Lue keskustelun säännöt.
G: miten lapsiperheessä tehdään varmasti elämästä vaikeaa?
25.08.2009 |
Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen "pakko" käydä joka päivä töiden ja pk:n jälkeen kaupassa, jolloin kaikki ovat nälissään ja väsyneitä. Ja sen jälkeen alkaa vasta ruuanvalmistus.
Ratkaisu: käy kerran viikossa kaupassa ilman lapsia ja suunnittele viikon ruokalista etukäteen. Totuta perheesi syömään myös samaa ruokaa useampi päivä.
Kommentit (108)
Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.
haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.
Toistuvasti...kai ne joskus oppii. En kadehdi niitä yökukkujien vanhempia.
koskahan se "joskus" sitten on, kun tuota kyllä jo koetettiin sellaisen kuukauden verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele lastesi luonnollinen unimäärä. Ota pitkäunisin lapsi. Käytä pissillä, pese hampaat, lue kirja, juttele hetki mukavia, rutistele ja pussaile. Ole vieressä turvallisena ja rakastavana. Lapsi nukahtaa 5-10 min. Toista tämä niin monta kertaa kuin on lapsia. Itselle jää hyvä mieli, lapsille jää hyvä mieli (vielä aikuisikään asti) ja kolmen nukuttamiseen tällä yksilöllisellä menetelmällä menee alle tunti. Toinen vanhemmista on toisten lasten kanssa sillä aikaa.
toimii kuin metrin halko? Tule sanomaan meidänkin lapsille. Toimii meillä kyllä tuo alku, mutta kun tulee kohta 5-10 min, se on meillä sellainen 1-3 tuntia.
Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.
haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.
ja on aikuinen? Meillä ei lapset illalla juokse ilman rangaistusta, kun on nukkumisaika. Rangaistus voi olla vaikka se, että seuraavana päivänä ei tule lastenohjelmia. Kyseinen ilta menee tosin huutaessa ja itkien, kun lapsi tajuaa, mitä tuli tehtyä, mutta oppiihan seuraavaa kertaa varten.
rangaistuksen luulet toimivan 2-vuotiaalle, joka ei todellakaan tajua mistään lastenohjelmien menetyksestä mitään?
Onko lisää yhtä "hyviä" ideoita (anteeksi menee OT)?
vaikka kahden, kolmen, neljän, viiden kuukauden kuluttua. Joskus. Enpä vain tajua lasten "nukuttamista".Onko ne syyt sille nukahtamattomuudelle jossain muualla, jos lapsi ei pysty normaalilla rutiinimeiningillä rauhoittumaan ja nukahtamaan.Pienet lapset siihen arvatenkin tarvitsevat enemmän apua, mutta oppivathan hekin.
on yksi parhaita arjen helpottajia. Itse teen keittoja oikein urakalla. Niitä sitten pakastan litran purkkeihin. Siitä riittää yksi ateria koko perheelle, eikä tarvitse olla joka päivä kauhan varressa. Kerran viikossa käymme ulkona syömässä (ei kuitenkaan koskaan pizzaa tai hampurilaisia vaan jotain oikeaa ruokaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.?
Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois.
Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii.
Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :)
Tsemppiä!
Jos ihmisellä ei ole arjenhallintaa edes yksin asuessaan, miten sitten lapsiperheessä?
Jos on tottunut siihen että kaupassa käydään joka päivä ja ruoista puolet pilaantuu kaappiin ja heitetään roskiin, niin vaikeaa on, jos tähän lisätään lapsia.
Arjen ajanhallinta kunniaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole tiennytkään, että mulla ei ole arjenhallintakykyä, koska käyn melkein joka päivä kaupassa. Kertokaapa te viisaat, miten te hoitaisitte kauppareissun kerran viikossa ilman autoa, kun pelkät maidot ja mehut tekevät viikossa yhteensä jo 20 litraa ja perunoitakin kuluu noin 10kg. Lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että kouluikäisellä lapsessa SAA olla yksi harrastus, ja meillä se tarkoittaa kuskauksia silloin joka päivä.
