Lue keskustelun säännöt.
G: miten lapsiperheessä tehdään varmasti elämästä vaikeaa?
25.08.2009 |
Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen "pakko" käydä joka päivä töiden ja pk:n jälkeen kaupassa, jolloin kaikki ovat nälissään ja väsyneitä. Ja sen jälkeen alkaa vasta ruuanvalmistus.
Ratkaisu: käy kerran viikossa kaupassa ilman lapsia ja suunnittele viikon ruokalista etukäteen. Totuta perheesi syömään myös samaa ruokaa useampi päivä.
Kommentit (108)
JOUSTAMATTOMUUDELLA, EHDOTTOMUUDELLA!
Juuri niin kuin täältä näkyy. Toisille on tiukka aikataulu kammotus, toisille aikatauluttomuus. Joillakin on tarkka ohjelma esim. omaan sänkyyn nukuttamiselle, toiset tuntuvat olevan neuvottomia asian suhteen. Onko täällä oikeasti niin nuoria vai muuten vain älyttömiä ihmisiä, että kaikessa nähdään vain kaksi ääripäätä eikä mitään siltä väliltä?
Siis: Päivässä pitää olla rytmi, mutta mitään järkeä ei ole pitää siitä kiinni minuutintarkasti, joustamatta. Lapset ovat erilaisia, niin myös vanhemmat ja perheet. Jotkut nukuttavat, toiset kanniskelevat takaisin sänkyyn mieluummin. Konsteja ja kikkoja kannattaa vaihdella, joku toimii toisille mutta ei toisille, oma tyyli löytyy sieltä jostakin.
Tehkää elämästänne helpompaa elämällä sitä itse ja opettelemalla ymmärtämään, ettei mikään ole mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin anopin mielestä!
Meillä voi kyläillä kahden viikon päästä klo 13-14, muulloin on mahdotonta kun rytmit voi seota.
Mutta juuri siksi, että meidän elämästä ei tulisi ylen hankalaa! Onko muiden kuin toisten pikkulapsiperheiden niin ylivoimaista tajuta, että kahden vaativaa työtä tekevän vanhemman ja pienten lasten perheessä elämä nyt vaan on aika aikataulutettua?
Meillä tosiaankin on "minuuttiaikataulu" arkipäiväisin, viikonloppuisin voidaan löysätä.
Yritämme pitää lasten hoitopäivän edes kohtuullisena (7.30-16), hoitaa työmme, kodin ja koiran, sekä sen yhden oman harrastuksen viikossa. Siitä nyt vain seuraa se, että meillä ei voi kyläillä arkisin kuin 17.30-19, eikä edes joka päivä!
Tämä ei sitten millään meinaa upota esim. isovanhempien tajuntaan! Eilen lapset nukkuivat jo klo 20, ja kas, olipa virkeitä ja iloisia lapsia lähdössä aamulla hoitoon!
joillain on MINUUTTIaikataulu. Tuota halventavaa sanaa anoppi käytti lapusta, jonka jätin hänelle, kun lapset jäi hoitoon kahdeksi päiväksi. Kirjoitin jotain: aamiaista ei tarvi heti herättyä, lounas noin klo 11-12, päiväuni noin klo 13-14, välipala noin klo 15, päivällinen voin klo 17-18, iltapala noin klo 20, nukkumaan noin ko 21. Missähän nuo MINUUTIT olivat? Oliko liikaa vaadittu anopilta? Pakko oli tehdä tuollainen lappu, koska anoppilassa on 1 lämmin ruoka päivässä, yleensä klo 14-16 välillä, ja napostelevat jääkaapista miten sattuu. Meidän lasten kanssa vaan pääsee HELPOMMALLA, kun tuollaista aikataulutusta noudattaa.
