Lue keskustelun säännöt.
G: miten lapsiperheessä tehdään varmasti elämästä vaikeaa?
25.08.2009 |
Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen "pakko" käydä joka päivä töiden ja pk:n jälkeen kaupassa, jolloin kaikki ovat nälissään ja väsyneitä. Ja sen jälkeen alkaa vasta ruuanvalmistus.
Ratkaisu: käy kerran viikossa kaupassa ilman lapsia ja suunnittele viikon ruokalista etukäteen. Totuta perheesi syömään myös samaa ruokaa useampi päivä.
Kommentit (108)
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
tai siedät lopun elämää sitä, että lapsi ohjailee sinua eikä toisin päin. Tyyppiesim. miten elästä saa todella vaikeata...
tyyppiesimerkki siitä, että ei ymmärretä miten lapset ovat erilaisia. Ensin sanotaan, että parin illan jälkeen oppii kyllä jäämään sänkyynsä. Sitten kun sanoo, että ei pidä paikkaansa sanotaan, että kokeile viikko. Seuraavaksi, kokeile viikko, sitten sanotaan että voi mennä kuukausikin ja nyt sinä sanot, että jaksa kaksi kuukautta, niin loppuu. Entä jos ei sittenkään lopu, montako kuukautta tai vuotta pitäisi juosta sen lapsen perässä? Eli mitenköhän päin se elämä loppujen lopuksi onkaan vaikeaa, juosten lapsen perässä ympäri taloa, vai istua hiljaa vieressä?
käsistä jos kirjaimellisesti joudutte juoksemaan lapsen perässä, että saatte nukkumaan. Mites, kun ruoka on pahaa, seisotteko päällänne, että lapsi syö?
juosta lapsen perässä = kantaa takaisin sänkyyn ja lähteä huoneesta pois ja sekunnin päästä kantaa takaisin! Jos ruoka on pahaa tai muuten temppuillaan poistutaan pöydästä ja sillä selvä. Seuraavan kerran syödään kun on seuraava ruoka-aika. Luuletko tosiaan, että olen ihan avuton näiden asioiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele lastesi luonnollinen unimäärä. Ota pitkäunisin lapsi. Käytä pissillä, pese hampaat, lue kirja, juttele hetki mukavia, rutistele ja pussaile. Ole vieressä turvallisena ja rakastavana. Lapsi nukahtaa 5-10 min. Toista tämä niin monta kertaa kuin on lapsia. Itselle jää hyvä mieli, lapsille jää hyvä mieli (vielä aikuisikään asti) ja kolmen nukuttamiseen tällä yksilöllisellä menetelmällä menee alle tunti. Toinen vanhemmista on toisten lasten kanssa sillä aikaa.
toimii kuin metrin halko? Tule sanomaan meidänkin lapsille. Toimii meillä kyllä tuo alku, mutta kun tulee kohta 5-10 min, se on meillä sellainen 1-3 tuntia.
Painotan, että opettele lastesi luonnollinen unimäärä. Lapsesi nukahtavat muutamassa minuutissa, kun ajoitus on oikea. Takaan ja alleviivaan sen. Itse pidän tästä lempeämmästä tavasta.
se luonnollinen unimäärä ei pitäisi olla kovin kaukana yrittämistäni ajoista, koska aamulla nukkuisi tosi pitkään (usein joutuu herättelemään). Enkä usko, että voi olla mitenkään luonnollista lapsen unirytmille valvoa puoleen yöhön, jos on herännyt aamukahdeksalta ja päiväunet tunnin verran. Mutta tuo on kyllä hakusessa ja mietinnässä kyllä.
Mielestäni tähän auttoi se, että meillä oli aika tarkat rutiinit. Nukkumaan samaan aikaan, sängystä ei saanut hyppiä pois (oppivat sen aika nopeasti). Vaikka oli rutiinit, niin ei sitä kelloa niin usein tullut tarkkailtua. Mitään ruokaa ei ole meillä ollut pakko syödä, mutta aina on ollut pakko maistaa. "Erikoisempia" ruoka-aineita annettiin alle 1-vuotiaana, joten syövät nyt samaa kuin mekin. Lapset nyt 3- ja 5-vuotiaat.
Pakkoharrastaminen ainakin tossa naapurissa näyttää stressaavan. Meillä on kaikilla about 1 (tai vähemmänkin) harrastus/vk.
meillä on esikoinen tuolainen, että luontainen unirytmi on 23-09, ei päikkäreitä. siis aivan tuosta 3-vuotiaasta lähtien. nuorempi taas nukkuu 20-07 ja päikkärit päälle. eli toi unentarve voi vaihdella tosi paljon. ei tulisi meillä elämästä mitään jos edes koittasin saada noita molempia yhtä aikaa nukkumaan :D
Voi että mua ahdistaa nää tämmöset kirjotukset. Kun ei anneta vettä, ei höpötetä, eikä silitetä paitsi jos lapsi sängystä hypätessään kaatuu ja lyö päänsä kivilattiaan! Tai joo, annan kyllä vettä siinä vaiheessa ku lapsi on huutanu tunnin ja en kestä enää ajatella kuinka kuiva kurkku sillä täytyy jo olla.
