G: miten lapsiperheessä tehdään varmasti elämästä vaikeaa?

Stressataan kodin siisteydestä ihan turhaa. Ei kaiken tarvitse aina olla niin viimeisen päälle (enkä nyt tarkoita että olisi saastaista).

Työssäkäyvät vanhemmat voisivat palkata siivoojan, ei ole edes kallista.

Sitten ihmetellään kun lapsi kiukkuaa illalla väsymystään ja arki on muutenkin vaikeaa ja tahmeaa kun kukaan ei tiedä milloin syödään ja mitä syödään, milloin nukutaan vai nukutaanko ollenkaan, mennäänkö ulos vai eikö mennä.



Annetaan lapselle liikaa päätäntävaltaa asioista, joita hän ei ole kypsä päättämään.



Hätistetään lapset pois jaloista kun tehdään kotitöitä sillä seurauksella, että aika menee lasten hätistämiseen ja lapset kiukkuavat kun ei ole mitään tekemistä eikä saa huomiota vanhemmilta.

Kaikki pitää tapahtua minuutilleen ja tasan samassa järjestyksessä päivästä toiseen.



Ahistuu kai sitä jo vähemmästäki, väliin on ihan hyvä astua niistä päivärutiineista pois ja opettaa lapsikin jo pienestä pitäen sille, että elämä on muutaki kuin kelloon tuijottamista!

yleiseen totuuteen siitä, että vauvan pitäisi mahdollisimman pian tottua aikuisten maailman määrittämiin rytmeihin ja tapoihin, kuten tarkkaan ruokarytmiin, täysiin yöuniin, yksin nukkumiseen ym. ym. ym. Jotkut vauvat kyllä on tuollaisia, mutta jos itselle on sattunut sellainen, joka ei ole, ihan turha hakata päätään seinään ja itkeä lastenhuoneen lattialla pinniksen vieressä kun se kolmikuinen ei VIELÄKÄÄN nuku yksin täysiä öitä.

Terveyskeskukseen ei pääse, koulu onkin parakki, katuja ei hoideta jne.

On sellainen vähän raisumpi 4 v tyttö. Tytölle puetaan päälle esim valkoiset söpöt vaatteet ja sitten kauhee hermojen menetys kun tulevat likaisiksi.

Samainen äiti on antanut leikkimökkiin "söpöjä posliini astioita/koriste-esineitä" ja sama hermojen menetys jos menevät rikki.

Tavaraa on joka nurkassa niin maan perkeleesti ja sitten niitä yritetään työllä ja tuskalla pitää järjestyksessä--liian tavaran voisi myydä vaikka pihakirppiksellä.



Pienellä vaivalla säästäisi itsensä moneltä hermoromahdukselta.

mutta siitä olen samaa mieltä, ettei nyt jokapäivä kaupassa tarvitse juosta.

Eikö kaiken tarvitse olla aina tip top siistiä ja vaatteiden ja lelujen/kalusteiden uudenveroisia.

harrastuksille. Sehän on vain järki-/aikataulukysymys. Esim. lenkkeillä voi, kun lapsi pyöräilee vieressä tai kun lapsi on omissa treeneissä. Jne.

Kriteerit kodinhoidossa korkealle:

-Siivotaan päivittäin, pölyä ei ikinä saa olla missään

-Silitetään kaikki vaatteet, myös lakanat ja sukat

-Ruoka aina mahdollisimman alusta asti tehtyä, herneet liotetaan ja jauhelihat jauhetaan



Kriteerit lasten suhteen:

-Aina laatuaikaa, huomio 100% lapsissa aina kun nämä ovat hereillä

-Parhaat pelit ja leikit

-paljon harrastuksia kodin ulkopuolella



Parisuhde

-"Kyllä se mies pysyy ruodussa, kun sen panee tiukalle". Ei baarireissuja kummallekaan, ei ystäviä tai harrastuksia miehelle. Naisen pitää jumpata.

-Seksiä ei kannata harrastaa, jos ei paneta tosi paljon ja ole tosi romanttinen tilanne.

Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.

haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.

Kaikki pitää tapahtua minuutilleen ja tasan samassa järjestyksessä päivästä toiseen. Ahistuu kai sitä jo vähemmästäki, väliin on ihan hyvä astua niistä päivärutiineista pois ja opettaa lapsikin jo pienestä pitäen sille, että elämä on muutaki kuin kelloon tuijottamista!

ja sitten valitetaan väsymystä ja pakkoa mennä töihin kun lapsi vauva, että saa lainat maksettua.

No meille on ainakin helpompaa kun on perheessä jokin rytmi. Lapset sekoaa käsiin jos eivät pääse nukkumaan ajoissa ja myöhemmin on enää turha yrittääkkään.