Meillä saa vierailla ihan mihin aikaan vaan, osataan laittaa kyllä lapset vierailun aikanankin nukkumaan, ei siinä ole ongelmia - miksi pitäisi olla? Vai onko sitten kyse 1 huoneen asunnosta ja huonosti nukahtavista lapsista?
jätät pusujen kera sinne huoneeseen yksin nukkumaan, kun tulee 120 kertaa sieltä pois? Täällä ei nyt näköjään ymmärretä, mitä ajan takaa(Olen siis tuo, joka aiemmin jo sanoi, että vain istun hiljaa huoneessa ja nostan takaisin sänkyyn, enkä silittele tai höpöttele tai tuo vettä). Itse kutsun myös sitä nukuttamiseksi, vaikka monien mielestä se nukuttaminen tarkoittaa ilmeisesti pariakymmentä iltasatua jne. Ja mielestäni se lapsen sänkyyn kantaminen sen 120 kertaa on myös nukuttamista. Miten helvetissä siis voi olla nukuttamatta lasta tuntikausia, jos hän tuntikausia hyppii sieltä sängystä pois?!!! Antaa juosta ympäri taloa ja mennä itse sänkyyn kun siltä tuntuu, vai?
[/quote]
Meillä on neljän vuoden kokemus monen tunnin nukutuksista ja viimeiset kaksi viikkoa on olleet ihania. Lapsi nukahtaa 10 minuutissa iltasadun jälkeen, kunhan äiti laulaa ja esittää nukkuvaa vieressä. Apu tuli siitä, että lapsi on lopulta tarpeeksi vanha jättämään päiväunet pois päiväkodissa. Nyt tavoitteena saada lapsi nukahtamaan itsekseen, mutta olen jo niin onnellinen nykytilasta, etten pidä kiirettä.
Kaikki eivät vaan nuku. Meillä lapsi pysyi kyllä sängyssä, mutta saattoi yksin pimeässä laulella toista tuntia, kun uni ei vaan tullut. Jos komennettiin vaikenemaan, alkoi kuskailla...
Täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa!
Siksi omaan viestiini laitoinkin "minuuttiaikataulu" lainausmerkein. Mikä tuossa nyt on niin vaikeaa??? Jos ei tuollaista ohjetta pysty kunnioittamaan, niin miksi sitten pyytää lapsia luokseen?
Meillä on aikataulu samalla tarkkuudella kuin teilläkin, ja anoppilan suhteen täsmälleen sama ongelma!
Huippu oli sitten se, kun appiukko kysyi, enkö voisi antaa lasten nukkua aamulla pidempään (eli esim. kymmeneen) -kun lapset heräävät ihan itsekseen viikonloppuisinkin viimeistään kahdeksalta!
joillain on MINUUTTIaikataulu. Tuota halventavaa sanaa anoppi käytti lapusta, jonka jätin hänelle, kun lapset jäi hoitoon kahdeksi päiväksi. Kirjoitin jotain: aamiaista ei tarvi heti herättyä, lounas noin klo 11-12, päiväuni noin klo 13-14, välipala noin klo 15, päivällinen voin klo 17-18, iltapala noin klo 20, nukkumaan noin ko 21. Missähän nuo MINUUTIT olivat? Oliko liikaa vaadittu anopilta? Pakko oli tehdä tuollainen lappu, koska anoppilassa on 1 lämmin ruoka päivässä, yleensä klo 14-16 välillä, ja napostelevat jääkaapista miten sattuu. Meidän lasten kanssa vaan pääsee HELPOMMALLA, kun tuollaista aikataulutusta noudattaa.
Meillä saa vierailla ihan mihin aikaan vaan, osataan laittaa kyllä lapset vierailun aikanankin nukkumaan, ei siinä ole ongelmia - miksi pitäisi olla? Vai onko sitten kyse 1 huoneen asunnosta ja huonosti nukahtavista lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laita lapset sänkyyn vasta kun ovat väsyneitä SEKÄ rauhallisia. Alle kouluikäiset tarvitsevat rauhoittumiseen syliä ja vanhempaa.
Meillä nukahtavat 5-10 minuutissa sänkyihinsä 5 ja 6 vuotiaat, mutta ihan turhaa touhua laittaa pirteää / kiukkuista lasta klo 20:00 sänkyyn, ei onnistu nukkuminen.