Nimenomaan sitähän se lapsi haluaa ja tulemalla pois huoneesta sitä saa...jos vanhempi lähtee siihen pelleilyyn mukaan.
Noudata noita em. ohjeita juuri noin pari viikkoa, niin takuulla lapsesi käy nukkumaan itsekseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opeteta lapselle sanaa ei eikä sitä mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, vaan kuljetaan perässä nostamassa sitä kielletyistä paikoista pois ja otetaan kiellettyjä esineitä käsistä koko hereilläoloaika.
muistitko olla kommunikoimatta lapsen kanssa?
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
kyllä muistin! Kyllä on joillakin vaikeaa ymmärtää, ettei elämä aina ole niin kuin oppikirjoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan sitähän se lapsi haluaa ja tulemalla pois huoneesta sitä saa...jos vanhempi lähtee siihen pelleilyyn mukaan. Noudata noita em. ohjeita juuri noin pari viikkoa, niin takuulla lapsesi käy nukkumaan itsekseen!
on sanonut, että höpötetään tai silitetään tai annetaan vettä? Itse en tee yhtään näistä, ainoastaan istun huoneessa hiljaa, luen kirjaa ja nostan pojan takaisin sänkyyn, jos nousee pois.
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
tai siedät lopun elämää sitä, että lapsi ohjailee sinua eikä toisin päin. Tyyppiesim. miten elästä saa todella vaikeata...
olette varmaan joku tosi iso perhe? Meillä ei ainakaan olis tollaseen edes rahaa. Maitoa lasi ruualla ja sitten vettä. Mehu on herkku, sitä kittailla.
Onpas monenlaista?
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
tai siedät lopun elämää sitä, että lapsi ohjailee sinua eikä toisin päin. Tyyppiesim. miten elästä saa todella vaikeata...
tyyppiesimerkki siitä, että ei ymmärretä miten lapset ovat erilaisia. Ensin sanotaan, että parin illan jälkeen oppii kyllä jäämään sänkyynsä. Sitten kun sanoo, että ei pidä paikkaansa sanotaan, että kokeile viikko. Seuraavaksi, kokeile viikko, sitten sanotaan että voi mennä kuukausikin ja nyt sinä sanot, että jaksa kaksi kuukautta, niin loppuu. Entä jos ei sittenkään lopu, montako kuukautta tai vuotta pitäisi juosta sen lapsen perässä? Eli mitenköhän päin se elämä loppujen lopuksi onkaan vaikeaa, juosten lapsen perässä ympäri taloa, vai istua hiljaa vieressä?
Ette vissiin ole katsoneet Super Nanny -ohjelmia tms.? Viette iltarutiinien jälkeen lapsen sänkyyn, suukottelette ja sanotte hyvää yötä, nyt nukutaan ja lähdette pois huoneesta. Kun lapsi tulee sieltä pois, viette takaisin sänkyyn, peittelette ja sanotte rauhallisesti nyt nukutaan. Seuraavan ja kaikkina kertoina tämän jälkeen, kun lapsia poistuu huoneesta, viette lapsen sänkyyn puhumatta mitään ja lähdette pois. Aluksi toistoa voi tulla vaikka sata. Pikku hiljaa kerran vähenevät ja lopulta lapsi oppii. Tärkeintä on säilyttää maltti ja olla tilanteissa rauhallinen mutta jämäkkä. Pitäkää mielessänne visio siitä, että lapsenne oppii nukahtamaan itsekseen ja te saatte sitä omaa aikaa illalla enemmän. Se auttaa :) Tsemppiä!
tuossa aiemmin sanoin, että tuota sänkyyn takaisin kantamistakin on kyllä kokeiltu kuukauden verran, tuloksena joka ilta toista tuntia kestävä kilpajuoksu. Eli montako kuukautta siis pitäisi tuota kilpajuoksua jaksaa että se edes vähenisi?
tai siedät lopun elämää sitä, että lapsi ohjailee sinua eikä toisin päin. Tyyppiesim. miten elästä saa todella vaikeata...
