G: miten lapsiperheessä tehdään varmasti elämästä vaikeaa?

kyllä tuolla asenteella pyykkiä kertyy. Pyykkiin vain likaiset vaatteet, puhtaat kelpaa päälle seuraavanakin päivänä.

Ei kaiken tarvi olla niin hyvää ja itsetehtyä joka päivä. Löysemmälle pipo ja sieltä, missä aita matalin, ainakin välillä. Lapset saa esimerkiksi hoidossa kolme terveellistä ateriaa, joten osaeinesruoka illalla ei tosiaan ole niin iso juttu enää.

Normaaliperheen tavanomainen elämä kotiaskareineen riittää, kun siihen ymppää ulkoilua ja leikkiä toisten lasten kanssa.

Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.

haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.

Toistuvasti...kai ne joskus oppii. En kadehdi niitä yökukkujien vanhempia.

vauvasta asti olet ja vieressä odotat nukahtamista niin kyllä se on kahden-kolmen vuoden jälkeen pitkäaikainen trouble, että pääset tuosta kierteestä eroon. Olet aiheuttanut lapsellesi "uniassosiaation". Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

lapsi oppii naposteliaksi. Varmasti tulee kova nälkä ennen tuota puolta kahdeksaa. Ja joo - syötte välipalaa, mutta juuri tuo välipalojen syöminen tuntuu olevan monissa perheissä iso ongelma. Monissa perheissä tuo "välipala" voi olla ihan mitä sattuu käsillä olemaan.

[/quote]

Ruuasta puolet pakkaseen. Ja sieltä sitten uutta ruokaa niinä päivinä, jolloin et kokkaa (=jotakin vaikka edellisellä viikolla tähteeksi jäänyttä). Mikään ei ole niin ryydyttävää kuin syödä monta krt samaa ruokaa peräkanaa. Tai no käyhän se, jos haluaa opettaa lapsilleen, että ruoka on ensisijaisesti tankkausta, ei nautinto.

[/quote]

Pakastettu ruoka ei todellakaan ole nautinto!

joo, toimii ehkä yksilapsisessa perheessä jossa lapsi osaa jo hyvin pyöräillä. Mutta miten nro 18 hoitaa lenkkeilyn esim perheessä jossa on 2,5v esikoinen ja pieni vauva. Isommalle hädin tuskin löytyy vielä edes riittävän pientä pyörää jotta yltää polkimille ja pienempi nipin napin malttaa maata lastenvaunuissa jos joku pukkaa kärryjä. Ei kannata kuvitella itseään toisten saappaisiin jos näkee kuitenkin vain sen oman elämänsä ja omat olosuhteensa.

jos kerta kyse oli siitä, että äiti/isä juoksee ja lapsi tulee fillarilla vieressä... Ja sen vauvan voit laittaa juoksurattaisiin. Kokeiltu on. Tällä tavalla esim. kumotaan se harha (=tekosyy), ettei pienten lasten vanhemmilla ole aikaa pitää kunnostaan huolta.

Niin.. tai joo. Entäs kun lapsia on jo puolenkymmentä tai ylitte ikähaitariltaan jotain alle 8v kaikki? Millasiin rattaisiin ne 2-3 pienintä lykitään joista vanhin saattaa olla se 2,5v ja nuorin vauva?? Nimim.. kokeiltu on ja kuntoilusta ei käy 5 alle kouluikäisen kans "lenkkeily"

harrastuksille. Sehän on vain järki-/aikataulukysymys. Esim. lenkkeillä voi, kun lapsi pyöräilee vieressä tai kun lapsi on omissa treeneissä. Jne.

mutta jos on useita eri-ikäisiä lapsia, niin se ei olekaan enää niin helppoa.

joo, toimii ehkä yksilapsisessa perheessä jossa lapsi osaa jo hyvin pyöräillä. Mutta miten nro 18 hoitaa lenkkeilyn esim perheessä jossa on 2,5v esikoinen ja pieni vauva. i]

Meillä juurikin tuo ikäero ja lenkkeily hoituu simppelisti laittamalla muksut tuplarattaisiin ja menoksi. Koska tätä on harrastettu päivittäin, on siitä tullut itsestäänselvä rutiini eikä mitään "ei-meidän-lapsi-suostu-istumaan-rattaissa-tuntia" ja isompikin lapsi viihtyy oikein hyvin. Toinen vaihtoehto on jumpata kotona esim. vauvan päiväuniaikaan, meillä ainakin 2,5 vee katselee, naureskelee ja jumppaa mukana kun äiti laittaa jumppavideon pyörimään.

Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen "pakko" käydä joka päivä töiden ja pk:n jälkeen kaupassa, jolloin kaikki ovat nälissään ja väsyneitä. Ja sen jälkeen alkaa vasta ruuanvalmistus.

Ratkaisu: käy kerran viikossa kaupassa ilman lapsia ja suunnittele viikon ruokalista etukäteen. Totuta perheesi syömään myös samaa ruokaa useampi päivä.

Jos iltaruoka on perheissä vasta klo 19.30, lapsi oppii naposteliaksi. Varmasti tulee kova nälkä ennen tuota puolta kahdeksaa. Ja joo - syötte välipalaa, mutta juuri tuo välipalojen syöminen tuntuu olevan monissa perheissä iso ongelma. Monissa perheissä tuo "välipala" voi olla ihan mitä sattuu käsillä olemaan.

meillä ei ainakaan napostella, saati nähdä nälkää! ruoka-ajat on pitkälti tottumuskysymys. ruokarytmithän vaihtelee maittainkin!

joo, toimii ehkä yksilapsisessa perheessä jossa lapsi osaa jo hyvin pyöräillä. Mutta miten nro 18 hoitaa lenkkeilyn esim perheessä jossa on 2,5v esikoinen ja pieni vauva. i] Meillä juurikin tuo ikäero ja lenkkeily hoituu simppelisti laittamalla muksut tuplarattaisiin ja menoksi. Koska tätä on harrastettu päivittäin, on siitä tullut itsestäänselvä rutiini eikä mitään "ei-meidän-lapsi-suostu-istumaan-rattaissa-tuntia" ja isompikin lapsi viihtyy oikein hyvin. Toinen vaihtoehto on jumpata kotona esim. vauvan päiväuniaikaan, meillä ainakin 2,5 vee katselee, naureskelee ja jumppaa mukana kun äiti laittaa jumppavideon pyörimään.

Mun yksi naapuri oli himokävelijä ja vieläkin mä näen hänet liikenteessä rattaiden kera ja siellä rattaissa kököttää se 4-vuotias esikoisparka tuntikausia että mamma saisi liikuntaa!!! Eikö pitäisi jo hälytyskellojen soida mammallakin että ehkä se LAPSIKIN välillä tarvitisis sitä liikuntaa että oppisi kävelemään pidempiä matkoja tai pyöräilemään.

Meillä ei valitettavasti lenkkeily onnistu koko poppoon kanssa. Se onnistuu vain jos vanhin poika tulee mukaan, hän kun osaa jo pyöräillä kunnolla. Tyttöni on erityislapsi eikä vielä 8-vuotiaanakaan osaa pyöräillä ilman apurattaita eikä lisäksi uskalla jäädä kotiin yksin hetkeksikään:(. Pienempi lapsi on 3,5v eikä hänenkään pyöräily vielä suju siihen malliin että voisin lenkkeillä siinä samalla. Että minkäs teet? Mulla onnistuu siis lenkkeily vain jos pienemmät ovat poissa (harvoin) tai mies on kotona.

Lapsi syö amaiaisen, lounaan tarhassa, sen jälkeen välipalan. Kotiin tultuaan jotain pientä, kuten hedelmän tai näkkärin ja sitten iltaruuan. Vaihtoehto on, että syö aamiaisen, lounaan, välipalan tarhassa, iltaruuan ja sitten iltapalan (joka on välipalan kokoinen). Eli samankokoiset ruuat ja sama määrä, jopa suunnilleen samoihin aikoihin, nyt vain kaksi vikaa eri järjestyksessä koska se on tuntunut toimivammalta.

lapsi oppii naposteliaksi. Varmasti tulee kova nälkä ennen tuota puolta kahdeksaa. Ja joo - syötte välipalaa, mutta juuri tuo välipalojen syöminen tuntuu olevan monissa perheissä iso ongelma. Monissa perheissä tuo "välipala" voi olla ihan mitä sattuu käsillä olemaan.