Ruuasta puolet pakkaseen. Ja sieltä sitten uutta ruokaa niinä päivinä, jolloin et kokkaa (=jotakin vaikka edellisellä viikolla tähteeksi jäänyttä). Mikään ei ole niin ryydyttävää kuin syödä monta krt samaa ruokaa peräkanaa. Tai no käyhän se, jos haluaa opettaa lapsilleen, että ruoka on ensisijaisesti tankkausta, ei nautinto.
Pakastettu ruoka ei todellakaan ole nautinto!
Ei siis esim. perunaa tai ylipäätäänsäkään pelkistä vihanneksista tehtyä ruokaa. Niiden rakenne ei tykkää pakastamisesta.
Mutta vaikkapa niin, että jauhelihasoosista osa syödään samana iltana, toinen pakastetaan. Ja kun se otetaan seuraavalla viikolla pakkasesta, se laitetaan muusin kanssa kerroksittain perunasoselaatikoksi. Ei ole samaa ruokaa, mutta silloin pääsee ruuanlaitosta viidessä minuutissa (perunasoselaatikkoon voi hyvin tehdä muusin jauheesta tai pakasteperunasoseesta).
Hyvää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meidän jennapetteri nukahtaa klo 13.02 päiväunille omaan sänkyyn, me ei voida lähteä kotoa siis klo 11-16 välisenä aikana, kun meidän jennapetterin pitää valmistautua unille ja heräillä niiltä rauhassa..."
Ratkaisu: älä totuta lasta liialliseen hiljaisuuteen ja opeta nukkumaan päikkärit esim. rattaissakin.
ja antavat lapsille turvallisuden tunnetta. Tietenkään nyt ei pidä mennä minuutilleen just aikataulun mukaan, mutta kyllä meillä noin puolen tunnin sisään yritetään herätä, syödä lounas, ottaa päikkärit, iltapala ja nukkumaan. Toki, jos joskus on jotain muuta ohjelmaa vaikka viikonloppuna tiedossa, niin sitten joustetaan.
Tuosta hiljaisuus asiasta olen tosin samaa mieltä. Meillä on tehty remonttia molempien lapsien syntymästä asti ja sirkkeli on soinut ja muutakin kolinaa kuulunut, eikä se päiväunia ole häirinnyt millään.
Toinen on pimeys.Ei ehkä niinkään ongelma etelä-Suomessa, mutta täällä pohjoisessa on kesällä koko yö valoisaa. Antaa lasten tottua siihen, että illalla nukkumaan mennessä on valoisaa, samoin päikkäreillä, niin ei tartte sitten vieraassa paikassa valittaa, kun teillä ei ole pimennysverhoja.
ainakin anopin mielestä!
Meillä voi kyläillä kahden viikon päästä klo 13-14, muulloin on mahdotonta kun rytmit voi seota.
Mutta juuri siksi, että meidän elämästä ei tulisi ylen hankalaa! Onko muiden kuin toisten pikkulapsiperheiden niin ylivoimaista tajuta, että kahden vaativaa työtä tekevän vanhemman ja pienten lasten perheessä elämä nyt vaan on aika aikataulutettua?
Meillä tosiaankin on "minuuttiaikataulu" arkipäiväisin, viikonloppuisin voidaan löysätä.
Yritämme pitää lasten hoitopäivän edes kohtuullisena (7.30-16), hoitaa työmme, kodin ja koiran, sekä sen yhden oman harrastuksen viikossa. Siitä nyt vain seuraa se, että meillä ei voi kyläillä arkisin kuin 17.30-19, eikä edes joka päivä!Tämä ei sitten millään meinaa upota esim. isovanhempien tajuntaan! Eilen lapset nukkuivat jo klo 20, ja kas, olipa virkeitä ja iloisia lapsia lähdössä aamulla hoitoon!