Nimenomaan sitähän se lapsi haluaa ja tulemalla pois huoneesta sitä saa...jos vanhempi lähtee siihen pelleilyyn mukaan.
Noudata noita em. ohjeita juuri noin pari viikkoa, niin takuulla lapsesi käy nukkumaan itsekseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen "pakko" käydä joka päivä töiden ja pk:n jälkeen kaupassa, jolloin kaikki ovat nälissään ja väsyneitä. Ja sen jälkeen alkaa vasta ruuanvalmistus. Ratkaisu: käy kerran viikossa kaupassa ilman lapsia ja suunnittele viikon ruokalista etukäteen. Totuta perheesi syömään myös samaa ruokaa useampi päivä.
Ruuasta puolet pakkaseen. Ja sieltä sitten uutta ruokaa niinä päivinä, jolloin et kokkaa (=jotakin vaikka edellisellä viikolla tähteeksi jäänyttä).
Mikään ei ole niin ryydyttävää kuin syödä monta krt samaa ruokaa peräkanaa.
Tai no käyhän se, jos haluaa opettaa lapsilleen, että ruoka on ensisijaisesti tankkausta, ei nautinto.
Asetetaan lapset perheen keskipisteiksi, ei osaksi perhettä. Ei voida nyt lähteä häihin, jos Petteriä alkaakin itkettämään. Meillä voi kyläillä kahden viikon päästä klo 13-14, muulloin on mahdotonta kun rytmit voi seota. Älkää istuko siihen, se on Kallen oma paikka, Kalle kun on vähän temperamenttinen lapsi. Ei tehdä kalaruokaa, lapset ei kuitenkaan syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
talonrakennusprojekti! Aika monta kertaa lopputuloksena on ollut avioero. Valitettavasti.
Talo kannattaisi rakentaa, jos sitä nyt ylipäänsä on pakko rakentaa, siinä vaiheessa, kun ei ole vielä lapsia tai sitten korkeintaan vain yksi lapsi. Toinen vaihtoheto on rakentaa talo sitten myöhemmin, kun lapset ovat jo isompia koululaisia.
joo, toimii ehkä yksilapsisessa perheessä jossa lapsi osaa jo hyvin pyöräillä. Mutta miten nro 18 hoitaa lenkkeilyn esim perheessä jossa on 2,5v esikoinen ja pieni vauva. Isommalle hädin tuskin löytyy vielä edes riittävän pientä pyörää jotta yltää polkimille ja pienempi nipin napin malttaa maata lastenvaunuissa jos joku pukkaa kärryjä.
Ei kannata kuvitella itseään toisten saappaisiin jos näkee kuitenkin vain sen oman elämänsä ja omat olosuhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vanhemman pitäis osata kuunnella sitä omaa sydäntään joka sanoo että "anna vettä lapselle kun hänellä on jano, anna syliä hänelle kun hänellä on paha mieli." Eikä lähteä näihin nykyajan kasvatusideoihin mukaan joissa esitetään tiukka toimintamalli jota pitää noudattaa. Onhan se nyt ihan naurettavaa että esim. lapsen päivärytmiä pidetään kellontarkkaan yllä. Tai että lapselle ei anneta illalla vettä kun hän tulee sitä pyytämään. Ihan natsimeininkiä.
Voi että mua ahdistaa nää tämmöset kirjotukset. Kun ei anneta vettä, ei höpötetä, eikä silitetä paitsi jos lapsi sängystä hypätessään kaatuu ja lyö päänsä kivilattiaan! Tai joo, annan kyllä vettä siinä vaiheessa ku lapsi on huutanu tunnin ja en kestä enää ajatella kuinka kuiva kurkku sillä täytyy jo olla.
Nimenomaan sitähän se lapsi haluaa ja tulemalla pois huoneesta sitä saa...jos vanhempi lähtee siihen pelleilyyn mukaan. Noudata noita em. ohjeita juuri noin pari viikkoa, niin takuulla lapsesi käy nukkumaan itsekseen!
talonrakennusprojekti! Aika monta kertaa lopputuloksena on ollut avioero. Valitettavasti. Talo kannattaisi rakentaa, jos sitä nyt ylipäänsä on pakko rakentaa, siinä vaiheessa, kun ei ole vielä lapsia tai sitten korkeintaan vain yksi lapsi. Toinen vaihtoheto on rakentaa talo sitten myöhemmin, kun lapset ovat jo isompia koululaisia.
jos sen tekee ennen lapsia? Talonrakennusprojekti ei ole sama kuin avioero, sillä hyvä ja aikuinen suhde kyllä kestää tämänkin vaiheen.
