Auttaako koira toipumaan mt-häiriöistä?

Ei. Siitä saat vaan lisää työtä.

Ei kyllä kannata ottaa koiraa koekaniiniksi, kyllä se ansaitsee tervepäisen emännän.

No ei auta.

Itse sanoisin tuon olevan yksilökohtaista. Olin itse toipumasta hyvin hitaasti masennuksesta, kun hankimme koiranpennun. Aluksi meni hermot ja stressasi koko ajan olla vastuussa kaikesta pentuun liittyvästä ja siitä, että se seurasi minua kaikkialle. Sitten kun sisäsiisteys oli opittu, kaikki helpottui huomattavasti ja aloin oikeasti nauttimaan koiraani tutustumisesta ja sen kanssa temmeltämisestä.

Minulle tärkeintä oli, että koiran takia on pakko lähteä ulos. Olin eristäytynyt ja vähän pelkäsinkin muita ihmisiä, mutta sain uusia tuttavuuksia naapureista ja muista alueen asukkaista söpön pennun (ja aikuisen koiran avulla), joten minun piti tulla ulos kuorestani. Olen toipunut varmasti koiran vuoksi nopeammin ja masennus ei ole uusiutunut enää kolmatta kertaa. :)

Koira vaatii hoivaa ja huolenpitoa. Sitä pitää ruokkia, pestä ja ulkoiluttaa. Jos et tee näitä niin se alkaa haisemaan ja kusee nurkkiin. Ongelmasi kasvavat.

Kissa on helppohoitoisempi, koska pesee itse itsensä. Mutta jos et pidä laatikkoa puhtaana niin kusee sohvaasi ja taas ongelmasi kasvavat. Löytyy robottilaatikoita, jotka toimivat automaattisesti. Vain jätesäkki pitää vaihtaa ja lisätä kissanhiekkaa - hyviä on robottilaatikot mutta maksaa 400 - 500 euroa.

Saattaa jopa pahentaa niitä. Meidän koira ajoi pentuna mut hulluuden partaalle.

Auttaa jos on sellainen ihminen joka pitää koirista, mutta ei koiraa kannata sen takia ottaa että se hoitaisi sairautta. Koira auttaa läsnäolollaan ja seurallaan, sillä kun päivään tulee rytmi kun pitää hoitaa koiraa ja voit tuntea itsensä tarpeelliseksi, usein myös koiran avulla tutustuu uusiin ihmisiin. Jos on vakavia häiriöitä koiran hoito ei voi olla sairaan vastuulla. Miehelläni on ollut pitkään mielenterveys ongelmia, ja olen nähnyt kuinka paljon koiran seura ja pelkkä läsnäolo  auttaa häntä.

Jos mt-ongelmat eivät ole kovin pahoja tai akuutteja, ja on punninnut tarkkaan pystyykö koirasta huolehtimaan, niin ehdottomasti koira lisää hyvinvointia :-) Itselläni ylipainoisena koiran lenkittäminen lisää arkiaktiivisuutta muutenkin, tulee käveltyä paljon enemmän. Ja koiraa käytetään esim eläinavusteisessa terapiassa ja siitä on saatu hyviä tuloksia, eli kyllä näyttöjä koiran hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta on. Itselläni koira on pikemminkin mt-ongelmia estävä asia. Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta ja olen työkykyinen eli omat ongelmat eivät ole kovin pahoja. Ja kyllä taloudessa kaksi aikuista on jakamassa vastuuta, yksin en koiraa olisi hankkinut. :-) Koiraan menee rahaa ja aikaa. Toisaalta myös älyttömästi rakkautta. Ihmisen paras ystävä, sitä tuo todella on!

Niin joo unohtui kommentoida se, että koiranpennun kouluttamiseen menee kyllä ihan superpaljon aikaa ja se on välillä turhauttavaa ja raskasta kuin mikä! :D

Kyllä se ainakin itselläni auttaa. Toki noissa on työtä. Työttömänä on aikaa hoitaa niitä ja taloudellinen tilanne on sellainen että ei ole ongelma maksaa vaikkapa 3000e lääkärilaskua. Ostan niille parasta mahdollista ruokaa ja muutenkin saavat asianmukaista hoitoa. Jos tulee päiviä, ettei jaksa käydä pidemmällä lenkillä, nuo ovat sellaista rotua ettei ne hajota kämppää tai käyttäydy muuten levottomasti jos joinakin päivinä jää lenkit lyhyemmäksi. Päävastuu hoito on minulla koska puoliso tekee pitkää työpäivää.

Ystäväni on pahasti traumatisoinut ja ahdistunut. Ei pysty liikkumaan juuri kuin pakolliset kun pelkää ihmisiä, hänet on pahasti pahoinpidelty ja saanut muutenkin osakseen tosi kovaa kohtelua elämältä. Juuri sellainen surullisen epäonninen ja ihmettelen miten jaksaa sinnitellä kaikkien ongelmien kanssa kun ei koe elämässä mitään iloa 😞

Koiransa on hänelle maailman tärkein, luotettu ja seuralainen, ihmisiin hän ei luota ollenkaan enää.

Hyvää huolta pitää koirastaan ja pitää elämässä kiinni.

On tosin lapsesta asti ollut koira-ihminen. Tottumattomalle voisi tuoda vain lisää stressiä.

Auttaa lievempiin tapauksiin, mutta jos asiat ovat sillä mallilla, että "miehet kuvaavat minua järjestelmäkameroilla puistossa", niin saattaa olla turha toivo.

Joss vaan jaksaa pitää huolta myös siitä koirasta niin miks ei, mut mun mielestä mt-ongelmaisilla hankalaa pitää huolta edes itsestään.

Kyllä auttaa. Päivärytmi pysyy kunnossa, kun pitää heti aamusta nousta lenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kannata ottaa koiraa koekaniiniksi, kyllä se ansaitsee tervepäisen emännän.

Mulla on ainakin maailman onnellisin koira ja tuntuu tykkäävän hullusta emännästään ja on ihan super tottelevainen.  Ei sille ole edes tarvinnut opettaa mitään, kun tuntuu vain lukevan ajatuksia.  

Päivisin lenkkeillään 2-3 tuntia ja usein olen miettinyt kuinka paljon tuosta on ollut seuraa ja apua. 

Ei se toipumisessa välttämättä auta, mutta helpottaa kurjuuden kestämistä. Sitten toisaalta jos on joku raivohullu otus jonka kanssa ei kehtaa/uskalla päiväsaikaan edes liikkua ihmisten ilmoilla, niin se kyllä vaikeuttaa olemista ja elämistä. Molemmat koettu, tällä hetkellä useampi koira jotka tuo niin paljon iloa, että ankeaa olis elo ilman.

Eläintä ei pidä terapeutiksi hankkia. Siitä pitää jaksaa pitää huolta ja olla sille johdonmukainen kasvattaja. Vaikka kuinka ahdistaisi ihmiset, niin koiraa pitää viedä tarpeeksi ulos.

Ei varsinaisesti. Varsinkaan jos olet saanut klinikalta epävakaa persoonallisuushäiriö-diagnoosin etkä sen vuoksi pääse hedelmöityshoitoihin.

Tuttusi ovat voineet hankkia koiransa ennen mt-ongelmia.

Jos ongelmat ovat jo hyvin hoidossa pystyt pitämään huolta itsestäsi, niin silloin voi auttaa edistämään kuntoutusta, joutuu pakosti liikkumaan ulkona, tutustumaan ihmisiin, ottaa vastuuta koiran tarpeista..