Tässä kysyttiinkin mielipiteitä asiaan, yhtä totuutta ei ole. Mun mielestä elämänsä on tehnyt itse vaikeaksi jos sen sulloo niin tiukaksi, että kyläilytkin ovat hankalia. Koirat, harrastukset, työpaikat, lapsiluku, ikäero (jos lapset on tehty tietoisesti lyhyellä ikäerolla), asuinpaikka, kaikki ovat enemmän tai vähemmän valintoja. Eri asia jos ei kaipaa seuraa tai vaikka sitä anoppia, sittenhän kaikki on kunnossa!
Mutta on hassua kun toiset valittavat yksinäisyyttä ja ongelma on vain organisoinnissa tai täydellisessä joustamattomuudessa rytmien suhteen.
Rytmeistä vielä: Itselläni on ollut yksi lapsista hyvin kiinni rytmeissä ja vaikeasti allerginen, mutta ei se ole kokonaan normaalin elämän esteeksi noussut. Joitain kuukausia olin niin väsynyt, ettei jaksanut mitään, mutta sen jälkeen on eletty niin normaalisti kuin mahdollista. Safkat mukaan ja menoksi. On rääkynyt kurkku suorana milloin missäkin, mutta niin olisi kotonakin tehnyt. Ei varmasti olisi tottunut vieläkään mihinkään jos olisin istunut kotona aikataulujeni kanssa.
Vähitellen, kun ikää on tullut lisää, lasta on totutettu yhä enemmän siihen, ettei kaikki tapahdu kellonlyömällä, ja ongelmat ovat lievittyneet. Tapahtuuhan päivähoidossa ja koulussakin rutiinipoikkeamia, on retkipäivää ja koulutuspäivää, juhlaa ym. ym. eikä lapsen elämä saa siihen kaatua. Jos 4-5v. kuten edellä joku kertoi on niin kiinni rytmeissä, että mieli hajoaa pienistäkin poikkeamista, tulee mieleen onko kyse kuitenkin erityislapsesta tai tarvitsisiko lapsi asiaan erityistä tukea. Esim. parivuotiaalla voi sen sijaan olla hyvinkin tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iltaisin, eli ei saa enää sänkyyn vettä iltapalan jälkeen eikä tod anneta sille vesipulloa sängyn viereen. Siitä seuraa vessassa ramppausta koko yön eikä hän tee sitä herättämättä kaikkia talossa olijoita. Olen valvonut monta vuotta lasten takia enkä enää jaksa noin mitättömän asian takia valvoa. Siispä meillä ohjataan lapsi juomaan enemmän päivällä ja aamulla ja iltajuominkeja rajoitetaan.
veden pyytämis-ongelma on helppo ratkaista niin että lapsella on sängyn vierssä "sporttipullossa" tms. vettä. Eipä tarvi sitä huudella kun on saatavilla ja harvoinpa siitä kuitenkaan sitten edes juo.
Näin se vaan on. Kolmella eri temperamentilla varustetulla lapsella testattu. Kun vauvasta asti aina halien ja pusujen kera vaan jätetään sinne huoneeseen yksin nukkumaan niin tuota ongelmaa ei vaan oikeasti tule! Eikä se edes ole julmaa, mutta helpottaa omaa elämää ihan sikana!
jätät pusujen kera sinne huoneeseen yksin nukkumaan, kun tulee 120 kertaa sieltä pois? Täällä ei nyt näköjään ymmärretä, mitä ajan takaa(Olen siis tuo, joka aiemmin jo sanoi, että vain istun hiljaa huoneessa ja nostan takaisin sänkyyn, enkä silittele tai höpöttele tai tuo vettä). Itse kutsun myös sitä nukuttamiseksi, vaikka monien mielestä se nukuttaminen tarkoittaa ilmeisesti pariakymmentä iltasatua jne. Ja mielestäni se lapsen sänkyyn kantaminen sen 120 kertaa on myös nukuttamista. Miten helvetissä siis voi olla nukuttamatta lasta tuntikausia, jos hän tuntikausia hyppii sieltä sängystä pois?!!! Antaa juosta ympäri taloa ja mennä itse sänkyyn kun siltä tuntuu, vai?
