne eivät näy päällepäin muuten kuin "nirsoiluna ja herkkänahkaisuutena".

Ruokakasvatus tärkeää kirjoitti:

Ystäväni ainoalla lapsella on aina ollut monipuoliset ruokatarjoilut. Äitinsä on hyvä kokki, ja tekee päivittäin maittavaa kotiruokaa.

Mutta, syöminen on alusta asti muodostunut tahtojen taistoksi eikä ystäväni ole onnistunut saamaan kehitystä muutettua. Poika ei suostu syömään samaa ruokaa, vaan hänelle aina annettu mitä haluaa: pitsaa, hampurilaisia ja ranskalaisia.

Kerran viettivät meillä muutaman yön. Tein sellaista ruokaa, mitä meillä syödään. Seuraavana päivänä olivat käyneet kaupassa, ostamassa sellaista leipää ja juustoa, minkä poika hyväksyy. Oma lapseni syö mitä tarjotaan, on hänelläkin suosikkinsa tietysti, mutta ei kylässä näytä mieltään.

Kannattaa olla iloinen jos lapsi syö mitä tarjotaan. Mutta samalla on hyvä muistaa, että lapsi ei ole tahallaan nirso.

Tämä (linkki kuvaan alla) on jo monipuolinen ruokalautanen autistiselle lapselle tai aikuisellekin. Tuokin jäisi kuitenkin monella syömättä jos ruoat koskisivat toisiinsa.

https://img.buzzfeed.com/buzzfeed-static/static/2016-07/5/12/asset/buzz…

Jotkut aikuiset suorastaan triggeröityvät vieraidenkin lasten syömisongelmista. Näillä aikuisilla on muutenkin ongelmia itsensä kanssa, ja se puretaan toisiin. Lasten kohdalla kyse on vallankäytöstä, kun kuvitellaan pakottamisen olevan ratkaisu siihen, että lapsi ei halua syödä. Lapsen ei aina myöskään anneta itse päättää, kuinka paljon ruokaa annostellaan lautaselle.

Tökeröin esimerkki oikeasta elämästä on sellainen, että lasta ensin kehotettiin, sitten maaniteltiin ja lopuksi räjähdettiin uhkaillen, kuinka mitään kivaa ei sitten pääse tekemään, jos ei syö. Lapsi oli kuitenkin syönyt kaikenlaista välipalaa ennen ruokailua.

En itsekään syö kaikkea, ja se johtuu ihan lapsuudesta. Kun jokin maku tökkii ruoassa, sitä en halua syödä. Miksi lapsen pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, miksi jonkun tuntemattoman lapsen syömiset vituttaa. Oletko aloittaja ajatellut, että elämä olisi helpompaa, jos ei ottaisi lämpöä muiden ihmisten asioista? Oletko tietoinen, että sellainen on ihan mahdollista?

Missä kohtaa aloituksessa sanottiin että kyse on aina tuntemattomien lapsista?

No voin sitten lisätä: miksi jonkun lapsen syömiset ylipäätään vituttaa? Mä ymmärrän sen, jos oma lapsi on erityisherkkä tmv., ja ruokailut on tosi vaikeita, niin ihan varmasti voi välillä vituttaa. Mun veljen nuorempi lapsi on tällainen, hänellä on ihan muutama ruoka-aine, joita suostuu syömään. Mutta että jonkun toisen lapsen syömiset? Miksi niistä pitää kehittää jotain asenneongelmaa? Tähän voi nyt vastata, kun viestiä on korjattu.

Miksi nuorempi veljesi sietää tällaista perseilyä lapseltaan?

Kyse ei ole mun nuoremmasta veljestä. Lapsi ei perseile, vaan ei yksinkertaisesti syö useimpia ruokia. Ei kotona, ei päiväkodissa, ei missään. 

Ei tietenkään syö koska saa aikuiset ympärillään temppuilemaan pillinsä mukaan.

Aloittaja, vastaat riitelemällä kaikkiin viesteihin. Näen sun ip: n.

Olis kyllä ihanaa, jos lapset pidettäisiin aikuisiksi asti poissa julkisista tiloista.