Näin se vaan on. Kolmella eri temperamentilla varustetulla lapsella testattu. Kun vauvasta asti aina halien ja pusujen kera vaan jätetään sinne huoneeseen yksin nukkumaan niin tuota ongelmaa ei vaan oikeasti tule! Eikä se edes ole julmaa, mutta helpottaa omaa elämää ihan sikana!

Kun jollain ei ole ongelmaa jollain elämän saralla, niin muillakaan ei voi olla?

Meillä on 4v lapsi, jonka kanssa on koko elämä taisteltu nukkumisesta. Nykyisellään menee jo ihan hyvin (ei pompi sängystä, mutta huutaa ja kiljuu), kestää vain 1,5h nukahtaa. Ennen meni kuusikin tuntia, helposti. Tätä on kestänyt aina, vaikka näin on aina toimittu. Toiset nukkuvat hyvin, toiset eivät. Toiset nukahtavat hyvin, toiset eivät. Yllättävää.



Meillä on myös aina oltu hyvin tarkkoja ruoka-aikojen suhteen. Lähinnä siksi, että se helpottaa ylimääräisten raivareiden kanssa. Pidin jo ennen päiväkotiaikaa päiväkodin "aikataulua" kotona, joka aamu herättiin klo.7.30 (ellei oltu aikaisemmin herätty; ensimmäiset pari vuotta lähinnä valvottiin yötä päivää, myöhemmin onneksi herättiin vasta kuudelta...). Klo.08 syötiin aamupala. Klo.11 ruoka. 12 nukkumaan, klo.14 herätys. klo.15 välipala.

Lapsen on vaikea tottua muutoksiin (ja sen huomaa todella helposti...! pienikin muutos aiheuttaa käsittämättömiä raivareita; varsinkin, jos on kyse ruoka-ajoista), joten mielelläni aikataulutan elämää ja teen elämän MEILLE helpommaksi. Tokikaan ei ole helppo tavata ystäviä, vaan eipä niitä muutenkaan ole enää näkynyt, kun lapsi on "vähän hankala". Eletään nyt lapsen säännöillä, näiden ruoka-aikojen ja nukkumisten suhteen.

Mutta mua on kanssa aina ihmetyttänyt, että miksi pitää varta vasten ruveta rakentamaan silloin kun on pienet lapset. Rahaa vähiten hoitovapaiden vuoksi ja yleensä käy vielä niin, että toinen vanhempi (yleensä isä) ei näe lapsia ikinä hereillä kun pitää rakentaa ja käydä töissä samaan aikaan. Kotona oleva vanhempi on täysin kypsiintynyt tekemään kaiken kotona yksin ja mihinkään ei voi lähteä kun ei ole rahaa.



Toinen mitä olen ihmetellyt, että miksi monet vanhemmat suostuvat siihen, että elämä on pelkkää autonajoa. Ensin työmatkat ja sitten kun pääsee töistä autolla kotiin, niin sitten kuskataan lapsia harrastuksesta toiseen, kavereille tai sitten omiin rientoihin. Jos asuisi vähän lähempänä, niin menisi noihin matkoihin vähän vähemmän aikaa ja rahaa.

ymmärtää, että lapsi pomppii sängystä kymmeniä kertoja pois. Teillä ei ole otetta lapseen, jos ei ton vertaa usko. Miten meinaatte sit murkun kans pärjätä!? Ja tiedoksi, että vaikka esikoinen on varsinainen drama queen, mutta kyllä meillä on vanhemmat ne, jotka määrää.

harrastattomuus ja pakasteruuasta/vanhasta ruuasta kieltäytyminen ovat kärkisijoilla siihen, miten lapsiperhe tekee halutessaan elämästään niin kovin vaikeaa?

miksi eivät olisi? Minä taas ihmettelen, miten vaatteet voisivat olla likaiset joka päivä yhden päivän käytön jälkeen. Meidän kouluikäiset lapset menee ainakin helposti viikonkin samoissa housuissa, 2-3 päivää samassa paidassa. Alusvaatteet ja sukat vaihdetaan päivittäin.

En ymmärrä tuota, että nukuttaminen tarkoittaa joillekin automaattisesti, että elämä on vaikeaa. Kyllä meillä ainakin se nimenomaan helpottaa.