Kauanko tota olet tehnyt? Meillä riitti 4-5 pv..
kertaa jo olen aiemminkin sanonut, että kuukausi ei riittänyt eikä siinä vaiheessa enää vanhempien hermot, joten nyt istun siellä huoneessa hiljaa, ettei tarvitse sentään edestakaisin rampata.
Ja joku sanoi tuolla, että ei lapsi tietenkään nuku, jos laitetaan klo 20 nukkumaan, jos ei vielä tuolloin väsytä. On kyllä kokeiltu siitäkin useita variaatioita, lyhentää päiväunia, herättää aamulla aikaisemmin, laittaa nukkumaan iltaseitsemältä, laittaa nukkumaan kymmeneltä.
On se ihanaa, että joillakin riitti 4-5 päivää. Ja mikä siinä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää, että lapsi juoksee kymmeniä kertoja päivästä toiseen sieltä sängystä pois. Tai no onhan se minulle itsellekin vaikea ymmärtää, mutta ei siinä paljon ihmettelyt auta, kun on elävä todiste tuossa silmien edessä. Jos joku voisikin sanoa sen, mitä todellakin teen väärin, niin olisin kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsien liika harrastaminen. että joka iltana on joku harrastus, ja mielellään kilometrien päässä, jotta isi tai äiti joutuu kuskaamaan autolla.
toinen on teeveet ja tietokoneet jokaisella lapsella omassa houneessa. sitten ihmetellään kuinka kullannuppua ei kiinnosta leikkiä ulkona, ja muutenkin ollaan pihalla kaikista sen asioista koska ei ole mitään syytä oleilla yhdessä.
Steiner-kouluun, ranskalaiseen tai saksalaiseen kouluun, joka sijaitsee takuuvarmasti vähintään 30 km päässä kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaiken tarvi olla niin hyvää ja itsetehtyä joka päivä. Löysemmälle pipo ja sieltä, missä aita matalin, ainakin välillä. Lapset saa esimerkiksi hoidossa kolme terveellistä ateriaa, joten osaeinesruoka illalla ei tosiaan ole niin iso juttu enää.
"Meidän jennapetteri nukahtaa klo 13.02 päiväunille omaan sänkyyn, me ei voida lähteä kotoa siis klo 11-16 välisenä aikana, kun meidän jennapetterin pitää valmistautua unille ja heräillä niiltä rauhassa..."
Ratkaisu: älä totuta lasta liialliseen hiljaisuuteen ja opeta nukkumaan päikkärit esim. rattaissakin.
organisoimaan toimintaansa ja väsyttää ittensä sekä muut ympärillä olevat.
kyllä tuolla asenteella pyykkiä kertyy. Pyykkiin vain likaiset vaatteet, puhtaat kelpaa päälle seuraavanakin päivänä.
ja kun lapsi on hetken huutanut ja raivonnut tai mankunut, niin annetaan periksi...
kaikkien lasten kanssa av:n normien mukaan.
-ei virikehoitoa, lapsia mummolaan, kummien luokse
- Äiti hoitakoon lapsia yksin ja mieheltä ei apua tarvitse saada
- ja vastaavasti äiti töihin, tukia ei saa ottaa vastaan
- ei eineksille
- masennus ja ahdistus on vain laiskuutta
-köyhyys, vähävaraisuus on omaa tyhmyyttä
- Itseä kuuluu tuoda esiin toisia haukkumalla
-ehdottomasti merkkivaatteet, silitä ja pese joka ikisen käytön jälkeen
- Älä koskaan kulje edes kotona ilman täydellistä meikkiä, kampausta, tai konttoritöihin soveltuvaa vaatekertaa.
-käy kampaajalla ja kosmetologilla joka viikko, pitäähän naisen pitää itsestään huolta
- henkiset harrastukset kuten lukeminen, teatteri, soittotunnit eivät kuulu lapsiperheen äidin arkeen, koska ne eivät auta pitämään kroppaa timmissä kunnossa
elämän vaikeaksi tekemiseen on lasten tekeminen pienillä ikäeroilla silloin, kun jo ensimmäisen kanssa ollaan väsyneitä ja vailla tukiverkkoja.