Mutta nukutusongelmaan: meillä on ollut kylmää kyytiä sängystä pois hyppijöille: saman tien ulos yökkärit päällä. eipa tarvi värjötellä kuin puoli minuuttia yksin kuistilla tai parvekkeella, kun oma sänky tuntuu aivan ihanalta paikalta eikä tee enää mieli huutaa tai juosta pois sängystä. Tehonnut kahteen lapseen, jotka siirrettiin pinnasängystä lasten sänkyyn kahden vuoden kieppeillä. Suosittelen kokeilemaan. Tuloksena se, että lapset peitellään, pusitaan ja halitaan ja jätetään nukahtamaan itsekseen. Aikaa tähän menee 5 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskun oon lasten serkkuja hoitanut ja mukana tulee lappu, jossa on mm. ohjeena: "päiväunille 12.48, herää 14.13, 14.18 välipala".. et silleen. Mitäs sitten kun katastrofi sattuu ja lapsi herääkin jo 14.11? Kerkiikö välipala kuitenkin sit normaaliaikaan?
Meillä syödään kotiin tultua (n. klo 17.30) pieni välipala ja ruoka vasta klo 19.30. Ruuan laitto sujuu leppoisammin kun kukaan ei ole välkäkuoleman partaalla, ja on saanut hetken aikaa hengähtääkin kotiintulon jälkeen.
Ylenpalttinen kiire, eli harrastusten, kyläilyjen ym. ahnehtiminen.
"Täydellisen äidin" paineet, eli se että yritetään pitää koti tiptop ja aina alusta loppuun asti väännetyt ja aina terveelliset ruuat. Jos kyseessäe i ole mikään allergiaperhe, ei kukaan kuole siihen jos viikkosiivous jää väliin ja joskus haetaan sapuskaa pitseriasta tms. Ei pellossa tarvitse elää, mutta rankempina aikoina pitää osata ottaa iisimmin ja vaatia itseltään (ja muilta perheenjäseniltä) vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veden pyytämis-ongelma on helppo ratkaista niin että lapsella on sängyn vierssä "sporttipullossa" tms. vettä. Eipä tarvi sitä huudella kun on saatavilla ja harvoinpa siitä kuitenkaan sitten edes juo.
jokainen saa aamulla ottaa lasin tuoremehua ja juoda joka aterialla lasin maitoa.97
Jotkut lapset taistelevat monta vuotta nukkumaan menoa vastaan, mutta silti heidät voi laittaa sinne sänkyyn jäämättä tuntikausiksi viereen. Heidät pitää vain laittaa yhden kerran enemmän, meni oppimiseen sitten kuukausi, kaksi tai vuosi.
Joskus voi koettaa laittaa aiemmin sänkyyn, yliväsyneet lapset eivät malta nukahtaa. Toisinaan taas ilta voi olla vielä liian aikainen.
Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.
haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.
Toistuvasti...kai ne joskus oppii. En kadehdi niitä yökukkujien vanhempia.
koskahan se "joskus" sitten on, kun tuota kyllä jo koetettiin sellaisen kuukauden verran?
jos kysyisin, mitä herkkua he haluaisivat kun tulevat yökylään,ja ehdottaisin mehua.
joutuu sitten taistelemaan lasten kanssa isoissa kysymyksissä. Meilla esim lapset saavat päättää esim semoiset asiat mikä t-paita laitetaan ja peseekö hampaat äiti vai isä, mutta eipä tarvitse sitten edes neuvotella semmoisista asioista kuin istutaanko turvaistuimessa vai ei.
Eli kannattaa antaa lapsillekin vapautta ja oman tahdon totetuttamista tietyissä asioissa niin ymmärtävät sitten että kaikista asioista ei neuvotella.
joo, toimii ehkä yksilapsisessa perheessä jossa lapsi osaa jo hyvin pyöräillä. Mutta miten nro 18 hoitaa lenkkeilyn esim perheessä jossa on 2,5v esikoinen ja pieni vauva. Isommalle hädin tuskin löytyy vielä edes riittävän pientä pyörää jotta yltää polkimille ja pienempi nipin napin malttaa maata lastenvaunuissa jos joku pukkaa kärryjä. Ei kannata kuvitella itseään toisten saappaisiin jos näkee kuitenkin vain sen oman elämänsä ja omat olosuhteensa.
jos kerta kyse oli siitä, että äiti/isä juoksee ja lapsi tulee fillarilla vieressä... Ja sen vauvan voit laittaa juoksurattaisiin. Kokeiltu on.
Tällä tavalla esim. kumotaan se harha (=tekosyy), ettei pienten lasten vanhemmilla ole aikaa pitää kunnostaan huolta.
Painotan, että opettele lastesi luonnollinen unimäärä. Lapsesi nukahtavat muutamassa minuutissa, kun ajoitus on oikea. Takaan ja alleviivaan sen. Itse pidän tästä lempeämmästä tavasta.