Missähän meni pieleen? Varta vasten yritettiin jo vauva-ajasta totuttaa nukkumaan melussa ja ilman säännööllisyyttä. Mutta lopputulos on se että lapset menee samaan aikaan joka päivä nukkumaan ja heräävät ääniin. Ja juuri tätä en koskaan toivonut. Kaikkeen ei kai vaan voi sitten totuttaa.



Mun mielestä elämä menee hankalaksi silloin lasten kanssa kun ihan kaikki menee lasten ehdoilla ja lasten kanssa ei tehdä oikeasti mitään. Leipääntynyt kotiäiti tuskailee vaan siivoilujaan ja potkii lapsia pois jaloista pahan tekoon. Ei oikeasti anneta aikaa lapsille ja sitten valitetaan kun lapset on mitä on.



Aidosti harmittaa koska nämäkin joskus tajuavat miten mukava lasten kanssa olisi ollut käydä vaikka jossain tai tehdä jotain mukavaa. Joskus se vaan on jo sitten liian myöhäistä.

Normaaliperheen tavanomainen elämä kotiaskareineen riittää, kun siihen ymppää ulkoilua ja leikkiä toisten lasten kanssa.

harrastuksille. Sehän on vain järki-/aikataulukysymys. Esim. lenkkeillä voi, kun lapsi pyöräilee vieressä tai kun lapsi on omissa treeneissä. Jne.

Entäs jos lapsi ei vielä 8-vuotiaanakaan osaa pyöräillä eikä käy missään harrastuksessakaan koska ei pysty? Näin meillä. Yritämme koko ajan opettaa tyttöä pyöräilemään vaan kun ei halua niin ei halua:(.

Mutta ehkä meidän kolme taas ovat saaneet synnyinlahjana sen, että kun asiat tekee tietyssä järjestyksessä, tietää että nyt se taas nukahtaa kun puen ulkovaatteita päälle. Eli liputan rutiinien puolesta.

yleiseen totuuteen siitä, että vauvan pitäisi mahdollisimman pian tottua aikuisten maailman määrittämiin rytmeihin ja tapoihin, kuten tarkkaan ruokarytmiin, täysiin yöuniin, yksin nukkumiseen ym. ym. ym. Jotkut vauvat kyllä on tuollaisia, mutta jos itselle on sattunut sellainen, joka ei ole, ihan turha hakata päätään seinään ja itkeä lastenhuoneen lattialla pinniksen vieressä kun se kolmikuinen ei VIELÄKÄÄN nuku yksin täysiä öitä.

Opettele lastesi luonnollinen unimäärä. Ota pitkäunisin lapsi. Käytä pissillä, pese hampaat, lue kirja, juttele hetki mukavia, rutistele ja pussaile. Ole vieressä turvallisena ja rakastavana. Lapsi nukahtaa 5-10 min. Toista tämä niin monta kertaa kuin on lapsia. Itselle jää hyvä mieli, lapsille jää hyvä mieli (vielä aikuisikään asti) ja kolmen nukuttamiseen tällä yksilöllisellä menetelmällä menee alle tunti. Toinen vanhemmista on toisten lasten kanssa sillä aikaa.

Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.

haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.

Toistuvasti...kai ne joskus oppii. En kadehdi niitä yökukkujien vanhempia.

Voi miten totta moni kommentti!



Aikanaan tuttavaperheen menoa seuratessani en koskaan voinut ymmärtää, miksi:



- sytötiin milloin sattuu (ja voi kun lapsille ei maistunut kunnon ruoka, kun kaikenlaista herkkua sai napsia kaikenaikaa)



- nukuttiin milloin sattui (ja voi kun lapset oli niiiin kiukkuisia)



- ei totutettu muihin ihmisiin (ja voi kun ne vierastaa niin ja ovat vaan äidissä kiinni)



- ei opetettu koskaan siivoamaan jälkiään (ja voi kun aina on niin sotkuista)



- nameja ja juomia sai syödä missä vain (ja voi kun aina on niin likaista, että jalat tarttuu lattiaan kiinni eikä vieras löydä puhdasta paikkaa sohvasta mihin istua)

Nukutetaan lapsia illalla monta tuntia.

haluaisin jonkun ratkaisumallinkin? Antaa lasten valvoa ja juosta ympäri taloa puoleen yöhön? En todellakaan omasta halustani nukuta lapsia tuntitolkulla. Ei vain ole vaihtoehtoa eikä kukaan esim tällä palstalla ole vielä 100-prosenttisen varmaa ratkaisua kertonut.

ja on aikuinen? Meillä ei lapset illalla juokse ilman rangaistusta, kun on nukkumisaika. Rangaistus voi olla vaikka se, että seuraavana päivänä ei tule lastenohjelmia. Kyseinen ilta menee tosin huutaessa ja itkien, kun lapsi tajuaa, mitä tuli tehtyä, mutta oppiihan seuraavaa kertaa varten.