tyyppiesimerkki siitä, että ei ymmärretä miten lapset ovat erilaisia. Ensin sanotaan, että parin illan jälkeen oppii kyllä jäämään sänkyynsä. Sitten kun sanoo, että ei pidä paikkaansa sanotaan, että kokeile viikko. Seuraavaksi, kokeile viikko, sitten sanotaan että voi mennä kuukausikin ja nyt sinä sanot, että jaksa kaksi kuukautta, niin loppuu. Entä jos ei sittenkään lopu, montako kuukautta tai vuotta pitäisi juosta sen lapsen perässä? Eli mitenköhän päin se elämä loppujen lopuksi onkaan vaikeaa, juosten lapsen perässä ympäri taloa, vai istua hiljaa vieressä?
käsistä jos kirjaimellisesti joudutte juoksemaan lapsen perässä, että saatte nukkumaan. Mites, kun ruoka on pahaa, seisotteko päällänne, että lapsi syö?
...vaan mietitään miten aaveemamma asian hoitaisi.
Joidenkin lasten temperamentille rutiini on tärkeää. Jos päivä soljuu totutun aikataulun mukaisesti noin suurinpiirtein niin silloin lapsella on kaikki hyvin. Vaikka vauvasta asti koittaisi tällaiselle lapsella opettaa epäsäännöllistä elämää se ei tule päättymään kuin epäonnistumiseen ja lapsen kränttyilyyn.
Jonkun muun lapsen temperamentille rutiinilla ei voisi olla vähempää merkitystä. Tehdään sitä tai tätä ja lapsi on tyytyväinen kunhan vanhemmat ovat tyytyväisiä. Jos lapsi koitetaan puristaa tiukkaan aikatauluun tulee seurauksena lapsen kiukuttelua.
Sen oppiminen kumpaan kategoriaan oma lapsi kuuluu helpottaa elämää suunnattomasti. Toisaalta jos vaan uskoo aaveemammojen galluppia siihen että "helpolla pääsee jos tekee sitä ja tätä" niin takuulla menee metsään jos ei tunne oman lapsensa temperamenttia pätkääkään.
Joillekin elämää helpottaa se että ymmärtää oman lapsensa olevan sellainen että voidaan vaikkapa istua iltaa puoleen yöhön asti kavereiden luona ja laittaa lapsi vain unille kun siltä tuntuu sekä kantaa sitten nukkuvana/puolihorroksessa autoon ja kotiin sänkyyn. Ei täydy lähteä kotiin ajoissa.
Joillekin taas elämää helpottaa se että ymmärtää oman lapsensa olevan sellainen että suht. nukkumaanmenoaikaan nyt vaan kannattaa mennä kotosalle/hotellille/missä nyt asutaankin sillä hetkellä nukkumaan ellei halua että koko seuraava päivä on kauheaa riitelyä kun lapsi on sekaisin.
Ja kuulenko taas muutaman vanhemman jolla on temperamentiltaan "ei rutiinia kaipaava" lapsi tulevan sanomaan että "kyllä se lapsi oppii joustavuuteen jos vauvasta lähtien vaan...". Ei - kaikki lapset eivät opi jos ovat temperamentiltaan rutiininhakuisia. Se että se on jollain toiminut ei tarkoita ettäkö se kaikilla toimisi.
Ps. itselläni on kolme lasta, kaksi joustavaa "mikätahansakäy" ja yksi rutiininhakuinen ja ihan samalla tavalla heitä kaikkia on "vauvasta lähtien" käsitelty mutta erilaiseksi silti tulivat. Sen tajuaminen että se mikä käy yhdelle ei käy toiselle helpotti elämää suunnattomasti.
vielä täysin ymmärtää mitään tuollaista syy-seuraus-suhdetta. Ainakaan jos se rangaistus tulee vasta seuraavana päivänä! Senhän pitäisi tulla heti siinä tapauksessa että se pieni lapsi sen ymmärtäisi. Eri asia on joku 5-vuotias.